Vahinkoraskaus

tai vahinko ja vahinko,ihan oli omaa tyhmyyttä.meillä kaksi lasta,-oo ja -03 syntyneet.olemme päättäneet nuorimmaisen jälkeen että lapset ovat tässä!!raskaaksi tulin pienen viihteilyn jälkeen..kun ei sitten ollut kumia juuri siinä tilanteessa..keskeytettyä mentiin ja raskaus oli tuloksena..päädyin VAIKEAN PÄHKÄILYN jälkeen raskauden keskeytykseen.porattua tuli yötä päivää,mutta tein sen koska oli tunne etten millään jaksa.hävettää kirjottaa näitä,niin itsekkäitä juttuja!!mieti asia tosi tarkkaan.itse ajattelen,että toista kertaa ei tule..pitäisin lapsen!!kadun siis aborttia...

Voimia sinulle! Vaikka en itse olekkaan tilnteessasi, ymmärrän tunteesi. Meillä on jo kaksi lasta ja molempien vauva aika oli suoraan sanottuna kamallaa sairaalassa jatkuvasti juoksemisten ja ainaisen huolen kanssa. Itse olen myös päättänyt, että meidän lapsilukumme on täynnä ja jos vahinko sattuisi ehkäisystä huolimatta tekisin tod. näk. abortin. Ainakin nyt olen täysin varma etten enää jaksaisi kolmannen kanssa juosta sairaalassa ensimmäistä vuotta ja olla jatkuvasti ahdistunut vauvan voinnista.

Mieti tarkkaan voimavarasi. Toki tuntuu kamalalta lopettaa pieni elämä, joka sisälläsi kasvaa, mutta sinulla on velvollisuuksia myös muita lapsiasi ja ennen kaikkea itseäsi kohtaan. Jos koet jaksavasi, toivota uusi jäsen tervetulleeksi ja nauti raskaudestasi, mutta jos koet uuden vauvan mahdottomaksi ajatukseksi, harkitse aborttia, äläkä syyllistä itseäsi päätöksestäsi.

Moni on varmasti keskeytystä vastaan, mutta loppujen lopuksi se olet kuitenkin sinä joka kannat vastuun uuden lapsen kasvattamisesta. Muiden on helppo " hurskastella" , kun eivät kuitenkaan itse joudu vastuuseen.

Minusta jokaisella vauvalla, joka tänne syntyy tulee olla oikeus syntyä haluttuna ja toivottuna sekä rakastettuna. Eikä taakaksi ja vaivaksi vain velvollisuudentunteen vuoksi.

Olen pahoillani puolestasi, valintasi ei varmasti ole helppo. Minä huomasin myös olevani raskaan joulukuussa 2003 ja meilläkin ehkäisy petti. Olosuhteet olivat todella huonot uutta raskautta ajatellen. Talonrakentaminen oli kesken, minulla " vakituinen paikka" , mutta määräaikaisella työsopimuksella, mies oli jäänyt yllättäen työttömäksi aikaisemmin syksyllä ym. ym.

Muistan kun istuin ja itkin, valvoin öitä ja mietin mitä ihmettä teen. Aborttia harkitsin, mutta päädyin kuitenkin pitämään lapsen. Halusin nähdä millainen ikiliikkuja meille tulee, kun ei kerran ehkäisykään ollut kuin hidaste :) Minulla on nyt 1vuosi 4kk ikäinen pojan vesseli kotona. Minä olen onnellinen ratkaisustani, vaikka sitä keskeytystäkin harkitsin vakavasti. Meillä asiat järjestyivät, talo valmistui, mies sai töitä. Minä olen kotona hoitamassa lapsiani (3 kpl) työpaikan menetin, mutta sen minä tiesin jo silloin kun lopullisen valintani olin tehnyt.

Sinä parhaiten tiedät mikä on oikea ratkaisu teidän kohdallanne ja selviät kyllä, jos olet varma päätöksestäsi. Toivon sinulle voimia tulevaan, asiat järjestyvät tavalla tai toisella.



UA

Ollaanpas me samanlaisessa tilanteessa, Lotta... Minä idiootti (tai me idiootit, kaksihan siihen tarvitaan) kun ihan oikeasti luulin, että keskeytetty yhdyntä olisi ehkäisykeino ja nyt olen mitä ilmeisimmin raskaana (tunnistan oireet edellisistä raskauksista). En uskalla vielä edes puhua asiasta mieheni kanssa, hänellä on muita, raskaita huolia ja raskausuutinen olisi tavallaan naula hänen arkkuunsa. Ironisinta tässä on, että idioottimaisuutemme liittyi nimenomaan miehen masennuksen paranteluun!



Emme kumpikaan ole toivoneet kolmatta lasta, tai no minä voisin harkita joskus viiden vuoden päästä, mutta ei vielä... Miehen kanta asiaan on ehdoton ei. Edelliset kaksi tuottavat valtavasti töitä ja olemme kumpikin aivan totaalisen uuvuksissa.



Mutta sen kyllä tiedän, että lapseni minä pidän, vaikka menettäisin työpaikan ja aviomiehen ja tulisin entistä hullummaksi. Muuten en voisi elää omantuntoni kanssa. Asioilla on tapana järjestyä! Jos Jumala istutti kohtuuni uutta elämää, Hän saa kyllä luvan pitää huolta sekä elämästä että sen kantajasta! ;-)

Suosittelen, että harkitset pitkään mitä päätät. Kuitenkin, ei abortti ole huono ratkaisu, eikä se tee sinusta huonoa ihimistä saatika äitiä. Älä syyllistä itseäsi, oli ratkaisusi mikä tahansa. Voimia!

mikä on tilanne, jossa perheenlisäys on perheelliselle ihmiselle mahdottomuus?



Ja miksi perheelle on esitettävä jotain muuta kuin on?

Minun on pakko tulla tänne ilmoittamaan, että mieheni suhtautuikin uutiseen tosi hyvin. Hän totesi tyynesti, että eihän sille sitten mitään voi ja että hänhän tykkää vauvoista ja että eihän tässä kokeneina vanhempina enää kohti tuntematonta olla menossa joten ei tämä niin kovasti hirvitä :-) Hän ei siis todellakaan halunnut lisää lapsia, mutta nyt kun on tulossa, hän on päättänyt sopeutua saman tien. Toivottavasti Lotankin olo helpottuu!

lotta-75:

Laitan tämän viestin tänne, kun en muuta paikkaa keksinyt. Olen aivan rikki. Miten voi olla näin huono tuuri, että olen raskaana. Ehkäisy petti ja välittömästi söin katumuspillerit mutta... niin vain raskaustesti näytti plussaa:(

Minulla on jo perhe ja nyt ei kertakaikkiaan ole perheenlisäykselle mahdollisuutta...

Hei!Olin itse samassa tilanteessa n.vuosi sitten.Toisaalta raskauteni oli jo niin pitkällä,että ei voinut edes harkita aborttia.Olen myös perheeellinen ja uutta vauvaa ei oltu suunniteltu.Parisuhteessa oli ollut ongelmia suuriakin ja samoin miehellä työssä loppuunpalamista.Olin myös aloittanut uudessa,kivassa työpaikassa.Onneksi elämä oli kuitenkin jo vähän selvemmillä vesillä.Heti raskaustestin jälkeen ensireaktio oli,että emme halua lasta,mutta uä:n jälkeen en voinut harkita aborttia.

Alku oli vähän shokkia,mutta raskauden edetessä pikkuhiljaa aloin sopeutua..Pieni tyttönen nyt maailman suloisin 8kk: ikäinen ja silloiset abortti mietiskelyt tuntuvat aivan kauheilta.Vauva-aika ei ollut kuitenkaan aivan helppoa,miehelläni varsinkin ei meinannut pinna aina kestää omien paineiden keskellä.Mutta tosiaan nyt huomaa,että vauva on tehnyt vain hyvää parisuhteelle ja yhdistänyt perhettämme

.Eli ehkä tällä yllätystytöllä oli varmasti jokin tarkoitus syntyä juuri nyt perheeseemme,tuomaan valoa ja uskoa yhteiseen tulevaisuuteen.

Ihanaa,että sinä ja miehesikin olette onnellisia uudesta tulokkaasta.Ymmärrän todella tunteesi,varmasti vielä joskus tulee mieleen,että mitä jos olisi valinnut toisin.Raskausaikana hormonit ainakin minulla heitteli ajatusmaailmaa puoleen ja toiseen.Onnea uuteen ja mielenkiintoiseen uuteen vuoteen!

Mulla meni jo viestit sekaisin,eli Vaisnavahan se olikin,joka oli miehineen tehnyt päätöksen.Onnea myös sinne!

Anteeksi sekoiluni Lotta,mielipahaa sinulla jo tarpeeksi muutenkin.

Onnea ja tukea sinulle uuteen vuoteen,oli päätöksesi sitten mikä tahansa.

Jassu kirjoitti: että jokaisella vauvalla joka tänne syntyy on oikeus syntyä haluttuna ja toivottuna ja rakastettuna. Eikä taakaksi ja vaivaksi vain velvollisuudentunteen vuoksi.



Mutta ikävä kyllä kaikki lapset eivät saa tälläisiä lähtökohtia.

Moni taas haluaisi antaa lapselle tälläiset lähtökohdat mutta he eivät koskaan tule raskaaksi.



Siksi ajattelinkin että vaikka sinä et halua pitää lasta, niin voisitko ajatella että jaksaisit kantaa häntä 9 kuukautta ja sitten antaa hänet rakastavaan kotiin?



(Ajattelin että tällöin sinun ei tarvitsisi miettiä loppuelämääsi tekemääsi aborttia. Mutta ymmärrän että ratkaisun teet vain sinä.)



Toivottavasti löydät itsellesi sopivimman ratkaisun!

Elämässä on joskus tilanteita, että on vain huonoja vaihtoehtoja. Silloin on koitettava valinta se vähiten huonoin. Koita olla kantamatta syyllisyyttä tai huonoa omatuntoa, sinä teet parhaasi siinä elämäntilanteessa jossa olet.



Päädyitpä millaiseen ratkaisuun tahansa, niin toivotan sinulle voimia ja jaksamista.

Kaksoset syntyivät viime keväänä ja uutena vuotena tein plussatestin e-pillereistä huolimatta. Kävin juuri ultrassa ja viikkoja olisi pitänyt olla 6+5. Eipä löytynyt sikiötä, ei syketä, pelkkä pussi vaan ja lääkäri oletti raskauden oleven viikolla 5. Se ei voinut pitää paikkaansa, olisin silloin tehnyt plussatestin alle viikon hedelmöityksen jälkeen. Lääkäri päätteli siitä raskauden olevan tuulimuna ja päädyttiin lääkkeelliseen tyhjennykseen. En tiedä oliko helpotus vai mikä, mutta ikäeroa kaksosiin olisi tullut 1,5 vuotta ja olen jo nyt aika loppu. Joku aiemmin kirjoitti, että asiat yleensä järjestyvät - tämä taisi olla meidän tapamme..

Itselläni sama juttu eli ehkäisy petti ja katumuspillereistä huolimatta sain viime viikolla tietää olevani raskaana. Olo on todella sekava,luotin tosiaan pillereiden tehoon,jonka pitäisi olla se 95 % mutta kuulun sitten tähän 5%:iin:( Voimia sinulle!