Gallup vauvan itkemisestä ja rytmistä..

Meillä ei ihan vauvoja ole, mutta vastaan silti. Eli esikoispoika (03/01) oli vastasyntyneestä asti rauhallinen tapaus, ei juuri huudellut. Syönti välit olivat aika tarkkaan 2-3h ja selkeä päivä rytmi muodostui aikaisin. Nyt 5-vuotiaana on rauhallinen lapsi,jonka päivärytmin on selkeä.



Kuopus poika (05/05)taas oli alusta asti hieman tempperamenttisempi ja itkuinen. Syöntivälit olivat hyvin epäsäännölliset (oli rinnalla usein ja kauan) Päivärytmi muodostui hyvin myöhään (reilusti yli puolivuotiaana) eikä vieläkään ole aina niin selkeäPoika oli ja on aika vaativa.



Molempien kohdalla olen kokenut, että vastasyntyneen kanssa on helpomaa. Joten minun kohdallani kulunut hokema " se halpottaa ajan kanssa" ei ole pitänyt paikkaansa =)



Mareila kera Poitsujen 1v ja 5v

Juu toki saa vastata isompienkin lasten äidit, ovathan ne isommatkin joskus olleet vauvoja ja parhaitenhan sen rytmin lapseltaan tietää kun on useamman vuoden seuraillut :)

ja vilpittömästi voin sanoa, että esikoinen oli paljon hakalampi tapaus, söi aina 15min-1,5h välein esimmäiset 3kk. Sitten alkoi nukkua yhden 3h pätkän ja 5½kk vanhana yhden yli 5h pätkän vrk:ssa. Rytmeistä ei ollut tietoakaan, ei yöllä eikä päivällä. Rauhoittui oikeastaan vasta sitten, kun n. 1v8kk vanhana laitettiin nukkumaan eri huoneeseen lastensänkyyn, alkoi nukkua yönsä aika hyvin (häiriintyi ylipäätään läsnäolosta tosi paljon, heräili esim. aina kun samassa huoneessa nukkujat liikkuivat unissaan). On tosiaan edelleen vaativa tapaus, vaikka onkin jo 2½-vuotias. En tiedä oliko vauvana aina nälkäinen, mutta ei rauhoittunut muuta kuin tissillä, ja jos ehti kovasti innostua esim. yöllä ennenkuin pääsi tissille, niin piti kantaa ja hytkytellä ensin rauhalliseksi ennenkuin imetyskään onnistui. En oikein kaiholla muistele niitä aikoja kun meinasin nukkua kävellessäni...



Toinen lapsi onkin ollut huomattavasti rauhallisempi tapaus. Ensimmäiset 2 viikkoa olivat pahimmat, kuukauden päästä alkoi helpottaa huomattavasti. Aloitimme kyllä vyöhyketerapiassa 1vk vanhana, lapsi oli kyllä jo laitoksella kituinen. Siitä olikin selvästi apua. Parin viikon vanhana jo nukkui 2-3 tunnin pätkiä öisin. Kuukauden vanhasta 5 tunnin pätkän yöllä, söi ja nukkui uudestaan vaikka ei niin pitkästi enää mutta kaiken kaikkiaan unta tuli öisin ehkä 10 tuntia, syönnit välissä. 2kk vanhasta on yöt olleet pääosin kokonaisia, 8-10 tuntia putkeen, syönti ja lisää unta palloon. Päivisin ei ole niin ehjiä unia tullut, tietysti silloin pitää syödäkin kun yöt nukkuu, mutta nyt 4kk vanhana nukkuu ulkona mieluiten ja saattaa mennä 2-3 tuntiakin ainakin kerran päivässä, ainakin kun helteet on helpottaneet ;) D-vitamiinitipat tälle lapselle ei ole sopineet sitten ollenkaan, niiden " ansiosta" valvottiin viime viikko taas kun kokeiltiin. Nyt yöt menee taas tosi hyvin ja saa äitikin levätä.

eli minusta vastasyntyneen kanssa on (tällä toisella kertaa) ollut siinä mielessä helpompaa, että vastasyntynyt ei juuri vaadi muuta kuin tissiä, vaipanvaihtoa, läheisyyttä ja unta. Muutaman kuukauden ikäinen vaatii jo huomattavasti enemmän seuranpitoa ja kommervenkkeja :) eikä meinaa enää pysyä paikallaan joten esim. sänkyyn ei voi jättää putoamisen pelossa. Taas siinä mielessä vastasyntyneen kanssa on molemmilla kerroilla ollut vaikeampaa, että ovat valvoneet ja valvottaneet enemmän kuin tarpeeksi (olen jostain kuullut, että jotkut vastasyntyneet nukkuvat pääosan vuorokaudesta, meidän lapset eivät ole kuuluneet tähän kategoriaan) ja olleet vatsakipuisia. Esikoisen kohdalla kaikki " etapit" missä kohti olisi pitänyt " helpottaa" sai heittää hevon ***:een, kuopuksen kanssa on todella helpottanut ainakin tuon nukkumisen kanssa kun kuukausia on tullut lisää mittariin.