" Pedantti" kaksivuotias jarjestelee tavarat riviin - onko muita?

Meidän esikoinen on kanssa älytön järjestämään kaikkia tavaroita riveihin. Värittäessä kynien pitää olla tietysti rivissä ja kun väri otetaan, niin rivi korjataan takaisin siistiksi, kun kynä laitetaan takaisin, se laitetaan tismalleen samalle paikalle, jossa se oli jne.



Hän saattaa selailla samaa kirjaa tunti tolkulla. Yksi hauskoista selailukohteista oli jokin aikaa sitten puhelinluettelo...



Meidän neiti on myös erittäin kova tekemään palapelejä, vaikka hän oppii tekemään ne ihan hetkessä. Mutta tämä ei häntä lannista, vaan hän ryhtyy tekemään niitä kuvapuoli alas päin! Hänellä on siis aivan ilmiömäinen muisti, kun pystyy tekemään palapelin ilman kuvaa. Ja tämän hän tekee kaikille palapeleille.



Me asumme myös ulkomailla, mutta en luule sen olevan syy hänen käyttäytymiselleen. Hän vain sattuu olemaan kova järjestämään tavaroita. Hän on kylläkin aika arka lapsi, varsinkin ulkopuolisten silmissä.



-marimekko

Tuosta palapeliasiasta piti sanoa etta jo esikoisen kanssa huomasimme, ja nyt saman kakkosen kanssa, etta he eivat tee palapelia kuvan mukaan vaan _palojen muodon_. Eli siis selkeasti eivat kayta kuvaa apuna vaan katsovat mitka reunat sopivat yhteen. Se saattaa selittaa tuon nurinpain tekemisenkin, koska palathan sopivat yhteen kummin pain vaan. Minusta tama palapeliobsessio on ihan omituinen koska itse en ole koskaan voinut sietaa palapeleja. Mutta olen myos miettinyt etta tassa monikielisyydessa saattaa olla selitys ainakin meidan kakkosen touhuihin, eli kun kielellisesti ei osaa ilmaista viela itseaan toivomallaan tavalla niin aivoja jumpataan sitten muuten. Mene ja tieda.

juuri 2 täyttävä tyttömme järjestää mielellään esim. pieniä leluja tai värikyniä riviin ja sulkee kaapin ovet tai laatikot jos ovat jääneet auki. On siis joissakin asioissa kovin tarkka, monissa asioissa ei taas lainkaan... Itse olen AIVAN samanlainen, joskus järjestelin maton hapsuja, toisaalta olen aika hutilus ;)

Vaikkakin järjestelmälliset piirteet ja pakkomielteet joihinkin asioihin liittyvät myös autisminkirjoon, niin useimmiten ne kai kuitenkin ovat osa yksilön persoonaa ilman että kyse on mistään vakavammasta. Jos asia vaivaa ja lapsen käytös muuttuu oudommaksi, niin aiheesta kannattaa keskustella esim. lastenlääkärin kanssa.

mutta tässä meidän tarina.

Esikoisemme syntyi.Hän oli itse aurinko...kun väsytti,oli nälkä tai pissaa vaipassa hän itki.Muuten iloinen poika. Leikkimään kun alkoi niin kova innostus oli järjestellä tavaroita riviin yms. jos ei menny niinku piti niin siitä alkoi kova huuto. Poika ei puhunu paljoa...aattelimme kaksikielisyyden johdosta.

Hän meni tarhaan ja puolen vuoden jälkeen tarhantädit sanoivat,että kaikki ei ole ok. Tutkimukset käynnistyi. Siinä niitä odotellessa raivarit lisääntyi...suuttui pikku asioista...esim. istuin oli väärällä puolella autoa. jne. Palapelejä oppi muistinsa avulla todella hyvin...oli 2v. kun teki 25 palapelin yksin. Muisti oli äärettömän hyvä. Hän oli 2,5 v. hän tunnisti jokaisen värin. Aistiyliherkkyyttä alkoi näkymään.Kovat äänet oli pelottavia. n.4 vuotta tutkimuksia ja todettiin,että pojallamme on autismi.

Neuvolassa kun otimme asian esille, totesivat vain,että näin ne lapset kasvaa erilailla.

Jos teitä itseänne epäilyttää tms. suosittelen,että puhutte neuvolassa...tai tarhassa jos on...

Itse olen aina kiitollinen näille tarhatädeille,kun huomasivat pojassamme erityisyyden!

Minka ikainen poikasi on nyt? Onko hanella varsinainen autismi-diagnoosi vai joku " autismi-kirjoon" kuuluva esim. Aspergerin syndrooma? Miten han nyt voi/mita osaa jne.?



En usko etta meilla ainakaan varsinaisesta autismista on kyse, koska poika ottaa hyvin kontaktia ihmisiin, katsoo silmiin, kuuntelee ja ymmartaa/tottelee puhetta, tykkaa kosketuksesta, sylissa olosta jne. Uhmaa on siis jonkin verran mutta ei mitenkaan poikkeuksellisen paljon taman ikaiselle, omien kokemuksieni perusteella. Meilla poika osaa siis oikeastaan puhua, sanoja on 20-40 eri kielilla, lahinna substantiiveja ja pari verbia on nyt kuvassa (ja kielia siis tosiaan nelja), ja tosiaan ymmartaa erinomaisesti (valilla vahan liiankin hyvin ;-)) kotikieliamme. Han on myos tarhassa, ollut jo vuosikkaasta, jossa on oma lastenlaakari ja viela " psykopedagogit" paalle, jotka ovat pitaneet hanen kehitystaan normaalina. Ennemminkin pidan hanta aavistuksen " eksentrisena" ja tietysti on aina mahdollista etta hanella on hiukan " aspergermaisyytta" .

Minua meinasi ruveta huvittamaan viestisi, ElsaAlice, eli meillä esikoistyttömme 3.5 v ja nuorempi kohta 2 v täyttävä poika ovat luonteeltaan melko erilaisia, eli tyttö on aikamoinen huithapeli, jonka jäljiltä tavarat lentelee minne sattuu ja poika on taas perheen innokkain siivoaja, joka järjestää paikkoja muidenkin jäljiltä... Itse en ole mitenkään huolestunut, vaan olen huvittuneena seurannut sisarusten erilaisuutta. Toisaalta tunnistan tämän eroavaisuuden itsestäni ja miehestänikin, eli kummallakin lapsella on tässä suhteessa selvä roolimalli kotona...

Eli kaikki on 2-3 v. iässä pitänyt järjestää riviin. Todella hupaisaa on että lapsilla on lähes 3 v. ikäeroa, ja melkein tasan saman ikäisinä, juuri ennen joulua vähän vajaa 2-vuotiaina, tekivät molemmat pehmoleluista ja nukeista rivin lattialle ja menivät itse joukon jatkoksi. Otin ekalla kerralla kuvan ja toisen tehdessä saman jutun kolme vuotta myöhemmin oli ihan pakko ottaa taas kuva, ja sitten huomasin että päiväykset oli melkein samat, kolme vuotta vain välissä.



Serkkuni erikoistuu lasten neurologiaan ja sanoi kakkosestamme aikoinaan että hän epäilisi aspergeria, jollei tyttö olisi niin sosiaalisesti lahjakas näiden erityispiirteidensä ohella. Nyt 5-vuotiaana järjestelyvimma on laantunut onneksi, nykyään esim. viinirypäleet voi lattaa suoraan suuhun, ilman että ne on ollu pöydällä ensin siistissä rivistössä hetken aikaa.



Nuorimmaisemme muuten haluaa myös aina ajaa autoa. LÄhestyttäessä autoa, sanoo " saanko äiti ajaa?" , ja kun laitan hänet takapenkille, yleensä pari kertaa sanoo " minä haluan ajaa" matkan aikana. Koita siinä sitten pitää pokkaa ja sanoa että joo, saat ajaa, sitten 16 vuoden päästä!

Kuten varmaan olet huomannut,että monet ovat vastanneet,että norm. käytöstä on...

Mun poika on 6v. ja ihan autismi,tarkkaivaisuuden häiriö ja aistiyliherkkyys.



Nico osaa todella paljon.Hän on n. 4-5 vuotiaan tasolla.Hänen kanssaan pystyy keskusteleen. Ja ottanut kontaktia

pienestä pitäen. Nico ymmärtää todella paljon puhetta mutta sen tuottaminen on ollut haaste. Siitä varmaan suurimmat raivaritkin ovat.Oli sanoja kyllä 2,5v.

mutta 3v. alkoi vasta lauseet tulemaan.Itse en edes huomannut poikani erityisyyttä.

Ongelmia meillä on Nicon agressiivinen käytös. Tarhassa töni muita lapsia....lyö/potkii muita...Joten todella varovaisia saamme

koko aika olla.

Nico suuttui,kun en mennyt heti hänen kanssaan leikkimään..hän heitti tavaran ikkunaan ja se meni rikki.Ikkuna siis.

Nico ei ole ikinä ymmärtänyt vaaran päälle.Hän saattaa juosta autotielle jos näkee kadun toisella puolen esim.rekan.

Telineillä kun kiipeilee (enään harvemmin näin käy) saattaa päästää kädet irti ja huutaa " Äiti, mää oon näin korkeella,kato mua"

Nico hermostuu helposti.

leluilla hän on oppinut leikkii kunnon leikkiä eikä enään järjestele niin paljoa.

Palapelit ovat intohimo mutta isompia ku 50 palaa ei jaksa keskittyä siihen.

Karkailu on iso ongelma.

Hienomotorista ongelmaa pienestä pitäen.

Kysele ihmeessä,kyllä mää vastaan. Mutta älä turhaan ala miettimään asioita....jos tarhantätien mielestä on kaikki ok.

Niin silloin ei hätää mun mielestä =)Niillä on kuitenkin sitä kokemusta lapsista.



sini80@hotmail.com jos vielä haluat kysellä jotain...niin pistä postia =)

Nico nauttii sylissä oloa ja varsinkin silittelyä.Pään aluetta ei saa ku äiti ja isä mutta muuten saa muutkin koskea.

pienten puolen palapeleistä ei ollut enää haastetta - teki 30-50 palan pelejä sekä tunsi automerkkejä enemmän kuin minä.



Muskarissa 2-vuotiaana poika halusi aina syliin, ei halunnut osallistua juuri mihinkään mutta aina muskarin jälkeen sanoi että " kivaa oli" . Oppi 4-vuotiaana itsekseen lukemaan, 2,5 vuotiaana oli äärimmäisen kiinnostunut liikennemerkeistä sekä kirjaimista. 3-vuotiaana osasi kaikki kalat ulkoa eläinkirjasta (10 sivua pelkkiä kaloja). 3-4 vuotiaana oli äärimmäisen tarkka siitä että sukat ovat oikein päin jalassa eikä MIKÄÄN sauma saanut hiertää, muuten ei lähdetty minnekään jos jostain vähän puristi.



5-vuotiaana tuli täyskäännös; poika sosiaalistui hurjasti, otti kontaktia jo itsekin muihin lapsiin, kaikilla asioilla ei enää ollut niin valtavasti merkitystä ja elämä helpottui hänellä silminnähden. Samaan aikaan loppuvuodesta sijoittui myös eskarin alku (hän on loppuvuodesta syntynyt). Eskarissa ope sanoi että hän on ERITTÄIN hidas pukemaan, joka kyllä pitikin paikkansa. Pojalla meni helposti 40 minuuttia talvivaatteiden pukemiseen vaikka hänet laitettiin ensimmäisenä pukemaan. Muut olivat jo kauan aikaa sitten menneet pihalle, kun sälli asetteli vielä pipoaan päähän ja hanskoja käsiin.



Viime syksynä alkoi koulu ja kauhulla ajattelin että mitenkähän tässä oikein käy. Poika haluaa että hänet herätetään joka aamu klo 7. Hän laittaa itsensä kuntoon, syö aamupalan, tarkastaa repun että kaikki tarvittava on siellä, ja käyttää lopun aikaansa leikkimiseen tai pelaamiseen. Kyyti lähtee klo 8.30 ja hän lähtee sinne oma-aloitteisesti ihan oikeaan aikaan.Koulu sujuu erinomaisen hyvin, läksyt tekee itse kun tulee koulusta ja kaikki on kuten pitääkin. Ja ehtii kuulemma oikein hyvin välitunnillekin sekä kotiinpäin tullessaan bussiin.



Ja nykyään ei ole enää niin tarkka; vaatteet on missä sattuu lattioilla ja kirjat jää sinne missä läksyt on tehty. Sukilla ei ole enää väliä, ovatko oikein vai väärinpäin ja ruuan kastikkeellakaan ei ole enää väliä että onko päällä vai vieressä. Mutta on edelleen melko tyytymätön jos esim. joku tuliainen ei ole juuri sellainen kuin hän olisi toivonut. Uudesta lelusta iloitaan 3 päivää ja sitten kinutaan jo uutta. Materialisti siis ;-)



Summasummarun, tuli siihen tulokseen että meillä nyt vain sattuu olemaan hankalampi lapsi, joka on temperamentiltään herkempi kuin muut ja ehkä sillä järjestelmällisyydellään toi itselleen lisäturvaa. Kun hän huomasi että maailma ei kaadukaan siihen että sukat on väärinpäin jalassa eikä kaverit syö vaikka niille puhuukin niin hän rohkaistui. Eskarivuosi oli aika käänteentekevää aikaa ja poika kasvoi niin henkisesti kuin fyysisestikin melkoisesti.



Nyt meillä on reipas koululainen, joka huolehtii asioistaan ihan riittävän hyvin ja menestyy koulussa ja kaveripiirissä. Välillä olin hänestä huolissani, mutta luettuani Liisa Keltikangas-Järvisen Temperamentti-kirjan niin hoksasin että näinhän tämä asia on :-)



Kun poika oli 2, hän sai pikkusiskon joka onkin sitten aivan toisesta maailmasta. jo ulkonäöllisesti melko erinäköinen, mutta myöskin taidollisesti sekä olemukseltaan aivan erilainen, toisinsanoe ei niin taitava. Silloin olikin melkoinen homma itselle myöntää että tämän ihmisen kanssa tehdäänkin asioita eritavoin kuin edellisen kanssa. Neiti oli tyytyväinen siihen mitä sai ja oli esikoisen jälkeen kuin " taivaan lahja" .



Sitten meille syntyi pikku-kolmonen, joka on taas ulkonäöllisesti veljensä kaltainen, mutta taidollisesti näiden kahden välistä. Aurinkoinen lapsi, joka on melko tyytyväinen siihen mitä on, kunhan ensin kyseenalaistetaan että onkohan se nyt näin :-)



Eli minun silmääni tuo teidän tilanne näyttää samanlaiselta kuin minun silloin kun esikoinen oli tuon ikäinen. enkä olisi huolissani varsinkaan jos tarhan tädit eivät asiaan puutu. Me kaikki olemme erilaisia, nauttikaamme siitä :-)

samanlainen 1,5-vuotias kuin ap:llä. Todella tarkka aina kaikesta, tavarat pitää olla järjestyksessä. Syömisestä ei tule mitään, jos esim. kaapin ovi jäänyt auki, tyttö ei suostu syömään kunnes kaapin ovi suljetaan tms. Laittaa aina kaikki lelut huolellisesti takaisin, järjestelee, siivoaa äidin kanssa, sulkee ovia perässään (esim. uimahallissa sulkee kaikki auki jääneet pukukaappien ovet!!), vie pienimmänkin löytämänsä roskan aina roskikseen...Ruokaillessa, jos tytöllä on mennyt ruokaa suunpieleen tai jäänyt käsiin, haluaa heti pyyhittävän pois. Sama juttu jos esim. maitoa läikkyy pöydälle, huutaa meitä heti paikalle pyyhkimään pöydän. Tai jos ruokaa tippuu lattialle, se on heti nostettava ylös, muuten ei syömisestä tule mitään vaan tyttö keskittyy tippuneeseen ruuan palaan...Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon.



Tyttö tekee jo nyt 20-osaisia 3-vuotiaille tarkoitettuja kohokuvioisia palapelejä, jaksaa yleensä keskittyä hyvin. Nuppipalapelit ovat jo ihan " lällyjä" hänelle. Katselee paljon kuvakirjoja ja tykkää nimetä asioita yhdessä vanhempien kanssa. Raivostuu välillä myös kovasti jos jokin ei mene niin kuin haluaisi. Tosin on jo alkavaa uhmaakin ollut ilmassa jo parisen kuukautta ja vahva temeperamentti perintöä varmasti äidiltään.



Sanoja on alkanut nyt tulla kovaa vauhtia, vaikka ensimmäisen sanan sanoikin vasta 1v 1kk iässä, niin nyt 1,5-vuotiaana osaa jo n. 20-30 sanaa.



Olen myös ollut huolissani, että on tällainen pikkutarkkuus normaalia käytöstä tämän ikäiseltä? Tosin itsekin olen joissain asioissa tarkka, esim. kodin suhteen haluan asioiden olevan tiptop, toisaalta taasen olen hyvin suurpiirteinen. Mieheni sen sijaan on myös hyvin pikkutarkka ja tekee asiat aina loppuu asti tarkasti. Voihan tämä olla perinnöllistä tytöllekin...? Kohtalotovereita???

Eli hyvin samantyyppinen lapsi meillä kuin mitä Pikkis kuvasi. Ja nuorempana hänkin tosiaan järjesteli tavaroitaan, lähinnä autoja. Hän on myös hirmuisen kiinnostunut kirjaimista ja numeroista. On lukenut vajaa 4-vuotiaasta (oppi itse lukemaan) ja laskee nykyisin suurin piirtein sen vaikeustason laskuja, joita kolmannella luokalla lasketaan. Minunkin poikaani on näillä palstoilla joskus epäilty jotenkin erityislapseksi, aspergeria on joku joskus epäillyt. No, meidän poikamme on ihan muista syistä johtuen tutkittu ja hänet on todettu erittäin normaaliksi 5-vuotiaaksi, joskin hyvin älykkääksi, mutta normaaliksi. Psykolgia itseäänkin vähän huvitti, kun kerroin, että poikaa on Aspergeriksi epäilty näillä palstoilla.



Sen haluan siis sanoa, ettei ehkä kannata huolestua omasta lapsesta, vaikka jonkun toisen kertomana samantyyppinen käytös onkin ollut viite vakavammasta. Mutta tietenkin, jos asia alkaa huolestuttamaan, niin asiasta kannattaa jutella vaikka neuvolassa.

hyvin tyypillistä tuossa 2v. iässä.

järjestely ei saa jäädä lapselle, vaan sen on oltava ohimenevää.

suurin osa erityislapsista järjestelee. heille se vain jää päälle.

mielestäni lapsesi kuulostaa normaalilta, ellei muita erityispiirteitä ole esim. sosiaalisuus tai vuorovaikutus ongelmia.