Mikä lapsissasi riepoo juuri nyt eniten?
Meillä näin:
- kuopus 2v8kk, jossa eniten minua riepoo nukkuminen! Kaveri ei ensinnäkään suostu nukahtamaan ilman että jompikumpi päivystää sängyn vieressä...grrh. Räpsähtää hereille heti jos yrittää livahtaa pois. Keskiyöllä sama kaveri seisoo sänkymme vieressä ja ilmoittaa että " mä tulin nyt" .
3 viikkoa kannettiin takaisin omaan sänkyyn mutta koska ramppaaminen yltyi 5-6 kertaan yössä, luovutimme taas... No, tänään päätin aloittaa tylyn linjan: nyt poika saa opetella nukahtamaan ihan itsekseen.
- esikoinen 4v4kk: tällä hetkellä asia josta kiihdyn varmasti sataanviiteenkymppiin heti, on pukeutuminen. Kotona sälli ei osaa halua eikä viitsi laittaa sukkia, kenkiä, mitä tahansa vähänkin haastavampaa. Hoidossa pph:n luona pukee ja kun mukana on kaveri pukee ihan itse alta aikayksikön. Tänään ilmoitin, että " saat sitten mun puolestani kulkea vaikka alasti jos et viitsi itse opetella!!!"
Minä kestän siis kiljumista ja nahistelua ja nujuamista ja tappelua ja vinkumista mutta nuo kaksi asiaa saavat minut raivon valtaan TODELLA nopeasti ja hetkellisesti pidän lapsistani todella vähän (minkä tietysti unohdan heti kun tilanne on ohi :)). Ja sitten vakuutan itselleni että seuraavalla kerralla yritän pikkuisen pidemmällä pinnalla...
Kommentit (19)
Argh, että ärsyttää! Tyttö 1,5 v ei vielä juurikaan puhu, joten protestoi kieltoja vastaan tai saadakseen huomiota kirkumalla niin, että koko naapurusto raikaa. Korvat valuu verta.
Millä tuon voi saada loppumaan, kun ei toinen vielä ymmärrä, kun sanotaan, että ole hiljaa tai ei saa kirkua. No, kai tämäkin on vain joku vaihe, joka toivottavasti menee pian ohi...
Pari pahinta..
Poika heräs klo 06 - 7h yöunet tuli!
Verhotanko lensi seinästä - tais olla verhoilla liikaa painoa..
Isoveli kuisaa jatkuvasti pikkusiskoa aiheuttaen melkoisen metelin (noin joka toinen minuutti) - päänsärkyni on mahtava (rv16 täynnä tänään)
...kun poika 5v hokee kaikkia tuhmia sanoja mitä tietää: pippeli, kakka, pieru, pylly jne. Litania on melko pieni, mutta toistuu usein, kääk! :) Pientähän tämä on, mutta RIEPOO...
Mutta se riepoo, kun hän ei viitsisi millään mennä pissalle. Istuu ja nytkyttää paikallaan ja on selvästi aivan puhkeamaisillaan, mutta ei vain halua mennä vessaan. No, kiva kuitenkin kun on oppinut pidättämään.
Toiseksi riepoo edelleen jatkuva äitivaihe. Äiti sitä, äiti tätä, äitiäitiäiti vaikka isä istuisi ihan vieressä. Koska se isävaihe oikein alkaa?
Pojat 4v ja 8 v ja jos vaan sattuvat kohdakkain sisätiloissa niin tappelu alkaa heti. Isompi ohimennessään tönäisee pientä ja sitten käy kimppuun vähemmän hienovaraisesti. Tai pienempi tunkee isonveljen huoneeseen soittamaan torvea ja isoveli raahaa hänet väkisin sieltä ulos.
Minä kestän vinkunaakin paremmin kuin jatkuvaa " Tyhmä, tyhmä tyhmä, heti pois mun huoneesta" / " Äiti, toi löi vaikka mä en tehnyt YHTÄÄN MITÄÄN" -huutoa.
esikoinen 3v kiusaa kuopusta 11kk esim ei anna leikkiä leluillaan, kuopus muka koko ajan häiritsee..
Ja
kuopus herää liian aikaisin aamuisin klo 5-6 viimeistään.
Noihin kahteen asiaan kun sais muutosta niin elämä ois helppoooooo
koko ajan saa olla silmät selässäkin, vahdata mihin kiipeää, mitä vetää samalla alas, mitä talloo, mistä tippuu, jne.
Kiipeilee kuin apina, ketterästi ja nopeasti....;O
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa siis...
Minua riepoo:
-esikoisessa 5v JATKUVA inttäminen
-kuopuksessa 1v jatkuva jalassa roikkuminen ja karjuminen
Mua rasittaa esikoisen 2v5kk tottelemattomuus. Tuntuu että mikään ei mene perille! Ja se että kiusaa koko ajan pikkuveljeään (1v2kk) tönii kumoon, jos veli pyllähtää vain istumaan jatkaa niin kauan että pikkuinen on vaakatasossa (aina ei ehdi väliin) puree pientä ja vie kaikki lelut... Arrgh! Ja sitten kun kielletään niin itku pääsee ja " äitin syliin, äitin syliin..." Toinen vaihtoehto on tuo tottelemattomuus, eli ei siis ota kieltoja tosissaan ja puheet kaikuvat kuuroille korville...
pikkumiehessä ei ärsytä juuri mikään tällä hetkellä, mutta jos pari viikkoa sitten olisi kysytty niin nukkumaan meno oli aika show, onneksi se kausi meni ohi (ainakin toistaiseksi)
Eniten kuitenkin esikoisen 1v10kk tottelemattomuus.Siis poitsu ymmärtää aivan kaiken mitä puhutaan,jopa vanhempien keskinäiset keskustelut.Mutta kun kielletään tai torutaan,niin on aivan sama vaikka mandariinikiinaa puhuisi,mikään ei mene kaaliin.Ärsyttää myös tosi paljon jatkuva kieltäminen: " ei saa koskee sinne eikä tänne,älä tee sitä tai tätä" .Kokoajan saa hokea ei ei ja älä älä. Tilannetta ei varmaankaan helpota kuukauden ikäinen pikkusisar:)..
Koskahan kiellot alkaa menemään perille????
Kuopus (1v5kk) saisi nukkua paremmin, ähisee aamuyöt. Muuten aivan vallottavan suloinen höpisijä.
Keskimmäinen, 3v, arvaamattomuus. Koskaan ei tiedä mistä tuulee.
Esikoinen, 7v, välistä liiallinen temperamentti, jotkut asiat pitää selvittää kovalla äänellä ja tehostaa niitä vielä ihmeellisellä itkukarjumisella.
Muuten kaikki ihan mukavassa iässä ja vaiheessa, ja keskenäänkin tosi hyvin tulevat toimeen, pienet on ihan paita ja peppu ja esikoinenkin jaksaa hyvin usein touhuta mukana ja auttaa.
nyt poika MLL:n lapsiparkissa... :) Ihana rauha ja vaihtelua pojalle.
Tänään ärsyttää tottelemattomuus. Tää on niitä päiviä kun poika, 1.5v, ei tottele yhtään eikä mitää aivan sama mistä asiasta on kyse. Ymmärtää kyllä mitä hänelle sanotaan, mutta sanoma ei mene kaaliin.
Yleisesti ei ole mitään jatkuvaa ärsytyksen aihetta, vaan vaihtelevat päivittäin. Oma tilakin, rv 37, lyhentää pinnaa ja joskus on huono äiti päiviä kuten tänään, kun olen korottanut ääntäni, mutta ehkä huomenna jo parempi päivä.
Oona ja poika 1.5v
Onneksi en ole ainoa, jota lapset joskus pännii:))
Meidän neiti 4v9kk ottaa aivoon. Aina kun ollaan puistosta lähdössä kotiin, saa aivan hirmuiset pultit. Itkuu ja parkuu ja paiskoo tavaroita.
Lisäksi vinkuu kaikesta: kenkä on huonosti, paita on liian paksu, ruokapalaset lautasella on liian isoja, vesi ei ole tarpeeksi kylmää...lista on loputon.
Poika 1v5kk ottaa aivoon, koska koko ajan kotona se livahtaa räpläämään tietokonetta... On jo salasanatkin jouduttu laittamaan, kun melkein deletoi tärkeitä tiedostoja... Lisäksi poika on keksinyt, että ruokaillessa on kiva pudotella ruokaa suustaan ulos:O Raivostuttavaa
Muuten meillä sujuu ihan kivasta:)))
Poika pian 1v 10 kk ymmärtää kyllä puhetta, mutta ei tottele mitään!!
Lisäksi käy heti tilaisuuden tullen toisten ihmisten kimppuun, puree, repii, potkii, yrittää töniä/kaataa.. tämä kohdistuu ulkona ollessa toisiin lapsiin, täällä kotona ollessa useinmiten äitiin, joskus harvoin isään!
Nukkumaanmenot on myös olleet aikamoista showta jonkin aikaa. On jo nyt jättämässä päikkäreitä pois, mutta ei oikein vielä jaksaisi kuitenkaan valvoa, joten kiukkuaa sitten loppupäivän jos uni ei tule päivällä!
iltarumba. EI nukutus vaan se kaikki muu. On alkanut tajuaan,että vanhemmathan hei jääkin " pitään hauskaa" kun hän nukahta ja niimpä koittaa pitkittää nukkumaan menoa kaikinkonstein.
Ensin on hampaanpesurumba: vaatii pitkää pinnaa ja voimakkaita käsiä,vääntelehtii,huutaa,kirkuu,huijaa (sattuu,tökkii ym)
Sitten yöpukurumba: ei tätä,kutittaa,ei tämä,kiertää,hankaa,ruma kuva,jne. Onkin vähennetty pojan yökkärit kahteen (käytössä-pesussa) ja näistäkin keksii joka ilta jotain. Niimpä joskus nukkuukin nakuna (tästä ei pidä itse)
Sitten se itse nukkumaanmeno: ensin tulee vaihe jossa yrittää olla niin mukava ja ihana ja hassu ja suloinen,ettei tarvitse mennä nukkumaan (oiii äiti,oiii isi+pusuja+haleja,vitsikkyyttä,temppuja ja suloisuutta). Sitten vaihe jossa tajuaa,että hänet viedään sänkyyn edellisestä huolimatta (toistaa hieman hampaanpesua,kiljuu,karjuu,huutaa että sattuu ym+lisänä hellyyttävä itku vaihdellen sen mukaan kumpi vanhemmista on viemässä " isi minulla tulee sinua kovin ikävä" jne)
Lopulta kun pääsee sänkyyn ja vanhempi alkaa lukea niin ekalla sivulla jo lapsi unessa :D:D
Juuri olin ajatellut purkautua tänne, kuinka menee hermot 1,5 vuotiaan ruokatemppuiluissa. Mulla on sellainen olo että kaikki muut tämänikäiset syö itse, mutta meillä ei. Lapsi haluaa " itte" juoda ja syödä, mutta muki kaadetaan poikkeuksetta pöydälle ja lusikalla ainoastaan lätsytetään ruokaa tai lapioidaan sitä pöydälle/lattialle. (Osaa kyllä laittaa lusikan myös suuhun ja juoda ihan nätisti mukista, ei vaan huvita.) Eli itse suutun sitten joka aterialla ja otan välineet pois, jolloin lapsi kiljuu kiukkuisena " itte, itte" ja minä mietin ettei koskaan opi itse syömään tällä metodilla.
Tänään ollu taas sellanen päivä että nyt kun molemmat nukkuvat (11v ja 2,5v) ja talo on hiljainen niin kaduttaa ne kaikki " naksut" joita olen päivän mittaan saanut.....Me äidit osataan syyllistää itseämme todella taitavasti! Ollaan kuitenkin " vain" ihmisiä ja inhimillisiä :)!
Koitetaan jaksaa ja ehkä huominen päivä on taas parempi :)!
aivan uskomattoman kiva ja rauhallinen paiva piiitkasta aikaa ja itellani on oikein hyva mieli.
Mutta viime kuukausina pojassa 3,5-vuotta on panninyt se, etta ei tottele mitaan ja kaikesta pitaa sanoa sen sata kertaa ja suuttua ennen kuin jotain tapahtuu. Pukeminen, syomaan tulo, leikki-kouluun lahto, ulos meno, sisaan tulo, iltatoimet, nukkumaan meno jne. kaikki vaativat aina kamalan shown ennen kuin jotain alkaa tapahtua. Meilla myos poika on hoksannut ton, etta aiti ja papa jaakin alakertaan hereille kun han joutuu nukkumaan ja yrittaa keksia kaikkea tooosi tarkeeta miksi missaan tapauksessa ei nukkumaan voi menna. Sangyssa sitten kuukahtaa noin minuutissa.
En laita tätä paitaa, äiti kengät painaa, en halua sitä ei tätä, miksei koskaan saa, kun M:kin saa, ja E:lläkin oli jo tarhassa? Mua sattuu, en jaksa pukea tätä, ei saa äiti auttaa, miksi pitää mennä tarhaan, miksei tarhan opet tuu meille? En jaksa kävellä, ei oteta vaunuja mukaan.
Viikonloppuna pimahdin! Totaalisesti ja ilmoitin, että nyt vinkuminen loppuu tähän. Haha.
Mutta huomasin kyllä itse myös ruokkivani vinkumista. Typy oli syömässä viiliä, kun roudasin kolmatta lusikkaa näytille, että voiko tällä syödä, niin ymmärsin olevani ITSE aivan hakoteillä. Kyllä nauratti. Jos lapsi passuuttaa koko ajan, ei pidä itse mennä passaamiseen sortumaan! Kyllä äiditkin on tolloja!
Aamulla päätin, että siirrymme kahden vaihtoehdon systeemiin lopullisesti. Kun oli kaksi paitaa mistä valita, toinen kelpasin loistavasti. Mutta meillä myös paljon käydään " sillä ehdolla" keskusteluja. Lapsi kysyi eilen, että millä ehdolla saan laittaa nämä housut. Minulla ei ollut sitä mitään vastaan, joten kylläpä nauratti! Lapsi oli vähän pettynyt kun sanoin, että senkus laitat, eikä tullut mitään ehtoa.