Miten vauva nukahtamaan omaan sänkyyn?
Täältä ajattelin kysellä, jos jollain antaa vinkkejä. Pikkuneiti nyt 3,5 kk ja alkuun nukkui hyvin omassa sängyssään, äitiyspakkauksen " boxissa" . Vähän aikaa sitten kuitenkin alkoi vaikeudet. Nukahtaa rinnalle illalla ja kun siirrän sänkyynsä, herää ja kitisee niin kauan, että otan viereen. Muutama ilta sitten otettiin käyttöön pinnasänky eikä sekään käy. Viime yönä oli kiinni minun sängyssäni eikä auttanut. Voi siis nukkua ihan sikeästi sylissä tai vieressä, mutta hti jos siirrän omaan sänkyyn, alkaa huuto. Syö siis rintaa yöllä parin tunnin välein, mutta olisi kiva edes pätkä nukkua kunnollisessa asennossa itse. Esikoinenkin tulee sänkyymme yleensä viimeistään aamuyöstä ja sitten onkin jo aika ahdasta.
Tuttia neiti ei huoli, joten huvituttinakin toimin.... Kapalointiakin olen kokeillut, mutta ei tunnu auttavan sekään.
Kommentit (5)
Meillä päätettiin vauvan ollessa muistaakseni n. 1,5kk vanha, ettei enää nukuteta rinnalle, syliin tai meidän sänkyymme. Tähän asti oli jokailtainen ahdistus, että miten saadaan nukkumaan ja miten itse saa nukuttua. Jo aamulla ahdisti tuleva ilta. Päätöksen synnyttyä muutos kävi lopulta hyvin kivuttomasti ja niin että kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä. Avain kaikkeen meillä löytyi tasan tarkkaan samanlaisina toistuvista iltarutiineista. Ensin vauvalle pieni rentoutushetki, vauvahierontaa/pientä jumppailua ja kylpy. Kylvyn jälkeen iltamaito ja kapalointi jo rauhallisessa ja hämärässä huoneessa. Kapalossa sai halutessaan vielä pienen huikan rinnasta jonka jälkeen nostettiin omaan koppaan hyvänyöntoivotusten kera. Tottakai tästä ekana ja tokana, ehkä kolmantenakin iltana nousi kamala huuto, mutta nopeasti oppi että omassa sängyssä nukutaan, ei auta itku. Itkusta sai tuttia, pääsi syliin rauhoittumaan, mutta laskettiin takas omaan sänkyyn heti rauhoituttuaan. Vaikka 25 kertaa nostettiin syliin ja laskettiin takaisin, mikäli sitä vaati. Isä hoiti meillä nukutusta, jolloin maito ei ollut houkutteena. Mutta ei todella mennyt montaa päivää että tajusi jujun ja tämän jälkeen meillä on aina nukuttu omissa sängyissä. Yön aikana nostetaan edelleen syömään, jonka jälkeen heti takaisin omaan sänkyyn unia jatkamaan. Vauva nyt 4,5kk vanha. Me nukutamme vauvaa edelleen viltinpalasen päällä, jonka kanssa nostamme pois ja takaisin sänkyyn. Näin pysyy sama lämmin alusta vaikka siirtyykin hetkeksi syömään.
Ja rutiinit ovat edelleen vauva-arkemme tärkein perusta, vaikkei niitä tietenkään orjallisesti seuratakaan, vaan soveltaen. Mutta alun pienestä herkästä ja hyvin itkuisesta vauvasta on tullut erittäin nauravainen ja hyväntuulinen ja tämän ansioksi luen tavanomaisen kehityksen lisäksi juuri nämä tutut ja turvalliset asiat, joiden ympärillä arki pyörii.
Meillä myös pinnasänky on melko koskematon tämän kolmannen lapsen kanssa. Illalla nukutan vauvan sylissä peiton sisällä ja siirrän vaunujen kantokoppaan nukkumaan. Siinä nukkuu olohuoneessa sen aikaa kun me valvotaan, ja siirretään koppa makuuhuoneeseen kun itse menemme nukkumaan. Pinnasänkyyn ei voi vauvaa viedä siksi, koska makkarissa nukkuu myös 2v isoveli, joka heräisi varmasti vauvan ääntelyyn. Mutta tuo koppa toimii hyvin sänkynä!
Meillä poika oppi nukahtamaan omaan sänkyyn kun laitettiin sinne vielä hereillä ollessaan. Eli tissittely olkkarin sohvalla tai makkarissa sängyllä, sitten röhtäytys ja vähän haleja, ja sitten jätkä omaan petiin unilelu kainaloon ja tutti suuhun. Alussa piti tietenkin ottaa syliin ja rauhoitella jos meni itkun puolelle, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Suurimmaksi osaksi nukahtaa omaan petiin (tosin tulee sieltä yöllä viereen ;-), mutta se on äidin laiskuutta)
Meillä avain oli siis hereillä olo eli ei yritettykkään saada nukkuvana sänkyyn.
Yritän pitää olosuhteet aina samoina eli jos on nukahtanut omaan sänkyyn, niin myös herää sieltä ja vastaavasti jos saa nukahtaa viereen isoon sänkyyn, niin sieltä myös herää.
t. Fiikus
Meillä kohta viisi kuukautta vanha vauva, joka kolme ensimmäistä kuukautta nukkui kaikki yöt vanhempien sängyssä. Vauvan unet alkoivat olla todella katkonaiset ja levottomat, että päätettiin siirtää vauva omaan huoneeseen omaan sänkyyn nukkumaan. Vaati siis öisin rintaa n tunnin välein, välillä useimminkin! Kolmekuisena siirtyi omaan sänkyyn eikä ole sen jälkeen kertaakaan vanhempien vieressä nukkunut! Vauva on saanut alusta asti maitoa myös pullosta, joten imetin viimoisen kerran illalla olohuoneessa, jonka jälkeen isä vei vauvan sänkyyn, jos halusi lisää ruokaa sai sen pullosta suoraan sänkyyn. Omaan sänkyyn nukahtaminen kävi itseasiassa helpommin kuin äidin viereen ja rinnalle nukahtaminen, jossa saattoi joskus mennä parikin tuntia. Vauva siis laitetaan hereillä oollessaan omaan sänkyyn (silloin kun on selvästi tarpeeksi väsynyt), jos vaatii vielä ruokaa saa pullosta ja sen jälkeen tutti suuhun. Yleensä käsistä pitää pitää kiinni siihen asti kun vauva nukahtaa. Yöllä saa myös pullosta ruokaa suoraan sänkyyn, emme siis nosta vauvaa ollenkaan pois sängystä koska muuten heräisi siihen liikaa. Tässä vaiheessa siis samalla loppui imetys kun yöimetykset loppuivat! Tyytyväinen olen tähän ratkaisuun, saan itse nukuttua joka toinen yö kunnolla kun lapsen isän kanssa vuorottelemme yösyötöt! Vauva siis on mahdollista saada omaan sänkyyn nukkumaan, vaikka itsekin olin jo aivan varma että meidän lapsi ei sitä ikinä opi! Tsemppiä ja pitkää pinnaa harjoitteluun:)
Oikeen naurattaa kuinka nätiksi petasin pinnasängyn ennen tämän pienemmän syntymää ja yhtä nättinä ja lähes koskemattomana tuo sänky on tänäkin päivänä ja tyttö nyt kohta 7 viikkoa vanha... Eli vieressäni nukkuu neiti ja pitää kans tissiäni ikään kuin tuttina, kyllä välillä ottaa päähän. Mutta antaapi ajan kulua ja kun on ikää enemmän voi jo alkaa " unikouluttamaan" .
Esikoisen kohdalla siirsimme hänen pinnasängyn omaan huoneeseen jo tytön ollessa 3kk. Aikamoinen taistelu oli aina että saatiin tyttö nukahtamaan omaan sänkyyn. Muistaakseni ensin imetin tytön ja usein nukahti jo tissille ja siitä sitten siirrettiin omaan sänkyyn ja vaikka heräsi niin rauhoiteltiin sinne omaan sänkyyn. Yöllä kun heräsi kävin imettämässä hänen sängyn vieressä olevalla nojatuolilla ja siitä sain muistaakseni usein nukkuvana hänet siirrettyä sänkyynsä...
Nyt oon niin laiskamato että pidän suosiolla vain vieressäni. Joskus myöhemmin sitten totutellaan omaan sänkyyn. Päivittäin kyllä oon kokeillut tyttöä päiväunille sinne pinnasänkyyn, useimmiten huonolla menestyksellä mutta hiljaa hyvä tulee...kai...
-miina-liina