Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ma en jaksa enaa. tekisi mieli lyoda lasta ja sekaan ei toimi, tiedan. 5v poika joka ei usko mitaan ja inttaa vastaan joka asiassa AUTTAKAAAAA!!!!

25.02.2008 |

Tässä olis avunhuuto.



olen puhunut perheneuvolassa että josko voitaisiin käydä siellä puhumassa, niin sanoivat etteivät oikein voi tehdä mitään. vanhemmat puuttuvat lapsen käytökseen.

myöskin päiväkodissa on sanottu että ongelmia on, voisko ajatella psygologia.

Olin niin onnellinen kun mulle sanottiin tästä. siis muutkin ovat huomanneet että joku mättää. aiemmin sukulaiset ja kaverit sanoneet että normaalia uhmaa.

mutta kiitos päiväkodin. olen saamassa aikaa psygologille :)



meillä on kolme lasta ja vanhin, jolla on ongelma on keskosena syntynyt ( 2kk etuajassa viikolla 32)



hän on oppivainen ja osaa hyvin asiat jotka kuuluukin.

ongelma on siinä että häntä ei huvita, ei keskity, tekee kaiken mikä on sovittu että niin ei tehdä, nukkuumaan meno on yhtä sirkusta, valehtelee, näyttää kieltä, lällättää, ei ole yökuiva eikä halua olla. pissii myös päivällä housuun, ei malta eikä tiedä milloin on hätä. on myös kakkinut muutaman kerran vuoden aikana housuun.



mulla on keinot loppu. pienemmät sisarukset kärsivät.



tekee mieli ottaa risu ja hakata tuo poika kunnolla!!



mutta sitä en tee, mutta haluan tuoda julki sen asian kuinka väsynyt olen tähän.



olen yksinhuoltaja. ja vaikka olinkin ennen parisuhteessa laste isän kanssa, niin se oli tätä samaa.



kun kaksi vanhempaa olivat perhepäivähoidossa ei näitä ongelmia hoidossa ollut. isompaan ryhmään mentäessä tilanne muuttui täysin.



hän on minulle rakas, todella rakas ja olen sen hänelle kertonut ja kertonut myös että en tykkää hänen käyttäytymisestään.



toivoisin niin että joku osaisi auttaa edes jotenkin



KIITOS jo etukäteen

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
25.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se kuulostaa varmaan typerältä, mutta en tiedä miten muutenkaan osaisin auttaa/kannustaa. Hyvä, että olet päiväkodin kautta saamassa apua. Toivottavasti ette joudu minkään pitkän jonon jatkoksi, vaan saatte apua heti.



Oletko saanut päiväkodin kautta muuta tukea, kuin lähetteen psykologille? Onko päiväkodissa erityislastentarhanopettajaa, joka tuntee lapsen ja jonka kanssa voisit jutella? Olisiko päiväkodissa mahdollisuutta pienryhmään?



Tässä vain ajatuksia, joita näin äkkiseltään tulee mieleen. Kokemuksen syvällä rintaäänellä kun en voi puhua.

Vierailija
2/6 |
25.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

toivottavasti saamme pian ajan.



kuulostaako tuo mun kertomus " normaalin" pojan toiminnalta??

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
25.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

lukkunottamatta vessaongelmia...Me tosin olemme käyneet perheneuvolassa jo muutaman vuoden ajan ilman isompia muutoksia ja nyt odotamme aikaa sairaalaan perhejaksolle.Myös 5v.poika,onkohan joku ikäänkin liittyvä osittain...en tiedä mutta hermot menee...........

Vierailija
4/6 |
25.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkäpä voit neuvolan kautta vielä aikaa nopeuttaa. Hivenen kuulosti tuo kertomuksesi siltä, että lapsellasi voi olla jonkin asteinen ylivilkkaushäiriö. Eli taidoissa eikä älykkyydessä ole todellakaan mitään vikaa. Kannattaa varmasti perheneuvolassa pyytää kunnon tutkimuksiin pääsyä. Yleensä juuri isompaan ryhmään siirtyminen tuo oireet esiin, kun lapsi ei pysty enää hahmottamaan ympäristöään riittävän selkeästi. Toivottavasti saatte kuitenkin apua tilanteeseen, omat voimat varmasti loppuvat nopeasti ilman sitä.

Vierailija
5/6 |
26.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

olisi mukavaa vaihtaa enemmän sinun kanssa ajatuksia. olen oikasti aivan loppu kuten varmaan sinäkin.



minkälainen tuo sairaalareissu tulee olemaan ja miten teidän pojan kanssa muuten menee.



jos haluat kirjoittaa suoraan niin olisi kivaa



muru-76 @ netti.fi ota välit pois :)

Vierailija
6/6 |
26.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja ap:lle: Minullekin tulee hieman mieleen adhd tai joku vastaava tarkkaavaisuushäiriö. Hyvinkin voi olla, että keskosuudella on osuutensa pojan ongelmissa. Aivan varmasti elämänne helpottaa, ja ainakin äidin hermojen kiristys, kun saatte asiantuntijan kanssa keskustella asiasta ja kenties diagnoosin ongelmillenne. On paljon helpompaa elää tuollaisten ongelmien kanssa kun tietää niille syyn ja saatte tukea sekä sinä että poika. Netistä löytyy muuten paljon tietoa ja keskustelupalstojakin ainakin noista edellämainituista, lasten käyttäytymisongelmista ym. Kannattaa googlettaa!



Voin vain kuvitella kuinka raskasta on yksin selviytyä, vieläpä kolmen lapsen kanssa, joten paljon voimia ja luottamusta parempaan!