Kadehdin uskovaisia perheitä.

Seurakunnalla on niin hyvät menot että tunnen jääväni paljosta paitsi. Olisi mukava käydä koko perheen päiväretkillä tai naisten saunaillassa, lasten leirit.....jne.

Mutta ei meissä sen ihmeempää kadehdittavaa ole. Usko on elämämme turvallinen perusta, ja siitä tietenkin olemme iloisia ja kiitollisia. Mutta ihan samat kuviot meillä on arjessa kuin kaikilla muillakin. :)

Meillä juotiin, kirottiin ja tapeltiin. Uskisten kotona oli vaatimatonta, mutta vallitsi ihanan turvallinen tunnelma. Ei tarvinnut pelätä, että isä juo taas itsensä kaatokänniin ja alkaa räyhätä.

uskovaisessa perheessä, mutta tulin uskoon murkkuna ja menin uskovaisen miehen kanssa nuorena naimisiin. Ei se ole pelkkää ihanuutta. Vaikka joitain aspekteja on hyviä, kuten se, ettei ole pettämistä, juomista jne., niin ei se pelkkä uskovaisuus takaa mitään ihanne-elämää.

Olemme mieheni kanssa molemmat ei uskovaisesta kodista ja ei mieheni ole uskonasioista kiinnostunut ja minä taas olen. Siksi kadehdin kun haluaisi että meillä olisi yhteinen tavoite eli taivas ja voisimme yhdessä kasvattaa lapset kristillisessä kodissa. Sinä uskovainen varmasti ymmärrät miltä tuntuisi jos miehesi ei olisi uskossa ja vanhemmat ja sisaresi eivät olisi uskossa mutta itse haluaisit olla. t. ap

Ei minusta uskovaa saa kovin helpolla. Olen tyytynyt elämään näin. En pysty uskomaan ja sillä siisti. Enkä aio mennä seurakunnan toimiin mukaan (ja siis liittyä kirkkoon) kun en usko. Pahemman laatuista itsepetosta.







3

Ainoa asia, mistä todella kannattaa uskovaisia kadehtia on Jumala ja lupaus iankaikkisuudesta.



Minäkin toivon, etttä meillä olisi uskovainen perhe. Itse uskon, mutta mies ei. Etsii ja etsii, muttei vaan löydä. En paapata enkä painosa, vastaan vaan kysymyksiin. Kyllä olisi kiva mennä seurakunnan juttuihin hdessä mutta yksi olen tähän saakka saanut mennä.

Siis voi tulla pettämistä ja juomistakin. Ja miten sitä nyt juomiseenkin kukin suhtautuu - ei ainakaan minusta kohtuukäytössä ole mitään pahaa. Viina on huono juttu silloin, jos se vie.



4

Oletko uskovaisesta perheestä? Käytkö sitten yksin seurakunnan tilaisuuksissa ja käytkö säännöllisesti vai satunnaisesti. Onko teillä lapsia. Kasvatatko lapsesi kristillisesti. Uskon kyllä jos miehesi kyselee että hän tulee vielä uskoon. Rukoilen sinun ja perheesi puolesta. Rukoile sinäkin meidän perheen puolesta. Siunausta. t. ap

Itsekin hyväksyn viinilasin ruuan kanssa mutta en juopumista. t. ap

Vierailija:

Oletko uskovaisesta perheestä? Käytkö sitten yksin seurakunnan tilaisuuksissa ja käytkö säännöllisesti vai satunnaisesti. Onko teillä lapsia. Kasvatatko lapsesi kristillisesti.

En ole uskovasta vaan tapakristitystä perheestä. Aikuisena vasta löysin Jeesuksen elämääni, olin jo silloin naimisissa. Takana oli pitkä ja railakas opiskeluvaihe kaikkine paheineen ja 1 työpaikassani tapsimme mieheni kanssa.

Käyn kyllä säännöllisesti sekä kirkossa että Raamattuopiston tilaisuuksissa sekä joissain lähetystilaisuuksissa, miehelläni ei onneksi ole mitään sitä vastaan. Lapsemme saavat " normaalitason" kristillisen kasvatuksen, meillä on iltarukous ja -laulu, luetaan lasten kuvaraamattua ja joskus tulevat pyhäkouluun, kun minä menen kirkkoon.

Kiitos, jos rukoilet mieheni puolesta, minäkin muistan sinua ja perhettäsi.

Olen vain tavallinen ihminen, joka uskoo Jumalaan ja siihen, että Jumalan armosta pelastun. En siis halua toitottaa olevani joku " -lainen" . Mutta jos sinua kiinnostaa niin voin toki sanoa, kuulun Vapaakirkkoon. Siis siellä on paperit, mutta yhtä lailla voin käydä vaikka evlut seurakunnassa tai hellareilla.



4

Minusta alkoholi sopii niille, jotka hallitsevat sen käytön. Pienessä huppelissakaan olo ei ole paha juttu, jos tietää rajansa. Jos alkoholia ottaa niin paljon että kontrolli menee ja tekee jotain typerää, niin silloin tietenkin on raja ylitetty.



Jos alkoholi on ongelma, niin silloin on ehdottomasti syytä pyrkiä siitä eroon tai vähentämään käyttöä. Kaikki me tiedämme, minkälaisia kärsimyksiä suurkulutus saa aikaan ihmisille ja heidän läheisilleen.



4