Ihan vaan valitusta :o(
meillä neito 2,5v on allerginen, atooppinen, jatkuvissa infektioissa joista osa johtanut jopa sairaalahoitoon ja taas on helkkarinmoinen flunssa päällänsä ja ilmeisesti myös infektioastma.
Ens viikolla ois toinen putkitus, mutta leikkaukseen ei pääse ellei ole terve. (Eka putkitus ei vähentänyt korvatulheduksia mitenkään, mutta nyt napsitaan myös kitarisa)
MÄ OLEN VAAN NIIN KURKKUANI MYÖTEN TÄYNNÄ JA UUPUNUT TÄSTÄ ALITUISESTA SAIRASTELUSTA!!!!!!!!!!!
Helkkarin hankala olla koko ajan töistä pois ja elämä ei ole kuin jossain päivystyksissä roikkumista.
*¤#*"
eipä sitten muuta :o((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((
Kommentit (4)
siksi mua ehkä niin kypsyttääkin, kun typpelillä ei ole isovanhempia ja isänsä, joka asuu samassa kaupungissa, ei ole nytkään tavannut lastaan kuukausiin, hänestä ei ole ikinä ollut minkäänlaista apua, päinvastoin. Eli sitä auttamisverkostoa ei juuri ole, hankalsti pitkien matkojen päässä joskus vain.
Joskus aamuisin kun näen taas rikkiraavitut kädet, tuntuu vaan että vajoaa epätoivosta maton läpi kun ei vaan jaksa :o(
Mutta toisaalta tyllerö on ihanan palkitseva, fiksu, hienosti kehittynyt, taitava, persoonallinen ja huumorintajuinen
Joskus vaan pitää parkua ääneen, vaikkapa sitten tällaisella palstalla.
Kiitos siitä mahdollisuudesta!
Poitsu oli silloin n.vuoden vanha ja oli jatkuvassa flunssa- ja korvatulehduskierteessä+tietenkin allergiat päälle. Kyllä oli oma jaksaminen vähän niin ja näin vaikka olinkin kotiäitinä,ettei tarvinnut sumplia hoitajia tms. Poika oli terveenä max 2vkoa kerrallaan ja taas uus kierre tuli päälle. Rahaa paloi julmetusti tietenkin ab-kuureihin,rasvoihin ja erikoismaitoihin,että apteekki kyllä teki tiliä meidän kustannuksella:) Kesä katkaisi meillä kierteen,mutta koska tulehduksia oli 7 peräkkäin,viime syksynä leikattiin kitarisat ja se on ollut meidän pelastuksemme! Yksi tulehdus ollut sen jälkeen! No,viime lokakuussa kyllä sairastui pneumokokkibakteerin takia ja sairaalareissuhan siitä tuli.
Että tiedän kyllä sun tunteet ap tällä hetkellä,mutta jotenkin sitä vaan jaksaa eteenpäin. Poika on nyt 2.5v myöskin ja allergiat on edelleen osa elämää vaikka ollaan edistytty paljon. Eli elämä voittaa!
Meillä aivan sama tilanne paitsi, että meillä atopia on lievää sorttia ja allergiat kysymysmerkki vielä.
Tuntuu, että kun edellisestä pääsee niin seuraava jo tulee. Meillä oltiin viikko terveenä ja taas on tauti päällä. Putkitusta ollaan siirretty ja varmaan seuraavakin siirtyy, kun astma ei kuulemma saa oireilla liiemmin. Mitenkäs saat se n oireettomaksi, kun infektiot pahentaa ja infektioita ei meinaa saada loppumaan, kun korvatulehdukset niitä pitkittää. Mihin väliin sit se putkitus...???
Kyllä tosiaan kuulostaa tutulta... Huoh, tätä se äitiys joskus on...
Mut on hyvä, että joku paikka mihin voi purkaa aivan huoletta omaa pahaa oloa....
Tuisku ja poitsu reilun vuoden
Jälkeenpäin ajateltuna olisin itse pyytänyt enemmän apua isovanhemmilta ymv. läheisiltä. Eivät kai itse uskaltaneet tai ymmärtäneet tarjoutua enemmän, taisin itsekin olla aika varma siitä, että kukaan ei osaa hoitaa omaa allergista ja sairastelevaa lastani. Kun sitten vielä perhepäivähoitajat vaihtuivat yhden syksyn aikana pari kertaa, päätin jäädä itse hoitovapaalle, ja tilanne rauhoittui. Ikä toi sitten apua allergioihin. Meillä nyt nuorempi 3-v. odottaa liimakorvan putkitusta perjantaina, astmatutkimukset sen jälkeen, mutta nyt on vähän nuhaa ja yskää ja taitaa putkitus jäädä tuonnemmaksi. Mikä myös siirtää astmatutkimuksia (haluavat korvatilanteen ensin selväksi) jne jne.
Mullakin oli aina huono omatunto töiden takia, onneksi oli mahdollisuus miehen kanssa vuorotella, ettei tullut aina vain toiselle poissaoloja. Siitäkin voi vaan jälkeenpäin ajatella, että parasta olisi vain rauhassa hoitaa lapsi kuntoon ja mennä sitten täysillä keskittymään töihin. Kun tekee kumpaakin puolinaisena, tuntuu että vaan pitkittyy ja menee huonompaan suuntaan. Riippuu tietty työn laadusta, työkavereista ja työpaikasta yleensäkin. Toivottavasti ei kuulostanut aivan järjettömän jälkiviisaalta. Toivon sulle kuitenkin jaksamista, tilanne ei voi mennä kuin parempaan suuntaan ja siihen saakka yritä jaksaa ja etsi apuvoimia! Oletko tutustunut Allergia-ja Astmaliiton vertaistukitoimintaan? Sieltä löytyy ainakin henkireikä ja luultavasti myös ihan konkreettistä apuakin! Tsemppiä!