Älyttömän nolo eläimellinen raivari naisten vessassa!
Lapseni (tyttö, melkein 4 v.) ei oikein pidä vessoista. Ei tärisevistä, ei haisevista, ei liian pimeistä, ei sellaisista mistä tulee jotain epämääräistä ääntä.
Olimme kuuden muun äidin ja seitsemän lapsen kanssa hienohkossa kahvilassa. Lapsella oli kauhea pissahätä. Mutta vessanpytty oli liian korkea. Lapsi sai eläimelliset raivarit vessassa, huusi kuin tapettava, potki, puri, repi kädestä, makasi lattialla, mutta ei suostunut nousemaan pytylle. Toisesta vessasta ei ollut tietoa, joten otin tylyn linjan - käyt pytylle tai ei lähdetä vessasta. Lapsi rimpuili lattialla ja kävi välillä hakkaamassa, puremassa ja repimässä.
Kohtaus kesti noin 10 minuuttia valehtelematta. Lopulta hän suostui roskiksen kannen päältä nousemaan pytylle ja pissa tuli heti. Kun tulimme vessasta minua nolotti, nauratti ja itketti yhtäaikaa. En oikein keksinyt mitä sanoa, yritin heittää leikkiä, mutta jotenkin olin niin pöllämystynyt etten keksinyt mitään.
Yksi äiti kysyi, että miten sinä jaksat? Voinko tehdä jotain? Olin vähän ihmeissäni, että nämähän nyt vaan on tälläisiä uhmakohtauksia, että en minä tässä hätää kärsi, vaikka nolottikin. Lapsi jatkoi kiukuttelua kahvilan puolella, joten kannoin sen sitten kainalossa ulos raivoamaan. Ulkona sitten juttelimme pitkään ja lopulta lapsi rauhoittui. Muut tuntuivat vähän tuijottelevan ulkona...
Tuli vaan mieleen, että onkohan lapsi ihan normaali? Ja oiskohan jollain jotain vastaavia tarinoita lohdutukseksi? Mitä muut olisivat tehneet vastaavassa tilanteessa? Luovuttaneet?
Kommentit (3)
Luulen että moni niistä muista äideistä saattaa olla sulle tästä kateellinen!
Varmaan jokaiselle tulee eteen näitä tilanteita lasten kanssa, että helpompaa olisi antaa periksi. Ja ne jotka antaa periksi, ei sitten joudu kohtaamaan tuollaisia raivareita. Mutta lapsen on hyvä oppia, että asiat ei mene aina niin kuin lapsi itse haluaa, vaan niin kuin aikuinen päättää. Se käy luonnolle ja sit huudetaan, mut mun mielestä teit hienosti kun veit homman loppuun asti :o)
Älä huoli, lapsesi on taatusti ihan normaali!
julkisesti. Himassa kyllä välillä pääsee sellaiset ärräpäät, mutta onneksi mulla menee nopeasti ohi! Ja lapsi on toivottavasti tottunut siihen... Perkele lipsahtaa turhan usein huulilta, kesällä lapsi onneksi irlannissa hoki peekele, peekele, peekele. Kaverin kanssa naurettiin katketaksemme, kun lapsi leikki itsekseen ja hoki peekelettä.
Sorry, jos johdin harhaan. =)
lastenhoitohuoneessa vähän samalla tavalla. Tästä on jo aikaa. Mies oli siis esikoisen kanssa wc-kopissa ja minä samalla vaihdoin kuopukselle vaippaa. Esikoinen, tyttö, sai sellaisen pöntölle, eipäs vaan potalle, eipäs vaan.... -raivarin. Ei kyllä ihan kymmentä minuuttia kestänyt. Kuitenkin sen verran kauan että vuoroaan odottanut ' hyvä äiti' kahden ah niin hyvin kasvatetun lapsensa kanssa mielenosoituksellisesti lähti naisten wc:n puolelle. Jotain ikävää sanoi, en vaan onneksi enää muista mitä.
Että sattuuhan näitä. Toivottavasti paremmissakin perheissä... ;-).
Ja minusta yleisesti ottaen on parempi olla antamatta periksi, koska muuten lapsi oppii, että julkisella paikalla raivarin saamalla saa tahtonsa perille.