Teenkö oikeasti kaiken väärin vai tuntuuko vain siltä?!!

Pikaisesti:

Älä kuuntele mitä muut sanoo tai kommentoi! Sinä hoidat lastasi juuri oikein ja parhaalla tavalla. Ei kukaan toinen voi tietää miten teidän perheessä ja teidän vauvalla asiat parhaiten sujuu.

Ja älä välitä, itsekin huomasin että se mitä olin ajatellut tehdä ei onnistunutkaan tämän vauvelin temperamentilla tai osoittautui muuten vain toimimattomaksi jutuksi meillä.

Nyt vasta opetellaan nukahtamaan ilman tissiä ja omaan sänkyyn ja kyllä tuo näyttää oppivan :) Vauvat syö tiheään, ei neljän tunnin välein joten tarjoa vaan rintaa niin usein kuin siltä tuntuu. Ja varsinkin itkuun, sehän kuitenkin helpottaa itkua.

Ilmavaivoja tulee jokaiselle vauvalle varmaankin koska suolisto on vielä niin kypsymätön. Älä niistä huoli ellei nyt touhu aivan mahdottomaksi mene. Kokeile antaa vaikka Cuplatonia tai Disflatyliä (meillä auttoi vain vähänlaisesti; aika auttoi parhaiten ja 7 viikon jälkeen alkoi helpottaa!)



Paljon jaksamista!

ja siis täällä tytöllä ikää 8kk. Ja välillä meilläkin haluaisi seurustella (ja harjoitella uusia taitoja) klo 3 aamuyöllä. Kyllä se rytmikinjoskus tulee mutta melko varmasti kun olet juuri päässyt hihkaisemaan että teillä on säännöllinen vrk-rytmi niin se kääntyy ihan toiseksi. :)

Hei!

Kun luin tekstisi, tuli tunne kuin joku olisi kirjoittanut minun ajatukseni.

Itselläni pyörii päässä aivan samanlaisia ajatuksia.

Musta tuntuu, että tyrkytän tissiä heti vauvalle kun se inahtaakin ja vaikka olisi justiinsa syönytkin.

Tuntuu että meillä ei nukahdeta muualle, kuin tissille. Illalla ennen nukkumaan menoa syötän pojan meidän sängyssä kyljellään maaten ja kun tuntuu nukkuvan nostan pojan omaan sänkyynsä. Herää syömään 2-3 tunnin päästä ja sitten nukahtaa mun viereeni, enkä raaski häntä enää omaan sänkyyn nostaa ja toisaalta pelkään että hän herää ja rupee kauheesti itkemään.

Ennen vauvan syntymää, vannotin että meillä vauva nukkuu omassa sänkyssään, mutta kuinka kävikään....

Vaikka vauva oli toivottu ja haluttu, niin välillä tuntuu että onko musta sittenkään äidiksi ja osaanko kasvattaa tätä lasta " oikein" ja jaksanko kaikkia eteen tulevia ongelmia. Elämä oli niin helppoa ennen lasta, vaikka tokikaan en lastani antaisi pois mistään hinnasta.

Kiitos Nummuli kannustavista sanoista!

Niin mäkin sen järkeilin maalaisällilläkin, että kaikkiin natiaisiin on omat konstinsa jotka toimii tai ei. Ihan yksilöllisesti!

Joskus vaan on niin epävarma fiilis, kun porukka kommentoi " että noinko teet, ei oo kyllä vauvalle hyväksi.." Ja just vauvallehan kaiken tahtois olevan hyväksi!!

" Vaikka vauva oli toivottu ja haluttu, niin välillä tuntuu että onko musta sittenkään äidiksi ja osaanko kasvattaa tätä lasta " oikein" ja jaksanko kaikkia eteen tulevia ongelmia. Elämä oli niin helppoa ennen lasta, vaikka tokikaan en lastani antaisi pois mistään hinnasta. "



Kuten kirjoitit yllä...olen NIIIN samaa mieltä! Välillä tosiaan iskee fiilis, että olenko todella kaikki mitä tällä pikkutyyppi-raukalla on! En varmasti ole mikään kehnoin äiti, sillä loppujen lopuksi vauva on nyt nro 1, mutta silti pistää miettimään miten helppoa ja itsekästä elämämme aiemmin olikaan! Ja kehtasin valittaa vikoina raskauspäivinä oloani..olis vaan nauttinut vielä, vikoista hetkistä ilman pikku palleroa jalassa... ;)



tsemppiä teille!!

tähän maailmaan mahtuu paljon mielipiteitä, miten vauvaa pitäisi hoitaa, enemmän tai vähemmän hyviä (vähemmän hyviin luen tuon neljän tunnin välein imetyksen!)



sinä tunnut kuullostelevan vauvan tarpeita hyvin, luota vain itseesi ja siihen mikä tuntuu hyvältä ja sinusta oikealta ratkaisulta



Meillä oli samanlainen yökukkuja aikoinaan, tietämättömyyttäni yritin " nukuttaa" yövirkkua vauvaa. Jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut olla vauvan kanssa ja tankata itsekin ruokaa. Ja vauvalle tarjosin rintaa vaikka puolen tunnin välein jos yhtään kitisi.

En lukenut mitä muut olivat vastanneet (kiirettä pitää täälläkin pienen kanssa), mutta minulle tuli ihan semmoinen tunne, että sinua pitäisi halata ja rutistaa. Ihan lämmin tunne läikähti rinnassa kirjoitustasi lukiessani. Hetkeäkään en ajatellut, ettetkö osaisi hoitaa vauvaasi loistavasti.



Vauvasi on vielä ihan " painotuore" . Hän tarvitsee tooodeeella paljon läheisyyttä ja hellyyttä sopeutuakseen tähän maailmaan. Ajattelusi kertoo, että osaat kuulostella vauvasi tarpeita ja vastata niihin. Juuri se on kaiken perusta perusturvallisuuden muodostumiselle.



Tissiä annetaan juuri silloin kun pikkuisesi sitä tahtoo oli edellisestä syötöstä 5 minuuttia tai ei. Itse muistan ajatelleeni alkuaikana, etten muuta jatkossa teekään kuin imetän...noo, onhan tässä nyt muutakin tullut tehtyä. Ja vieressä nukkumisesta ei ole mitään haittaa, päinvastoin. Voi miten paljon poikasesi nauttiikaan tutusta äidin tuoksusta, lämmöstä ja sydämensykkeestä.



Pärjäät loistavasti ja kaikenlainen pohtiminen kuuluu asiaan. Älä kuuntele/lue kaikkitietäviä ohjeita vaan tee justiinsa niin kuin hyvältä tuntuu. Pieni alakulokin saattaa hiipiä alkumetreillä puseroon ja silloin tulee herkästi riittämättömyyden ja epävarmuuden tunteita. Puhu läheisillesi miltä sinusta tuntuu, se helpottaa.



Upeita hetkiä sinulle ja vauvallesi toivottelee

Rouvar kera kolmen (10v, 7v ja 7½kk).

et olen jo 4 lapsen äiti ja välillä tuntuu et itekkin tekee kaiken väärin, jos uskoo näitä netti palstoja =)

Ei sillä ettei täältä saa hyviä vinkkejä joita voi ja saa soveltaa omaan elämään ja siihen tilanteeseen.

Mutta kaikkea ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti (ei myöskään neuvolan " sääntöjä" ) vaan ne on sovellettavissa omaan vauvaaan ja hänen tarpeittensa mukaan.

Jokainen voi kertoa oman kokemuksensa ja mielipiteensä oli se sitten jonkun mielestä oikein tai väärin

älä stessaa! =) kerron lyhyesti itsestäni: olin lukenut kaikki kasvatus oppaat ja päättänyt kuinka lapseni kasvatan. paheksuin salaa ystävääni joka yöimetti 8kk ikäistä. eihän yli 6kk lapsi yöllä maitoa tarvii! ;-) no oma vauva syntyi ja kuinka ollakaan 2vkossa lensivät koppaan seuraavat periaatteet: en nukuta lasta tissille, syliin enkä viereen. nauratti oikein että miten sitä oli kuvitellut että vauvaa voi määrätä. =)



kyllä se niin on että vauvan mukaan mennään. tietenkin stessasin sitä että miten näistä " huonoista tavoista" pääsee eroon mutta VOIN VAKUUTTAA ETTÄ KYLLÄ SE ONNISTUU! toki se vaatii työtä. sitä en kiellä. jotkut vanhemmat itkettävät lasta pienenä hieman ettei oppisi näitä muka huonoja tapoja ja toiset tekevät kaikkensa ettei lapsi joudu itkemään vastasyntyneenä ja muokkaavat näitä tottumuksia sitten myöhemmin kun perhe on siihen valmis. ja monet perheet mahtuvat siihen väliin. yhtä oikeaa ei ole.



nyt poika on 11kk, nukahtaa klo 8 omaan sänkyyn hetken sylissä pidon jälkeen, pari kertaa laitetaan tuttia yöllä, klo 5-6 juo maitoa pullosta ja herää klo 6.30-7. nukkuu yhdet päikkärit klo 11.30-13.30. olin jo monesti valmis luovuttamaan ku piti muokata tottumuksia. tiedän hyvin et on helppo sanoo jälkeenpäin... eniten ahdisti ku ei tienny koska se huuto loppuu. (meidän poika kun sen taidon osasi ja hyvin) tämä on sit mun täysin oma subjektiivine mielipide. toivon että siitä on jotain apua. olet hyvä äiti, sen huomaa heti! =)



pakkohan tähän loppuun on yksi vinkkikin laittaa ;-)



vauva voi syödä 3 tunnin välein, 3 kertaa tunnissa tai 3 tuntia putkeen ja se kaikki on ihan normaalia!



tämä meinaan pelasti mut...

Älä huoli imetyskertojen väleistä tai imetyskertojen määristä. Pieni vauva ei vielä osaa imeä tehokkaasti, joten hän tarvitsee pitkiä imetyksia/monta imemiskertaa vrk:ssa. Äidinmaito voi muuten myös tulla kulutetuksi jopa 45 minuutissa, joten vauvalla voi todella olla oikeasti nälkä esim. kerran tunnissa. Imetystä tarvitaan myös nälän lisäksi läheisyyden tarpeeseen. Imettää voit huoletta aina, kun vauva itkee. Vaikka 20 krt päivässä! Kyllä se siitä sitten aikanaan vähenee ja harvenee!

Katso netistä imetystukilistan sivut ja maitolaiturin keskustelupalsta. Ja tilaa halutessasi imetystukilistaa, siellä on paljon hyvää keskustelua imetyksen ympäriltä (nukkuminen, terveys, ruokailut).

Nuomuiden antamat ohjeet ovat juuri " MUIDEN ANTAMIA" . Kuuntele sydäntäsi ja vaistojasi.

Vauvan rytmi: Ei sitä voi ohjailla tai opettaa vielä noin pienelle. Pienen mielestä paras aika seurusteluun on yöllä niin se on. Jos jaksat, seurustele, jos et niin älä. Vauva oppii ajan kanssa, että yöllä kannattaa nukkua mutta noin pieni 3 viikkoinen, mistä hän sen tietäisi vielä. Jotkut tuntuvat ajattelevan vauvan olevan kone, jonka voi ohjelmoida --vauva ei myöskään opi pahoille tavoille.

Imetys ja viereen nukuttaminen:

Jotkut tutkijat väittävät, että paras hetki koko ihmiselämässä on se, kun juo ensin itsensä kylläiseksi ja sitten nukahtaa äidin lähelle. Ihmettelen aina sitä, miksi vauva pitäisi opettaa nukahtamaan itsekseen noin pienenä. Meillä on oppinut 8 kuukautisena sen taidon. Sitä paitsi tuokin neuvo, että vauva herää eripaikasta on kohdallaan varmasti yli puolivuotiaalle, ei noin pienelle. Meillä ei ainakaan ole mitään huonoja kokemuksia vauvan nukuttamisesta tissille.

Vauvasi on ollut mahassasi 9 kuukautta, miksi nyt synnyttyä aina neuvotaan siirtämään omaan sänkyyn. Kyllä meillä ainakin vauva saa tankata läheisyyttä äidiltä, mikäli äitiä ei se häiritse.

Imetyksestä.. Mahassa vauva on ollut jatkuvalla ruokinnalla.. ja mahan ulkopuolellako sitä pitäisi saada vain 4 tunnin välein. 90 % vauvan itkuista johtuu nälästä. Jotkut jopa väittävät (ei pide kyllä paikkaansa), että koliikkikin on oikeasti nälkäitkua. Vauvan pitää syödä kokoajan koska ei voi olla varma siitä, milloin sitä maitoa seuraavan kerran saa. Hiljalleen vauva oppii, että maitoa kyllä tulee, vaikka vähän pidemmänkin ajan olisi syömättä. Meillä ainakin tarjotaan joka kitinään tissiä ja lähes aina rinta maistuu.

Ei ihmisen alku niin tyhmä voi olla, että tahalleen syö itsensä ähkyyn. Uskon, että vauvat syövät aina tarpeeseen.

Vauvan itkut ja mahakitinät. Niihin auttaa vain aika niin kuin sanottiin. Kaikkiin kitinöihin vaan uudestaan rintaa. Samoin meillä on auttanut se, että jättää maidon, sipulin, ruisleivän, porkkanan ja kaalin pois ruokavaliosta.

Mielestäni olet hyvä äiti: Joillakin ohjeiden antajilla on tapana ajatella, että vauvat ovat hirviöitä. Jos antaa hyvää (läheisyyttä, perhepetiä, paljon ruokaa) niin siitä ei jatkossa seuraa hyvää. Vauva voi nukkua perhe pedissä pari kuukautta ja sitten oppia nukkumaan itsekseen. Nukahtaa tisille ja kun äiti haluaa opettaa nukahtamaan itsekseen, niin vauva oppii senkin. Teit mitä tahansa ratkaisuja vauvan kanssa, niitä voi aina muuttaa. Ihmisen oppimiskyky on ääretön -- kyllä me tosi fiksuja olemme.

sunshine79:

Heissan!

Täällä kirjoittelee onnellinen kohta 3-viikkoisen pikkumiekkosen tuore äiti. En ole koskaan pahemmin miettinyt äitiyttä, vaan ajatellut sen tulevan luontaisesti ja lapsenhoidon luotsautuessa ajan kanssa oikealle tolalleen. En koskaan muutenkaan ole kärsinyt varsinaista vauvakuumetta, mutta tottakai suunnaton rakkaus omaan pienokaiseen syntyi heti sairaalassa ollessamme.

Nyt on kuitenkin iskenyt lievä epätoivo ja riittämättömyyden tunne, varsinkin kun kuuntelen muiden neuvoja ja luen eri palstoja..tuntuu että teenkin kaiken juuri niin kuin ei-esimerkeissä sanotaan. Masentavaa. Esimerkiksi nukuttaminen...monet sanovat, että kunnon unirytmiä pitäisi jo ruveta " tekemään" , mutta minkäs teet jos poika on 3-6 välillä yöllä pirteimmillään ja tahtoisi vain tapittaa maailmaa sekä seurustella. En toki sitä tee, mutta imettämisen jälkeen jää rinnalle hengailemaan...onko aivan kamalaa? Hyvä aikeeni oli myös nukuttaa vauva aina omaan pinnikseen, mutta kun ei viihdy niin ei. Joskus väsyneenä saattaa nukahtaa sinne ekaksi pätkäksi, noin tunti, mutta yöllä ei rauhoitu sänkyynsä millään vaan nukkuu perhepedissä. Näin en ollut ajatellut käyvän, mutta mistäs silloin tiesin mitään... Aloittaa armottoman parkumisen pinnasängyssä samoin tein. Vauva myös usein nukahtaa rinnalle, mistä hänet siirretään omalle tyynylle, sänkyynsä tms. mutta eikös sekin ole kuulemma no-no, koska vauva herää eri paikassa paniikissa ja ilman tissiä. Eli ehdollistuu tissitainnutuksiin! Niihin kuitenkin syyllistyn, kun tuntuu olevan ainut keino nukuttaa lopulta..

Nyt mukaan kuvioon tulleet myös selkeät ilmavaivat ja iltaitkut. Aika surkeasti tunnun niistäkin selviytyvän, helposti tarjoan rintaa, vaikka tiedänkin että ylensyönti vain lisää vatsavaivoja ja pulauttelua. Olo on välillä todella neuvoton, kun tuntuu aina tekevän nurin kurin.. Olen selkeästi huomannut että vauveli on itkuinen juuri imetyksen jälkeen (jos ei siis vaivu pieneen uneen). Ja kun vielä sanovat että imettää pitäisi n. 4 tunnin välein..höh, meillä imetään n. 1,5-2 tunnin välein...

Onko kenelläkään rohkaisevia vinkkejä tai vastaavanlaisia tuntemuksia?

Kiitollisena ottaisin apuja vastaan!!

tuore äiti + ihana pikkutyyppi 2 vk 4 vrk

mietin, että röyhtäiseekö vauva kunnolla joka syötön jälkeen? Meillä nimittäin kaikilla neljällä on ollut röyhtäisyt oikein työn takana noin pienenä. Joskus on saattanut mennä jopa puoli tuntia ja tehoa on saatu lisää, kun on laskettu makuuasentoon ja nostettu uudelleen pystyasentoon rintaa vasten.. Ja hetken päästä taas uudelleen makuulle ja ylös. Joskus vatsaväänteet saattaa johtua siitä, että ilma lähtee kiertoon, eli kunnon röyhtäisyt ilmoille!

Onnellisia hetkiä ihanan nyytin kanssa! :D

Ei minusta kuulosta lainkaan pahalta, päinvastoin :) Itselläni on reilun vuoden ikäinen, hyvin vaikeasti nukutettava tapaus. En tiedä, onko tästä apua, mutta tässä havaintojani ja ajatuksiani sekä asioita, joita olen tässä vuoden aikana kuullut/lukenut/oppinut:

En tiedä, mistä nuo neuvot imetyksestä neljän tunnin välein ovat tulleet (toivottavasti ei neuvolasta!), mutta ne eivät kyllä ole enää " voimassa" , suositus on lapsentahtinen imetys, ei sillä lapsella kelloa ole ;) Liian pitkät syöttövälit saattavat olla jopa vaarallisia, saattavat johtaa maidon vähenemiseen. Toisille ne saattavat sopia, mutta lapseen tahtiin mennään. Samoin on vuorokausirytmin kanssa, ei noin pienellä vielä ole mitään rytmejä (okei, saattaa jollaikin olla, useimmilla kaiketi ei).

Itse olen saanut paljon tukea imetystukilistalta ja -ryhmästä. Myös imetystukilistan kotisivuilla on hyviä neuvoja.

Aikaisemmin ajattelin itsekin, että lapsen tulisi nukkua omassa sängyssä. Tässä asiassa olen muuttanut näkemystäni. Miksi pienen, juuri turvallisesta kohdusta putkahtaneen lapsen pitäisi yhtäkkiä nukkua yksin, eikä maailman turvallisimmassa paikassa, äidin kainlossa? Eiväthän aikuisetkaan nuku yleensä yksin, jos vain on kumppani :)

Meillä lapsi nukkuu edelleen perhepetissä, meille se on ollut paras mahdollinen ratkaisu, näin saamme kaikki nukkua parhaiten. Kyllä hän jossain vaiheessa siirtyy omaan sänkyyn, kun on siihen valmis. Ensimmäiset 7-8 kk meillä nukuttiin käytännössä rinta suussa, edelleenkin nukahdetaan rinnalle. Se on sopinut meille. Eikä vauvaa voi imettää " liikaa" , nuo taout ja mahan " lepääminen" eivät myöskään ole ajanmukaista tietoa, näin olen ainakin käsittänyt.

Valitettvasti terveydenhuollon ammattilaisilla ei ole läheskään aina kunnollista imetystietoa :(

Tiedän kyllä tuon tunteen, kun kaikkialta saa erilaisia ohjeita, ja itsestä tuntuu, että tekee kaiken väärin. Ja kaipa me äidit olemme muutenkin kovin taitavia syyllistämään muita ja itseämme. Mutta kaikki perheet ja lapset ovat omanlaisiaan ja jokaisen on löydettävä itselle sopivat toimintatavat.

Itse olen päätynyt kovin erilyisiin vauvanhoitotapoihin kuin olisin ennen lapsen saamista ajatellut, välillä ollut hyvinkin epävarma, mutta onneksi saanut rohkeutta ja nyt olen hyvinkin tyytyväinen omiin ratkaisuihini. Ja mikä olisi ihanampaa kuin oma rakas palsonen siinä kainalossa tuhisemassa :) Lapset ovat kuitenkin niin vähän aikaa pieniä.

Voi miten tutulta kirjoituksesi kuullostaa kun muistelen esikoiseni alkuaikoja; kaikki oli uutta ja ihmeellistä, hormoonit myrskysivät ja vauva oli kovin kovin itkuinen ja mahakipuinen. Minusta oikeasti tuntui, että minä en osaa yhtään hoitaa lastani ja kaikki menee ihan väärin. Suunnaton helpotus oli se, että lääkäri totesi vauvani kärsivän koliikista. Luojan kiitos, MINÄ en siis ollutkaan syypää vauvan iltakarjuun. Vyöhyketerapiasta kävimme hakemassa apua koliikkiin ja helpotus on mieletön kun iltahuudot loppuivat. Vyöhyketerapiaa suosittelen kokeilemaan jos vatsavaivat yltyvät.



Nyt kolmen vauvan kokemuksella olen tullut siihen johtopäätökseen, että yleispäteviä vauvanhoito-ohjeita ei kertakaikkiaan ole. Vauvoilla ei myöskään ole pahoja tapoja joista ei ikinä pääse eroon. Mitä pahaa on esimerkiksi siinä, että vauva viihtyy sylissä/rinnalla tankkaamassa läheisyyttä, turvaa ja ravintoa. Pieni vauva ei osaa olla yksin. Hänen ei kuulu olla yksin. Luonnossa yksin jäänyt poikanen on petojen armoilla. Eihän nykymaailmassa kiertele petoeläimiä nappaamassa vauvoja, mutta ei vauva sitä tiedä. Hän on avuton ja täysin äidin (tai isän) hoivan varassa.



Minusta parasta mitä voit vauvallesi tehdä on kuunnella häntä, kuten olet viestisi perusteella tehnytkin. Jos vauvasi rauhoittuu rinnalle, niin anna hänen imeä sydämensä kyllyydestä. Ylimääräinen maito tulee kyllä ulos. Vaikka äidistä tuntuu, että vauva ei taas voi olla nälkäinen; juurihan hän söi. Niin kyllä vaan voi olla. Se neljän tunnin sääntö on aikansa elänyt. Nykyään suositellaan lapsentahtista imetystä.



Vauvaa ei myöskään voi pitää liikaa sylissä. Minusta on julmaa itkettää lasta siksi, ettei hän tottuisi olemaan sylissä. Minusta pienen vauvan tahallinen itkettäminen on ylipäätään väärin.



Tsemppiä!

Hienoa huomata, että meitä luomuäitejä löytyy nykyaikana, vaikka kaikki muu elämä on kellotettua ja ohjelmoitua!



Nautitaan kääröistämme, kun se on vielä mahdollista - muulle löytyköön aikaa myöhemmin. Tsempit kaikille omaan vauva-arkeemme, luotetaan omiin vaistoihimme ja annetaan vauvalle hellyyttä ja huolenpitoa juuri niin paljon kuin hän haluaa. Kohta hänkin on iso ja sitten sen kaltainen läheisyys on myöhäistä.



Liikutuksen kyyneleissä Nikki ja napero 4 kookoo :)

..että noinkin monelta suunnalta tuli kannustavaa ja positiivista kannanottoa. Todella lämmitti tämän tuoreen äitihahmon sydäntä ja toi aimoannoksen rohkeutta tähän rakkaudella kasvattamiseen.. Eli viis veisataan oppikirja-teksteistä ja vauvamanuaaleista sekä näistä tositietävien kommenteista kuten " meidän vauva nukkui heti alusta asti ihan tyytyväisenä 8 tuntia omassa pinnasängyssä kuten pitääkin" ja " imetys kuuluu rytmittää heti kunnolla, jotta vauva ymmärtää vuorokauden ajat selkeästi" . Tosi höhlältähän nuo nyt tosiaan kuulostavat omaankin korvaan, sitä jotenkin vain on niin virran vietävissä kun kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä.



Viime yö meni ihan ok. Pikkuisella ilmiselvästi kouristeli masua ja ilmaa kiersi klo 4-7 välillä ja mikään asento ei tuntunut hyvältä, mutta lopulta nukahti ihme " käppänäukko" -asentoon puolihorteisen isän rinnalle..eli tämä toimi siis meillä! =) Ja välillä tankkasi rintamaitoa, että jaksoi taas hengailla hereillä..



Kiitokset vielä asiallisista ja loistavista teksteistä, varmasti monelle olleet avuksi ja lohdutukseksi. On tosi mukava huomata ettei kaikki äidit ole vaan pinna kireällä ohjenuoraa venyttäviä ja omia tapojaan puolustavia tiukkiksiä! ;) Kuunnellaan vauvojamme, niin eivätköhän ne kasva juuri niin kuin pitääkin.



Lumisin terveisin,



S + vauveli

Nyt oli ihan pakko kirjoittaa omakohtaisesta kokemuksesta kolmen pojan äitinä :)

Meillä siis pojat 4v, 2v ja kohta 8kk.

Esikoinen oli äärettömän helppo vauva! Silloin sitä kerkesi kertyä hurjasti tiukkoja mielipiteitä, mm. että viereen en yöllä " opeta" nukkumaan, vaan siirrän aina omaan sänkyyn, että oppii sinne sitten nukkumaan... Että kyllä vauva pitää opettaa nukahtamaan itsekseen, sänkyyn vaan ja antaa itse nukahtaa... ja lukemattomia muita mielipiteitä.

Noh, onnistuin esikoisen kanssa, vaan toisin kävi keskimmäisen poikamme kanssa joka oli vatsavaivainen, herkkäuninen ja oli jo vauvana ja on edelleen herkästi ärsyyntyvä tapaus. Rytmit oli oltava tosi tarkat ja pienikin muutos pisti pienen pasmat ihan sekaisin...

Siispä poika nukkui ekat puolivuotta perhepedissä, mieluiten lähes kokoajan tissi suussa. klo:02-12 välille sattui koliikki ja vielä vuoden ikäisenä heräsi huutamaan ja muutoinkin valvomaan klo:02-05.

Nukahti vain ja ainoastaan tissi suussa ja silloinkin piti odotella siirtoa sänkyyn puolisen tuntia, ettei herännyt. Silti joskus heräsi.

Heräsi yöllä ja päivällä mitä pienimpiin rasahdukiin ja ääniin....

Siispä tuli kantapään kautta opittua että JOKAINEN LAPSI ON OMA YKSILÖ IHAN OMANLAISINE TAPOINEEN JA LUONTEINEEN. Väittäisin ettei lapselle voi vaan opettaa rytmejä tai tapoja.

Nuorimmaisemme kuuluu tähän helppoon laatuun ja olen ihan eritavalla osannut taas arvostaa tätä helppoa vauvaa :)



Siispä, jokainen äiti tietää mikä on sille omalle lapselleen parasta ja mikä toimii hänen kohdallaan.

On tärkeää, että äiti jaksaa ja voi hyvin, joten eipä sillä nukkumaan laitto rituaaleilla niin väliksi, kunhan vauvan saa nukkumaan.



Paljon on noita mielipiteitä ja kantoja kuinka lasta tulisi hoitaa, mutta antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :)



t. K@tju

Jokaista vauvaa olen pitänyt perhepedissä 1-vuotiaaksi ja jokaista olen imettänyt joka inahdukseen. Se on tuntunut meille sopivalta vaihtoehdolta. Oman linjan vetäminen vaatii itsevarmuutta ja sitä, ettei ota itseensä toisten kommenteista, koska vaikka miten tekisi, se on aina jonkun mielestä väärin. Siis luota itseesi ja omiin tuntemuksiisi! Vauva tarvitsee vanhemman turvaa. Vauvan ei kuulukaan osata nukahtaa itsekseen. Esikoiseni on 11-vuotias, ja olen todennut, kuinka lyhyt vauva-aika on. Näin ollen jaksan kyllä olla täysillä vauvan käytettävissä.