Mitä tehdä kun lapsi sairastanut lokakuusta?
Tyttö 2v. 3kk on sairastellut niin, että koko viikkoja päiväkodissa on kertynyt lokakuusta lähtien 1 kokonainen. Joka muu viikko ollut sairastamisen takia ainakin yhden päivän pois. Nämä tavalliset, flunssia, vatsatautia, norovirus. Meidän vanhempien työnantajat helisemässä, mummuja ym. ei käytettävissä (lähin 300km päässä, työelämässä). Neuvolassa pyöritellään vaan päätä että voi voi, mitään konkreettista ohjetta tai neuvoa ei ole saatu. Olenn epätoivoinen, pitäisikö minun irtisanoututa työstä (työn luonteen vuoksi esim. sijaisen käyttäminen poissaolopäivinäni ei ole mahdollista) ja jäädä hoitamaan lasta kotiin? Miten tämän kierteen saisi katkaistua? On syötetty vitamiinia, maitohappobakteeria, hoitopäivät max. 6h pvä olleet koko ajan, mutta mikään ei auta. Aina parin- kolmen päiväkotipäivän jälkeen taas sairaana. Lääkärissä aina käytetty, ei tulehduksia tai muuta vain näitä viruksia.
Jos joku osaisi sanoa tähän jotakin neuvoa? Mitä olette tehneet jos vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (23)
Entä jos palkkaisitte hoitajan kotiin? Tai AuPairin, kuten joku jo ehdotti.
Varmasti löytyy niin kortilla kuin ilmankin (glp, sanoinko tämän ääneen?) tekeviä hyviä hoitajia. Silloin poikanne sais olla kotona tutun yhden ihmisen kanssa kotona, eikä se sairastelukaan haittaisi kun olisi edelleen kotihoidossa.
Näinä kodinhoidontuki-aikoina ei liene ylitsepääsemätön kustannus, varsinkin jos ottaisitte sen esim. puoleksi vuodeksi tms. Ei tarvitsisi unelmatyötä jättää...
Itse en pystyisi jäämään kotiin (en vaan ole kotiäitityyppiä yhtään) ja nyt toivonkin, että 1v poikamme pysyy jatkossakin terveenä. Ensimmäinen korvatulehdus kärsittiin juuri (aloitti tarhassa 10,5kk iässä, sitä ennen mummilla hoidossa) ja toivotaan, että oli vain yksittäinen tapaus.
Tsemppiä ja voimia.
työnantajamme olivat myötämielisiä (sekä miehen että minun) ja sovimme että pidämme talvilomat eri aikaan nyt helmikuussa josta tuli n. kaksi viikkoa. Sitten käytän ylityötunteja ja menen tunneissa miinuksille + mies palkattomilla vapailla+ mummut hoitaa, niin että lapsi on nyt koko helmikuun kotihoidossa. Tämä katkaissee infektiokierteen ja maaliskuussa pöpöjä toivottavasti jo vähempi.
Nyt mies ollut viikon jo kotona ja heillä ollut tosi kivaa, ovat käyneet lentokentällä ja akvaariossa jne. pitäneet lomaa. Lapsi syönyt tosi hyvin, ulkoillut ja ollut terveenä! ja iloisella mielellä. Ens viikolla alkaa sitten mun loma jota odotan innolla. Onneksi kaikki järjestyi näin, kiitos työnantajien jouston.
Maaliskuussa toivottavasti kaikki menee hyvin, niin kohta ollaankin jo keväässä!
onko teillä oikeutta lääkäsin kirjoittamalla c-lausunnolla sairaan lapsem hoitotukeen? Sitä saa myös kotona olless.a
Tyttöni on nyt 4v ja ensimmäisen hoitovuoden (meni tarhaan 1-vuotiaana) sairasteli todella paljon. Flunssaa, korvakierrettä - johon ei edes putkitus auttanut (söi kymmenisen antibioottikuuria vuodessa!). Monena viikkona oli tyttö keskiviikkona puolitehola ja torstaina oli jo kuumetta 39 astetta, joten perjantain olin kotona. Sairastelua kesti sen vuoden ja sitten harveni huomattavasti! Nyt 1-vuotias poikamme aloitti tarhan viikko sitten.. korvatulehdukset alkoivat jo 6-kuisena, joten tarhaa ei niistä voi aina syyttää! :)
Itse olen työssä, johon paikalle pitää AINA soittaa joku, jos itse en pääse... joten pitkää pinnaa vaadittiin pomolta. Eipä hän liiemmälti valittanut, onneksi. Autoin vuoroissa mahdollisuuksien mukaan, eli lähdin töihin, kun mies pääsi töistä kotiin..
Kaverilleni oli työnantaja ehdottanut, että firma kustantaa heille hoitajan kotiin lapsen sairastuessa.. Toisaalta hyvä vaihtoehto, mutta toisaalta taas sitten et voi koskaan jäädä hoitamaan sairasta lastasi. Itse en voisi kuvitella, että kovassa kuumeessa tai oksennustaudissa olevaa lastani hoitaisi muu kuin vanhempi. Mutta onhan se tietenkin " pakkotilanteessa" yksi vaihtoehto?!
Hyvä puoli tässä on se, että kevättä kohti mennään kovaa vauhtia ja sairastelut vähenee.. Talvilomakin lähestyy, joten sekin hieman auttaa parantumaan. Jaksamista! Pidä oikeuksistasi kiinni, äläkä irtisano itseäsi. Kyllä työnantajat tietävät/ymmärtävät, että pieni lapsi sairastelee! Ja kyllä sekin päivä tulee, kun et muista, koska olisit ollut töistä poissa lapsen sairauden takia!! :)
Kyllähän vanhemmilla on oikeus hoitaa kotona sairasta lasta - hieman kohtuutonta työnantajalta valittaa asiasta, johon te ette kuitenkaan voi vaikuttaa. Minullakin poissaoloja tulee jonkin verran (tosin vähemmän kuin teillä), mutta ajattelen aina, että ne eivät tosiaan ole mitään lintsaamista vaan oikeasti ihan aiheesta. Ja että minulla on poissaoloihin lakisääteinen oikeus. Lisäksi työskentelen valtiolla, joka ei minun parista poissaolopäivästäni vielä mene konkurssiin.
Jos olet jättäytymässä pois töistä lapsen takia, fine, mutta jos sen takia, että poissaolot töissä haittaavat, niin oletko tosiaan työnantajalle sen velkaa? Meilläkin eräs tärkeä työntekijä juuri taittoi jalkansa ja sai parin kuukauden sairasloman, eikä kukaan varmasti menisi valittamaan hänelle siitä.
Talvi tuntuu olevan kaikkein pahinta sairasteluaikaa - eiköhän kevään mittaan helpota...? Samoin lapsen vastustuskyky pikku hiljaa kehittyy. Syökö lapsi muuten monipuolisesti, tarvitsisiko esimerkiksi monivitamiinia tms.? Joskushan infektiokierre voi liittyä myös esimerkiksi allergioihin. Vaihtoehtohoitoja en itse harrasta, joten en tiedä, että voisiko jollain sellaisella myös vaikuttaa yleiskuntoon.
Runsas vuosi sitten lapseni oli vajaan vuoden ja hän oli lokakuusta tammikuuhun jatkuvasti flunssassa ja korvatulehduksessa (jälkimmäinen tosin hoitui sitten putkituksella). Silloin hän oli kotihoidossa. Eli vaikka päiväkoti lisää sairastamista, kun lapset tartuttavat toisiaan, myös lapsen vastustuskyky (joka paranee sitten iän myötä) ja sairastelusesonki (kesä on helpompaa aikaa) vaikuttavat.
Täällähän mainittiin perhepäivähoito mahdollisuutena - entä yksityisen hoitajan palkkaaminen kotiin (siihen saisi yksityisen hoidon tukea)? Meillä tosin päiväkoti on paras vaihtoehto, koska se on ruotsinkielinen, nyt lapsi on solminut siellä jo hyvin sosiaalisia suhteita, ja meidän asuinalueellamme pph ei ole mahdollisuus.
Voimia!
Tulee elävästi mieleen ajat, jolloin oma tyttöni 1v2kk aloitti päiväkodissa. Puolessa vuodessa ( tammi- kesäkuu ) en ollut varmaan minäkään kun yhden kokonaisen viikon töissä. Minulla esimies oli lapseton vanhapiika, joka antoi hyvin ymmärtää kuinka poissaoloni haittasivat koko työyhteisiöä. Minä olin se, joka jäi tyttöä hoitamaan, koska tyttö ei isille sairaana rauhoittunut. Meillä oli myös nuo vatsataudit ( jouduttiin rota-viruksen takia sairaalaan ) ja jatkuvat flunssat. Korvia meillä ei podettu, mutta yskä oli kamala ja kun tyttö lopulta meinasi tikahtua käsiin ja oksenteli limaa, niin syyksi selvisi infektioastma. Oikealla lääkityksellä saatiin kierre katkaistua.
Jäin sitten äitiyslomalle ja nyt tyttö on jo 3v. Parhaillaankin on tuolla vuoteenomana ja astma vaivaa. Nyt sairastelee selvästi vähemmän kuitenkin kun saa olla kotihoidossa. Pikkusisko on nyt 1v ja häneltä on korvat putkitettu. Hänellä oli alkutalvesta korvakierre, vaikka kotihoidossa onkin. Että näin.
Toivon todella voimia teille ja kipaiskaahan lastelääkärillä ihan jo tuon runsaan sairastelun takia! Yksityisellä lääkäriasemalla ottavat asian hoitaakseen. Minullekin lääkäri soitti kotiin ja kyseli tytön vointia. Ja moisesta ei oltu erikseen sovittu.
Minsku
Sopisiko teille au pair? Me asutaan tosin ulkomailla mutta au pair on ollut ihana vaihtoehto. Maksaa kaikkineen noin 300 euroa kuussa. Esikoisemme on koulussa ja keksimmäinen tarhassa joten au pairin pääasiallinen tehtävä on huolehtia kuopuksesta (1v9kk). Kuitenkin sairastelut ja muut eivät ole ongelma, koska au pair hoitaa kaikkia kolmeakin jos ovat kipeinä (mulla on kyllä itselläni tosi joustava työ, joten voin tarvittaessa hoitaa lapsia, mutta pikkuflunssat ja muut menee hyvin au pairin kanssa).
Kiitos vielä viesteistä, jotenkin tuntuu että on niin yksin tämän kanssa niin " vertaistuki" ja tiedot siitä miten muut ovat toimineet todella auttavat.
Tänään kävimme sitten yksityisellä erikoislääkärillä. Kuumetta pojalla 38 astetta, katsoi korvat, kuunteli yskän ym. Sitten tämä vanhempi herrasmies totesi että poika on hoitokunnossa, KOSKA " 38 ASTETTA EI TÄMÄN IKÄISELLÄ OLE ESTE ETTEIKÖ VOISI VIEDÄ PÄIVÄKOTIIN" .
Totesi vaan että jos hän tälläisestä alkaisi kirjoittelemaan todistuksia, saisi kirjoitella niitä puolelle Suomelle.
Meinasi mammalta kaiken tämän itkun jälkeen lähteä järki. En saanut sanottua enää mitään, maksoin sitten tuosta paskasta 48 euroa. Tosin olen nyt kerännyt kostosuunnitelmaa että teen valituksen ja kieltäydyn maksamasta...no, maksettavahan se on. Ainakin aion sanoa päiväkodin johtajalle, että kyseinen lääkärin MIELESTÄ 2- VUOTIAS VOI MENNÄ 38 ASTEEN KUUMEESSA PÄIVÄKOTIIN!!!!! En tietenkään vienyt, mies jäi kotiin ja hysterisoin asiasta esimiehelleni joka onneksi on IHMINEN, ja hoitojuttuja selvitellään sitten ensiviikosta.
Että elkääpä viekö vastaavassa tilanteessa lastanne lääkäriin ERÄÄSEEN Tampereen suurimman yksityisen ketjun erikoislääkärille...vaikka silti täytyy sanoa että toki teki perustyöt, kuunteli keuhkot, katsoi korvat jne. ja on VARMASTI asiantuntija mutta, mutta, mutta silti!
Voi Kallenalle,
teidän tilanteenne tuntuu kyllä tosi kurjalta. Ja ottaa varmasti päähän, kun koko ajan joutuu olemaan töistä poissa.
MItä jos yrittäisitte parantaa lapsenne vastustuskykyä? Siihen ei apua kyllä löydy " peruslääkäriltä" . Menisin jonnekin vähän vaihtoehtoisempaan lääkäriin. esim. TAmpereen antioksidanttiklinikalle, jossa varmasti ottaisivat vakavammin lapsesi tilanteen.
38 astetta ei ole kovin kova, mutta on silti mielestäni sairas. Mä olen luullut, että n. 37,5 pikkulapsella ei vielä ole sairas.
Mutta jos tuo on lääkäreiden ja vanhempien asenne yleisesti, että pikkuisen sairaana voi hoitoon aina viedä, niin ei ihme, että päiväkodeissa sairastetaan niin paljon ja siitä kärsivät ne lapset, joilla vastustuskyky on heikentynyt.
Voimia perheellenne!
Minäkin harkitsisin jotain lyhyempää hoitovapaata siksi aikaa, että sairastelukierre saadaan katkaistua.
En voi olla " hiljaa" . Meidän pikkuväki, 3- ja 2-vuotiaat, aloittivat päiväkodissa syksyllä - ja minä töissä. Nuorempi on sairastanut paljon, mutta sentään muutama terve kaksiviikoinen ollut tautien välissä.
Silti viime talvena, kotihoidossa, samainen pikkumies sairasti vielä enemmän. Toki päiväkodissa saa varmasti enemmän " tautiroiskeita" kuin kotona ollessa, mutta uskon niiden paitsi sairastuttavan, myös kasvattavan vastustuskykyä. Ja pienten ryhmässä vielä osa lapsista laittaa leluja suuhun, jolloin pöpöillä on kulku suusta suuhun...
Lääkärin kommentti oli kyllä melko erikoinen. Minulla on tuolla nikamien välissä tiukassa tieto, että täytyy olla yksi kuumeeton päivä, ennenkuin lapsi voi mennä päiväkotiin / kouluun. Ja kuumeeksi tässä kohtaa lasken lämmön, joka on enemmän kuin 37.
Voisitteko saada avuksi kodinhoitajan, kun lapsi sairastaa? Heitä on vaikea saada lyhyellä varoitusajalla, mutta ehkä toipilaspäiväksi tms.
Jaksamista, kevättä kohti helpottaa *toivoo hän, ihan omasta puolestaankin :)*
auttoi päiväkodin myötä alkaneeseen tautikierteeseen homeopaatti, kun en enää muutakaan keksinyt. Vein 1-vuotiaamme lääkärihomeopaatille, joka tarkkaisi lasta ja antoi kolmea eri ainetta vastustuskyvyn parantamiseen. Tämä tapahtui syksyllä, enkä voi uskoa, että kyseessä olisi ollut ainoastaan sattuma, että taudit loppuivat siihen: lapsi sairasti vain yhden kahden päivän pienen flunssan tuon jälkeen ennen kesälomaa...
KalleNalle:
Tänään kävimme sitten yksityisellä erikoislääkärillä. Kuumetta pojalla 38 astetta, katsoi korvat, kuunteli yskän ym. Sitten tämä vanhempi herrasmies totesi että poika on hoitokunnossa, KOSKA " 38 ASTETTA EI TÄMÄN IKÄISELLÄ OLE ESTE ETTEIKÖ VOISI VIEDÄ PÄIVÄKOTIIN" .
Totesi vaan että jos hän tälläisestä alkaisi kirjoittelemaan todistuksia, saisi kirjoitella niitä puolelle Suomelle.
Ei hyvänen aika!!! Meilläkin on korvalääkäri sitä mieltä, että kaikista " pienistä" korvatulehduksista ei tarvitse olla kotona, kunhan lapsella on antibiootit ja särkylääke, koska silloin pitäisi olla koko ajan kotona. Jo tämä särähti vähän korvaan - kyllä meillä yleensä korvatulehduksen kipeimpänä päivänä lapsi on yhden päivän kotona, koska hän on itkuinen, tukkoinen, kivulias, nukkuu huonosti jne. lääkkeistä huolimatta, ja lähtökohtana on mielestäni lapsen vointi eikä vanhempien työ. Mutta siis meidän lääkäriltä kyllä todella järkevä ja humaani kommentti tuohon verrattuna!
Meidän pojalla (vajaat 2) ei muutenkaan kuume nouse kovin herkästi, eli jo 37,5 kohdalla poika on selvästi kipeä ja yli 38:ssa yleensä vain nuokkuu sylissä.
Päiväkodissa on se linja, että he herkästi puuttuvat lapsen sairauteen. Saatan saada puhelun töihin, että voisiko lapsi lähteä kotiin, sillä hänellä on 37,5 lämpöä tai että " hän ei ole oma itsensä vaan itkuinen ja väsynyt" . Ja mielestäni he toimivat oikein! Jos lapsi on todella kipeä, he toivovat, että hänet haetaan mahdollisimman pian, jos taas puolikuntoinen niin toiveena on, että kotiin ennen iltapäivän ulkoilua (joskus 15 jälkeen).
Tulee mieleen, kun itse opiskelin ulkomailla ja sairastuin. Menin käymään yliopiston terveydenhoitojalla ja pyysin todistusta poissaolosta, kun kuumetta oli 38,5. Hoitaja sanoi, että särkylääkkeellähän se laskee niin, että voi osallistua luennolle. Niinpä...
Järkyttävää miten työnantajat ja jopa lääkäritkin voivat suhtautua!
Meillä myös kokemusta. Palasin töihin syksyllä -05 reilun neljän vuoden kotona olon jälkeen, jona aikana saatiin kaksi lasta, esikoinen jo koulussa. Pienimmät kaksi aloittivat päiväkodissa ja sairauskierre alkoi myös; räkätauteja, oksennustauteja, ripulia, kuumetta ja toisella lapsella korvatulehduskierteet putkituksineen. Olivat vuorotellen sairaana tai sitten itse (en ole elämässäni sairastanut niin paljoa). Jouduin melkein aina jäämään kotiin hoitamaan, miehellä enemmän matkoja ja kokouksia. Ja lasten takia mielelläni sen teinkin, koska sairaana ollessaan lapset tarvitsevat ja kaipaavat juuri eniten äitiä. Tietysti minulla oli koko ajan huono omatunto, vaikka tiesin, että minulla on OIKEUS olla kotona hoitamassa sairasta lasta.
" Ymmärtäväinen" työnantajani piti hekilöstöosaston toimesta puhuttelun eräänä päivänä, kun minulla on niin paljon sairauspoissaoloja - siitä keskustelusta oli tosin ymmärtäväisyys kaukana. No, selitin tietysti että on luonnollista, että lapset alkavat sairastaa päiväkodissa, mutta jossain vaiheessa se vastustuskyky paranee, eikä ne enää niin paljoa sairastele. Mutta mikään ei auttanut, työnantaja käski siitä lähtien tuoda joka ainoasta sairauspoissaolosta lääkärintodistuksen, olipa kyseessä oma tai lapsen sairaus. Siis kuvitelkaa, että piti lähteä joka nuhakuumeen tai oksennustaudin takia lääkäriin, vaikka muuten ei kyseinen tauti lääkärinhoitoa tarvitse! Olin siis joutunut eriarvoiseen asemaan firmassani, koska kenekään muun ei tarvinnut vastaavaa tehdä ja lisäksi vedin johtopäätöksen, että työnantaja EI enää LUOTA minuun. Luuli kai, että lintsaan tai jotain. Se kävi kunnian päälle, olen aina ollut tunnontarkka ja rehellinen, sekä lojaali työnantajaani kohtaan!
Otin yhteyttä liittoon, jossa todettiin, että kyseinen menettely lainvastaista (eriarvoisuuteen perustuen), mutta jos en vie todistuksia, saan luultavasti potkut. No, se vaihtoehto ei miellyttänyt silloin, mutta ehkä olisi pitänyt se tehdäkin. Kärvistelin siellä vielä puolisen vuotta tapahtuneen jälkeen, olin päättänyt lähteä pois tavalla tai toisella. En halunnut olla työnantajan palveluksessa, joka ei luota minuun.
Kesä meni hienosti, lapset olivat terveenä. Ei se tietysti työnantajaani liikuttanut, samat vaatimukset jatkuivat. Elokuussa -06 irtisanoin itseni ja rupesin opiskelemaan. Opinnot kestävät 2 vuotta, jona aikana uskon, että lapseni kasvavat ja vahvistuvat, eivätkä sairastele niin paljoa ja olen siis itsekin ilmeisesti enemmän " työkykyisempi" .
Maailma on täynnä tunteettomia työnantajia, mutta ainakin minulle lapset ovat se tärkein asia elämässä. Toivottavasti elämänne järjestyy ja lapset saisivat olla terveempiä! Voimia!!!
Koska kuulostaahan tuo aika hurjalta,että lapsi koko ajan kipeenä:( Sulla on oikeus vielä kotihoidontukeen (mikä ei hääppöinen ole) ja 3v lapsi on jo paljon vastustuskykyisempi mitä 2- vuotias. Mun poika oli n.1v korvatulehdus/räkätautikierteessä enkä olisi voinut kuvitellakaan olevani töissä. Oli helppoa kun lapsi sai sairastaa rauhassa kotona eikä itsekään tarvinnut ajatella mitään järkevää:) Mutta varmasti vaikea päätös teillä,mutta onhan se ankeaa lapsellekin jos saa koko ajan pöpöjä päiväkodista.
silloin ryhmä olisi pienempi ja kenties olisi vähemmän pöpöjä liikkeellä. Mutta kyllä minäkin harkitsisin kotiin jäämistä. Olisiko esim. mahdollista jäädä kotiin kesän alkuun asti jos sairaus kierre kenties loppuisi. Kesällä useimmiten lapset on terveempiä.
Asuntolaina jäis kai sitte maksamatta...pitää laskeskella. Ei näinkään voi jatkaa. Oletteko joku joutunut tekemään tälläisen päätöksen? Miten kestitte sen, että menetitte unelmatyöpaikkanne (kuten mulle käy)? Ja mikä tärkeintä, loppuiko se sairastelu kotihoidossa?
Kauhuskenaarionani on (koska täytyy sillä lapsella kavereita ym. kotihoidossakin olla) että menetän työpaikkani ja lapsi saa pöpöjä kavereilta ym. sairastaa kotihoidossa edelleen :-(
(Ollaan siis aina pidetty yksi kuumeeton välipvä ym. kotihoidossa, ei lapsi koskaan sairaana ole joutunut olemaan päiväkodissa.)
Lapsen sairastelu on tosi kurjaa ja hankaloittaa kyllä omaa työelämääkin. Tiedän varsin hyvin miltä tuntuu, sillä myös oma parivuotias lapseni on sairastanut syksyn aikana todella useasti (monta nuhakuumetta, korvatulehdus, vatsatauti). Tosin kokonaisia hoitoviikkoja on tullut hieman enemmän kuin tuo teidän 1, nyt on menossa kolmas " terve" viikko (nuhaa on koko ajan). Hän aloitti päiväkodin syksyllä ja vastustuskykyä on tosissaan koeteltu. Ehkä sinuna vielä odottaisin työpäätösten kanssa ja seurailisin tilannetta kevääseen, mikäli lapsen kunto sen sallii.
En osaa ratkaista tilannettasi, voin vain kertoa mitä meille on kerrottu neuvolassa ja yksityisellä. Eli viime syksy ja koko loppu vuosi on ollut aika hurjaa aikaa päiväkodeissa noin yleensäkin, lapsia on jatkuvasti ollut ainakin täällä päin sairaana. Ja lastenlääkärin (yksityisen) mukaan on tavallista, että ensimmäisen päiväkotivuoden aikana lapsi voi sairastaa kymmenenkin infektiota, tosin teillä taitaa tämä olla jo syksyn osaltakin täynnä. Mutta sitten pikkuhiljaa vastustuskyky siitä voimistuu.
Muista, että sinulla on OIKEUS hoitaa sairasta lasta kotona, tätä minäkin hoen itselleni, vaikka työnantajaa voisi vähän kismittääkin tilenne. Tilannetta tietysti helpottaisi se, että esimies olisi ymmärtäväinen ja kertoisi sen.
Oletko osittaisella hoitovapaalla, kun kerroit tuosta 6 tunnin hoitopäivästä? Jos et, voisitko vaikka näin aluksi harkita sitä ja mahdollisesti niin, että lyhentäisit työviikkoa? Ja jos esimies on TODELLA ymmärtäväinen saisit vielä ehkä valita juuri ne päivät vapaaksi, jolloin lapsesi sairastaa. Vaikka eihän sinun periaatteessa hoitovapaapäiviä ymmärtääkseni tarvitsekaan käyttää sairaspoissaoloihin.
Mikä teillä on päiväkodissa käytäntö? Saako sinne viedä nuhaisen lapsen? Meidän päiväkodissa saa, kunhan ei siis ole kuumetta ja jos jaksaa leikkiä ja touhuta sekä ulkona ja sisällä. Eli olen siis surutta vienyt nuhaisen lapsen päivähoitoon muiden nuhanenien sekaan. (Ja hyvät äidit, en kaipaa syytöksiä tästä). Jos en olisi näin tehnyt, niin ei meilläkään varmaan kovin montaa täyttä hoitoviikkoa olisi.
Toisaalta sitten, jos sairaskierre jatkuu, varsinkin siis kuumeet, niin tutkituttaisin kyllä oman lapsen ihan yksityisellä, en välttämättä terveyskeskuksessa. VAATISIN KAIKKI mahdolliset testit!
Myötäeläen ja halauksin toivotan teille terveempää talvea ja kevättä. Toivotaan, että kaikki pöpöt kuolisivat nyt pakkasten mukana!
Meillä poika sairasteli kerran kuussa ja se meni vielä ok. Sitten sairasteluja alkoi olla kerran viikossa ja se rupesi nyppimään jo koko perhettä.
Ja koska kipeänä oli aina vain toinen muksuista, niin pidin sairaspäiväkirjaa ja menin sen kanssa lastenlääkärille.
Kyseinen lääkäri laittoi tutkimuksiin, jossa katsottiin veriarvot ja sydämen toiminta. Sydän oli ok, mutta pojalla oli hemoglobiini arvot
alhaalla.
Poika sai pari kuuria rautaa ja taudit rauhoittuivat.
ELI koeta löytää hyvä lastenlääkäri ja kerro hänelle tilanne kokonaisuudessan! Neuvolassa olemme aina vain saaneet pelkkää hyssyttelyä ja lastenlääkärissä ongelmat ovat heti selvinneet.