Uusi vauva ja taaperon hoito

moikka,



kyllä, jos lapsellesi on hoitopaikka myönnetty, ei sitä pois oteta. toki poäiväkot voi yrittää siihen painostaa, mutta eivät voi pakotta ataii ilmoittaa ettei hoitoon ole tulemista. itsekkin pidetään tytön paikka, eli on hoidossa ma-pe klo 9-13.

meille vasta vauva syntymässä (tänään rv 38+0), eli tuosta käytännön puolesta en vielä osaa sanoa mitään ;) ikäeroa tulee 2v ja 3kk, tempperamenttinen tyttö, eli ei varmaan ihan helppoa tule olemaan. päivä kerrallaan, ja onhan mulla vauvalle antaa nyt sitten 4 tuntia kahdenkeskistä rauhaa kun tyttö on tarhassa (joko monella lukijalla noussut karvat pystyyn!?!).

eskoisen ja tytön ikäero 10 vuotta, on ollut niin helppoa ettei voi edes verrata taaperoon ja vauvaan!

siis molempien hoito kotona. Minä lukeudun niihin jotka eivät vie isompaa lasta hoitoon kun vauva syntyy. Mä en halua viedä paikkaa hoitotarpeessa olevalta perheeltä.



Meidän pikkusilla on ikäeroa 1v 4kk ja alussa oli mustasukkaisuuskausi, sitten iski suunnaton hoivavietti tytöllä vauvaa kohtaan. Välistä tuntui, että pää leviää, välistä tuntuu että kivasti menee.



Meillä on ollut suht samanlaiset kuviot joka päivä, aamulla aamupalan jälkeen pihalle, vauva nukkuu rattaissa, sit syömään toinen nukkumaan ja vauva valvoo (tietysti). Iltapäivällä välipalat ja ulos ja sitä rataa. Äiti pysyy järjissään ja päivät helpottuu kun tulee kevät eikä pukeminen ole niin aikaa viepää.



Nyt lapset on 2v ja 7,7kk, leikkivät jo keskenään ja tappelevat. Nyt helpottaa.



kuumetta ja lapset 12 v, 2 v ja 7,5kk

Tosin tilaus toisesta lapsesta laitettiin eteenpäin jo silloin kun esikoinen oli 1v, mutta eipä tuo toimitusaika ole missään ennalta luvattu.. ;)



Nyt tuntuu siltä, että tuo noin 2,5 vuotta ikäeroa on juuri sopiva. Esikoinen on päiväkuiva, suht omatoiminen, ymmärtääkin asioista jotain eikä ole juuri nyt niin kovin riippuvainen äidistään (siis sillä tavalla että roikutaan lahkeessa koko ajan ja äiti ei saa mennä metriä kauemmas ku huuto alkaa, näitäkin vaiheita kun on ollut).



Arki oli toki alkuun opettelemista kun mukaan tuli uusi perheenjäsen jolla ei vielä ollut yhtään mitään päivärytmiä, nukkui (onneksi alkuun paljon), söi (jatkuvasti) ja itki (kaikki illat). Päivät meni ja menee kuitenkin hyvin ja koko ajan vaan paremmin kun kuopukselle (nyt 4kk) alkaa löytymään päivään jo ihan oikea rytmi ja tietää, että jos vauva on just syötetty ja vaipat vaihdettu kuiviin, niin muutaman tunnin voi touhuta ja ulkoilla jo ihan hyvin. Ensimmäiset pari kuukautta oli pahimmat, kun vauvalla oli nukahtamisvaikeuksia iltaisin ja jouduin yksin nukuttamaan molemmat muksut miehen ollessa töissä. Silloin saatettiin välillä itkeä väsymystä ja harmitusta kaikki. Pääosin siis kuitenkin kaikki menny tosi hyvin.



Esikoinen oli päiväkodissa vauvan syntymään asti. Alkuun ajattelin, että esikoinen olisi jatkanut hoidossa parina päivänä viikossa, mutta päiväkodista tuli hoitajilta suositus, ettei alle 3-v laitettaisi hoitoon enää sitten kun vauva on tullut perheeseen. Ja meillä se olikin hyvä ratkaisu. Alkuun esikoinen sanoikin usein, että kotona on kivempaa kuin hoidossa ja en olisi itse kyennyt saamaan itseäni ja lapsia liikkeelle heti aamusta jonkun tietyn aikataulun mukaan. Lisäksi mietin,että päiväkodissa kuitenkin on aina ne omat ohjelmat, päivärytmi ja rutiinit. Tiedä sitten, miten lapsi olisi pysynyt niissä mukana, kun olisi käynyt hoidossa vain osa-aikaisesti.

Nyt muutamaa kuukautta myöhemmin tuntuu kuitenkin siltä, että esikoinen jo kaipaisi päiviinsä muutakin touhua kuin äidin kanssa leikkimistä. Ja on hän muutaman kerran sanonutkin, että hoidossa oli kivempaa kuin kotona (ja sekös äitiä lämmittää.. ;) ).Yritetäänkin kovasti päivisin päästä puistoon missä muitakin lapsia ja kerhossakin käydään kerran viikossa. Jos olisin aiemmin tajunnut, olisin hakenut esikoiselle kerhopaikkaa täksi kevääksi. Nyt kaikki paikat on jo täynnä, mutta hyvin on pärjätty näinkin.



Arjesta kyllä selviää kahden lapsen kanssa -myös silloin, kun molemmat lapset on kotona- vaikka se vähän alkuun pelottaa ja jännittääkin. Onhan äidit kautta aikojen hoitaneet lapset kotona ja selviytyneet siitä. ;) Päivähoitopaikkaan on käsittääkseni kaikilla oikeus, mutta kannattaa ajatella sitä hoitoasiaa erityisesti lapsen kannalta, millainen hän on luonteeltaan ja miten häneen vauvan tulo ja vanhempien jakaminen uuden perheenjäsenen kanssa mahdollisesti vaikuttaa ja tietysti myös lapsen sen hetkinen ikä vaikuttaa paljon, onko hoidossa käyntiä järkevää jatkaa. Myös päiväkerhot on ihan harkitsemisen arvoisia vaihtoehtoja.



Ja miten meidän esikoinen suhtautui vauvaan? Voisi sanoa, että paremmin kuin odotin. Mitään sisarkateutta/mustasukkaisuutta ei ole näkynyt ainakaan niin, että sitä kohdistettaisi suoraan vauvaan. Kertaakaan ei ole isompi vahingoittanut pienempää tahallisesti (ja vahingossakin vain kerran on pikkuinen saanu osumaa esikoisen leikkiessä vieressä). Usein sanookin vain, että X on ihana ja paijailee toista ja juttelee hänelle ja esittelee lelujaan jne. Mulle sekä isälleen kiukuttelee kyllä kovasti ja omaa tahtoa riittää, mutta taitaa myös johtua tuosta iästäkin. Toki esikoista sekä mua itseänikin harmittaa hokea toiselle välillä jatkuvastikin " odota" ja " äiti tulee kohta" ja " äitin täytyy ensin" sitä ja tätä ja tuota, mutta pakko se on vauvakin syöttää ja vaipattaa ja välillä yrittää kotiakin hoitaa. Näistäkin tilanteista on selviydytty lastenlevyjen, satu-cd:tten sekä piirrettyjen avulla jolloin esikoinenkin on saanut jotain kivaa silloin kun äiti ei ole päässyt vauvan hoidolta leikkimään.



Tämmösiä tuli nyt mieleen..

unohdin mainita, että todennäköisesti en mene tässä välillä töihin lainkaan, joten onko edes mahdollista hakea/saada hoitopaikkaa esikoiselle sitten toisen lapsen syntymän lähellä ellei ole edes töissä? :/ Kiitos kommenteista tähän mennessä!



Olen tästä hoitoasiasta siksikin niin kiinnostunut, että uskon taaperon viihtyvän paremmin ikäisessään seurassa kuin minun kanssani kaiket päivät. En vain ole sellainen " leikittäjä-äiti" eikä kaksivuotiasta kai voi vaatia keksimään itse itselleen tekemistä koko aikaa :D

Vanhempi käy päiväkodissa nyt helmikuun alusta tuonne vanhempainloman loppuun ensi lokakuulle 3 päivänä viikossa. Päiväkodissa ei mitenkään " painostettu" luopumaan hoitopaikasta, päin vastoin; sanottiin, että kun kerran hoidontarve jatkuu jo ensi syksynä, niin ei kannata luovuttaa paikkaa pois tässä välissä, koska voi olla hankaluuksia saada taas paikkaa syksyllä. Täytyykin kohta puolin jo laittaa tuolle vauvallekin jo päivähoitohakemus vetämään, että saisi paikan samasta päiväkodissa, missä vanhempi on.



Itse olen kuitenkin huomannut, että vaikka vauva vie paljon aikaa, niin juuri nuo päiväkoti aamut, jolloin vien 2-vuotiaan hoitoon, ovat kaikkein kiireisimpiä, kun vauva huutaa koko pukemisen ajan, 2-vuotias on jotakin muuta vailla, tulee kuuma, ja just kun oot saanut vaatteet päälle, niin eikös toinen väännä kunnon kakat vaippaan... Eli aikaa saa kahden pienen kanssa varata ihan kunnolla kaikkeen lähtemiseen. Jos ennen selviytyi yhden pienen kanssa lähtemisestä 10 minuutissa, niin nyt tuntuu, että saa melkein 30 minuuttia aiemmin alkaa valmistautua lähtöön.

Hoitopaikan voi saada, vaikka ei välillä menisi töihin. Minun 2,5vuotiaani meni mun loppuraskaudesta hoitoon kolmena päivänä viikossa, kun oli vaikea raskaus, hyvä, etten ollut sairaalassa koko loppuajan. Jäikin sitten sinne tiellä eli on edelleen 3pv viikossa hoidossa, vaikka olen kotona enkä siis välillä ollenkaan töissä. Tarkoitus oli ottaa pois, mutta viihtyi niin hyvin ja meillä oli sairasteleva vauva, jonka kanssa reissattiin enempi sairaalassa ja lääkäreissä kuin puistoissa. Eli esikoisen kaveri/ulkoilutarpeissa päiväkoti oli todella kullan arvoinen! Normaali 4kk koliikkikin oli muiden vaivojen ohella. Meillä erittäin vilkas ja sosiaalinen napero ja ikääkin nyt jo 4vuotta, joten yhä enempi vain korostuu noiden tarhakavereiden merkitys. Toki jos ei olisi viihtynyt, olisi kaivannut kotiin tai vastaavaa, asia erikseen. Mutta lapsen mukaan mentiin.

Haluan kertoa meidän kokemuksista kahden lapsen kanssa kotona olosta. Meillä tytöt on 1v4kk ikäerolla. Nuorempi täytti juuri vuoden. Alkuun sanottakoon että kolmannen pitäisi syntyä elokuussa, joten ihan huonosti ei ole mennyt, että haluttiin heti lisää lapsia =)



Minusta on kummallista lähteä siitä ajatuksesta että ei jaksa olla omien lastensa kanssa kotona ja valmiiksi jo olla melko varma ettei pärjää. Itse en laittaisi pari vuotiasta hoitoon ainakaan kovin lähellä toisen syntymää. Sehän olisi omiaan synnyttämään tunnetta, että vauva saa olla äidin kanssa päivät mutta esikoinen laitetaan pois. Esikoisen päivähoito ei ole mielestäni huono ajatus, jos siihen on perustellut syyt. Kaksivuotias ei tarsitse vielä kovin ihmeellistä ohjelmaa ja toimintaa kaiket päivät. Jos vaikka on pari kertaa viikossa joku kerho tms missä käydä riittää varmasti.



Minä en myös ole kova leikkimään. Tuntuu että aina olisi muutakin tekemistä (kotityöt yms). En kuitenkaan usko että esikoisen kärsineen kun äiti ei leiki. Käydää kolmistaa kerran viikossa muskarissa, jossa molemmat tytöt viihtyy tosi hyvin ja kerran viikossa perhekahvilassa, jossa kaikki kolme viihdytään tosi hyvin. Lisäksi ulkoillaan omalla (kerrostalon) pihalla tai puistossa joka aamupäivä sään salliessa. En ole niin kova ulkoilemaan että vesisateella menisin pihalle.



Päivät menee samalla aika taululla, mutta sisältöä vaihdellaan. Meillä ainakin päivän ohjelmaksi riittä hyvin vaikka kirjastossa käynti ja sitten voidaan olla kotona leikkimässä/puuhailemassa. Minä osallistun leikkeihin muun puuhaamisen ohessa, juon kahveja ja syön ruokia mitä minulle on tehty. 2v pystyy (ja meillä ainakin haluaa) aika hyvin jo " auttamaan" mm. pyykkien laitossa ja tiskikoneen tyhjentämisessä.



Omasta kokemuksesta sanoisin että aika paljon on asenteesta kiinni. Jos suhtautuu rennosti, turhia paineita ottamatta pääsee ehkä helpommalla. Loppupeleissä päivisin voi melko vapaasti tehdä mitä haluaa, kun vaan muistaa ruoka ja uniajat. Vauvahan kulkee melko kätevästi mukana niin kauan kun ei halua itse liikkua.



Rohkaisen vahvasti koittamaan kotona oloa kahdenkin kanssa, se voi olla yllättävän palkitsevaa, vaikkakin tietty välillä väsyttää. Kaikilla on joskus huonoja päivä.



tipy+tytöt 2v4kk ja 1v sekä tulossa rv 11+5

Siis en ole pöpökammoinen, mutta jos esikoinen ei ole tarhan pöpökantaan tottunut, niin voipi olla edessä niiden kaikkien tarhan pöpöjen läpikäyminen. Meillä esikoinen oli ennen äitiyslomaani puoli vuotta tarhassa ja pari ekaa kuukautta oli aika flunssainen ja saatiinpa sieltä yksi vatsatautikin.



Meillä ikäero tasan 2 vuotta ja hyvin kotona pärjää molempien kanssa. Eipä tarvi lähteä ulos jos ei halua vain sitä varten, että toinen on vietävä tarhaan.

Meidän reilu 2-vuotias taaperomme on päiväkodissa hoidossa ja viihtyy siellä tosi hyvin. Viikonloppuisinkin kyselee, että mennäänkö tänään päiväkotiin! Vauva on syntymässä parin kuukauden kuluttua ja olen ajatellut, että vauvan synnyttyä esikoinen alkaisi käydä 2-3 päivänä viikossa päiväkodissa. On todella touhukas ja energinen, joten uskon, että hänen päiväkodissa käymisensä tekee koko perheelle hyvää.



Minä olen välillä potenut vähän huonoa omaatuntoa, kun olen ajatellut, etten jaksa omaa lastani kotona hoitaa, sitten kun toinen vauva syntyy, mutta olen yrittänyt olla murehtimasta sitä. Uskon, että tämä on meidän perheelle paras ratkaisu. Esikoinen viihtyy ja saa purkaa energiaa päiväkodin touhuissa. Minulla jää aikaa vauvalle ja synnytyksestä ja väsymyksestä toipumiseen ensi alkuun. Ja varmasti tämän ansiosta jaksan paremmin sitten myös silloin, kun esikoinen on kotona. Meillä mies on ajoittain paljonkin työmatkoilla, eikä sukulaisia ole lähimailla, joten ihan oman henkisen hyvinvointini kannalta luulen tämän vaihtoehdon toimivan meillä parhaiten. Uskon tuntevani oman jaksamiseni rajat, eikä aio yrittää liikoja. Mietin joskus jopa sitä, että esikoinen kävisi päiväkodissa sitten vauvan synnyttyä ihan täysipäiväisesti, mutta jotenkin se tuntuu " liialliselta" .



Mutta siihen tosiaan kannattaa varautua, että kun lapsi aloittaa päiväkodissa, hän kantaa sieltä kaikki pöpöt kotiin ja sitten sairastellaan flunssat ja muut koko perhe. Meilläkin meni viime kevät näin. Joten ajoittaisin esikoinen hoitoon menon hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää. Ja näin siksikin, ettei esikoiselle tule sellaista oloa, että hänet nyt tyrkätään hoitoon pois uuden vauvan tieltä.



Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa, eikä yhtä oikeaa mallia ole.

Minäkään en näe mitään ideaa viedä kaksivuotiasta hoitoon jos kerran äiti on kotona. Meillä kahden ekan ikäero 2,5v, kakkosen ja kolmosen välillä vajaa 2v. Mitään ongelmia ei ole ollut, kun isommatkin ovat saaneet äitin huomiota ihan niin paljon kuin haluavat. Vauvaa imettäessä voi ihan hyvin lukea isommille kirjaa tai halailla jne, vaipanvaihdossa tykkäävät olla apuna. Isommat on viihtyneet toki hoidossa kun aikaisemmin olivat, mutta totta kai vielä paremmin kotona. Käydään sitten kerhoissa ja harrastuksissa tarpeen mukaan, mutta parhaiten viihtyvät kotosalla ihan tavallisissa puuhissa. Osaavat kyllä leikkiä yksin tai yhdessäkin, sekin on mielestäni tärkeä taito oppia. Siinähän oppivat lapset ja äiti pärjäämään keskenään kun vietetään aikaa yhdessä!

Mielenkiintoista lukea erilaisia ajatuksia. Vaikuttaisi siltä, että esikoisen hoitoonviennistä päättämiseen vaikuttaa sitten aikanaan hänen luonteensakin jonkin verran.. ja siitä ei vielä osata sanoa mitään! Seuraava synnytykseni tulee olemaan sektio joten pitänee sekin ottaa huomioon - toipumisaikana ei saa esim. nostella taaperoa jne. eli jokin hoitosysteemi täytyy keksiä ainakin ekoille kuudelle viikolle.



Siinä joku oli kyllä varmaan oikeassa, että parivuotiaalle tavallinen puuhailu kotona ja lähiympäristössä riittää varmaan " ohjelmaksi" ellei ole ylivilkas lapsi. Kommentit kannustivat sekä hoitoon viemiseen että kotonaoloon. Perhesuunnittelu siis jatkuu, kiitos kaikille kokemuksista!

Hei kaikille!

Perhelukumme saanee neljännen jäsenen hetkellä millä hyvänsä. Esikoinen on 2v5kk tyttö, terveenä ollessaan erittäin touhukas, kaipaa fyysistä aktiviteettia päivittäin, smaoin ulkoilua, ainakin kerran päivässä.



Asumme maalla, lähimpään leikkipuistoon on 4,5km (=hoitopaikan takapiha), samoin pieneen perhekahvilaan, samanikäisiä leikkikavereita kotiäiteineen ei ole kuin ehkä 10km säteellä. Seurakunnan päiväkerho on 8km päässä, mutta emme oikein ole sitä porukkaa, muihin kerhoihin matkaa yli 20km.



Podin esikoisen syntymän jälkeen aikamoista henkistä väsymystä, ehkä jopa ihan kunnon masennusta. Kaikesta on selvitty ja toinen lapsi haluttiin heti, kun normaalielämä alkoi luonnistua meiltä kaikilta, eli esikoinen oli 1,5v kun ruvettiin yrittämään toista.



Heti tikkuun pissittyäni totesin miehelleni, että koska esikoisella on kiva pieni hoitoryhmä hoitopaikassa, jossa toivoisin hänen saavan olla jatkossakin (pikkusisaruksen kera), pitäisin hänet mielelläni hoidossa 2-3pv/viikko. Ehkä se olisi myös ennalta ehkäisevää mielenterveystyötä minulle, kun tietäisin, että siellä hänellä olisi ikäistään seuraa, selviytyisin ehkä kohtuudella pienokaisen kanssa ensimmäiset kuukaudet jne jne.



Täälläpäin hoito kodin ulkopuolella äitiysloman aikana oli hoitotädeille lähes ennen kuulumaton ehdotus. Kuukauden kuluttua siitä, kun olin maininnut asiasta ensi kerran palasin asiaan ja ääni kellossa oli jo muuttunut. Ainoa miinus on vain se, että hoitotädeillä ei ollu aavistustakaan siitä miten KELAn tuet/hakemukset tulisi täyttää ja mitä etuja kenellekin kuuluu... Niinpä päätökset raha-asioissa ovat vaatineet korjauksia KELAn suunnalla jne jne.



Mutta nyt asiat järjestyksessä, hoitopaikka on 8-10vrk/kk, tarpeen mukaan (meilläkin sukulaiset kaukana, turvaverkko hyvin hatara), paikka esikoiselle taattu syksyksikin ja ensi vuoden alusta vauvalle. Eli kaikki hyvin.

Jännittää nähdä miten arki lähtee sujumaan. Miehen lähtiessä aamulla töihin hän vie esikoisen mennessään nuina hoitopäivinä, muuten arki muokkautuu kahden lapsen ehdoilla. Kotitöistä en aio stressata liiaksi, ne harvemmin karkaavat :-) (toki tuo stressaamattomuus on helpommin sanottu kuin tehty, jokin järjestys täytyy kuitenkin olla!!).



Peruskaneettina sanottakoon että jokainen perhe tyylillään sosiaaliset verkot ja palvelut huomioiden. Turhaa syyllisyyttä ei pidä kantaa siitä, että vie isompaa lasta hoitoon, vaikka itse onkin vauvan kanssa kotona. Syyllisyyden kuormaa tulee ihan kaikesta pyytämättäkin!



Poksahtamista odotellessa.

En tiedä luinko liian nopeasti vai mainitsiko ap laisinkaan, minkälainen ikäero heille on tulossa?



Tyttöni on kohta 1,5v ja viimeksi tänään ajattelin - voi kun vauva jo syntyisi, on niin tylsää!! :D Tämän ikäinen touhuaa niin paljon omia juttujaan (jota vauva-aikana niin odotti, että alkaisipa se jo viihtyä välillä yksinkin) että mulla käy aika todellakin pitkäksi istuskella tytön seurana lattialla. Auta armias, jos yritän vaikka lukea jotain, niin sitten neitille iskee mustiskohtaus lehteä tai kirjaa kohtaan, äitin pitää vaan tarkkailla häntä seurana ja olla sylinä sillä hetkellä kun hän haluaa :D Välillä on ollut hoidossa kaverin 1v lapsi, luulin että saisin siitä haastetta päivääni mutta ei, silloin neitit touhuaa keskenään ja äiti jää vielä tylsemmälle ajalle :D Sen lisäksi joinain päivinä perheemme hetkiä piristää miehen lapsi, 6kk ikäinen. Eli kaikille lapsille tulee vuoden ikäerot. Esikoinen on hieman yli 2v kun vauva syntyy ja uskon, että hommat sujuu ihan mallikkaasti. Mulle tulisi aika pitkäksi olla yksin kotona vauvan kanssa - siitä huolimatta, että esikoinen oli todella huono nukkumaan jne. Pahinta siinä onkin se mahdollinen väsymys, mutta jos väsyttää niin minulla ainakin on hirveämpi olo jos sen lisäksi on tylsää. Kahden lapsen kanssa tulee saamaan hieman enemmän sisältöä päiviin :)



E, tyttö 08/06 ja rv5