vauva vajaa 2kk,unta vastaan taistelu

nukuttaminen oli työtä, vartti nukahtamisen jälkeen säpsähti ja alkoi huutaa. Yksi asia joka auttoi (joskus) oli että vauvan säpsähtämishetkellä (siis vieressä täytyi odottaa) alkoi suhista tyynnyttävästi ja laski kämmenen lujasti mutta hellästi selän ja pepun päälle, joskus vielä hytkyttelikin tuolla kädellä.





IKINÄ en antanut huutaa itse, älä anna sinäkään. Unihäiriöiden lapsen kanssa oleminen on rankkaa, koita jaksaa vielä.

jos tuo säpsähtäminen liittyy lihasten rentoutumiseen, voisi ehkä kokeilla kapaloimista? Näin vauvalle jää mahdollisimman vähän liikkumatilaa, eikä raajat pääse tekemään yhtä lääjää liikettä kuin esim makuupussissa. Vauva saattaisi myös viihtyä kantoliinassa kun siinä olisi sinun tasainen hengitysrytmi ihan vauvan iholla. Itsekkin olen torkkunut sohvalla kun vauva on ollut unessa liinassa, eikä vaaraa että putoaa sylistä tms.

Noin pieni kun mitä sinulla on, ei kyllä opi nukahtamaan yhtään paremmin vaikka jättäisit huutamaan, mutta ymmärrän kyllä että hermot menee...

minä annan joskus huutaa, kun poijalla on sellaisia päiviä kun muut keinot eivät tepsi (siis poikaa on jo pitkään yritetty nukuttamaan keinuttamalla, lauleskelemalla, kanniskelemalla, imettämällä jne).



pidän huudon aikana kättä vauvan päällä (millon minkäkin ruuminosan kohdalla, sillä poika ryömii sängyssä jo melkoisesti) ja silittelen/taputtelen hellästi.

pojan säpsähtäväisyys nyt hiukan väheni (ikää kohta 6kk), se oli pahimmillaan 2-4 kuisena. Tai oikeastaan hän nyt nukahtaa useammin itsekseen säpsähtämisen jälkeen.



Meillä ei kyllä poika säpsähtäessään noin vaan nukahda siihen, että laitetaan käsi pepun päälle. se toimii ehkö 30% tapauksista, mutta useimmiten päin vastoin herää siihen entistä enemmän.



Temperamenttisyys paistaa pikkumiehestä läpi. Ja olimme mieheni kanssa keskustelleet, että meidän tapauksessa ei varmaan tule paljon kasvatusopppaiden ohjeisiin katsomista. Ei nyt, eikä myöhemmin.



Ihan hyvällä omatunnolla niitä pikkuhuudatuksia en tosiaan voi tehdä, mutta välillä ei vain muuta voi. Kohtuus kaikessa toki. Ja olen ainakin täysin varma, ettei tälläiseen tilanteeseen ole olemassa ainoata oikeata yleospätevää ohjetta ja tapaa toimia. VOIMIA!

Meillä myös 2kk vanhana poika vänkäsi nukahtamista vastaan. Itse asiassa jo ihan 1. elinpäivänsä. Poika nyt 5kk ja edelleen tuntuu, että päivät on yhtä nukuttamista. Välillä menee paremmin ja välillä 2 tunnin nukuttamisen jälkeen ottaa vartin tirsat ja on sitten kahta väsyneempi. Joskus olen saanut pojan nukahtamaan itsekseen sänkyyn, en huudattamisen seurauksena vaan sellaisen pehmeämmän metodin avulla. Mutta tapaa vauva ei tästä nukahtamisesta ole ottanut. Meillä poika alkoi nukkumaan pidempiä pätkiä 2kk vanhana, kun kääntyi itse vatsallensa nukkumaan. Siihen loppui myös säpsähdykset. Vaunuissa selällään ei pysty edelleenkään nukkumaan kuin korkeintaan puolisen tuntia.



Meille tuo huudattaminen ei käy päinsä, ei vauvalle, eikä äidille. Poika on todella energinen tapaus, ja tempperamenttia riitää myös näissä uniasioissa. Joskus on luovutettava ja annettava nukahtaa rinnalle. Jos poikaa ei nukuttaisi, hän ei nukkuisi varmaan ollenkaan. Näin kävikin alussa, kun sain ulkopuolisilta neuvoa, että " kyllä vauva sitten nukahtaa, kun on tarpeeksi väsynyt" . Vaan eipä ollut.



Mielestäni 2kk vanha vauva ei ole niin vanha ja " kypsynyt" , että ymmärtäisi muuttaa käyttäytymistään huudattamisen seurauksena. Tutustu rauhassa vauvasi tempperamenttiin, ja siihen miten hän nukahtaisi parhaiten ja turvallisimmin. Tulet tietämään parhaiten vauvasi tarpeet. Tsemppiä teille!