onko muita joilla imetys ei onnistu!?

Imetän vielä nyt 7kk ikäistä tyttöä, mutta kausia on ollut, jolloin ei mikään auta. Tyttö ei suostu rinnalle ja tuntuu, että maidon tulo ehtyy muutamassa päivässä..



Kerro lisää, jos haluat...

imetys ei ole onnistunut ollenkaan. poika ei malta imeä, kätilöt sanoivat että on hätäinen poika..=/

sairastin juuri rintatulehduksen ja nyt on ruvennut maidon tulo loppumaan kokonaan, vaikka kuinka pumppailen ja lypsään =(

poika vain lutkuttaa nänniä, ei tarraa kunnolla kiinni..sitten hermostuu ja saa raivarit! kun rauhotutaan on uusi yritys aina samoin tuloksin =(

vastasyntyneenäkin poika viihtyi korkeintaa 15min. rinnalla ja nyt ei enää ollenkaa =(

miten näin pienen vauvan kanssa voi käydä näin?

meillä poika nyt ensi viikolla 4 kk. Imetin häntä vain vajaa 2 kk kun maidontulo loppui täälläkin. Hän sai toki alusta asti myös korviketta, synnytyssairaalassa tippui paino liikaa ja mulla ei heti tullut maitoa.



Syy maidon loppumiseen oli kait kova huoli ja stressi, hormoonit ym. Pojalla todettiin sydänvika ja hän oli myös Jorvissa 7 vrk kun oli 5-viikkoinen. Joten olin aika poikki henkisesti. Mutta hyvin tuo on korvikkeellakin kasvanut. Viimeksi mitat olivat 66.5 cm ja 7 kg, pari viikkoa sitten.

Meidän neiti oireili aluksi juuri noin. Raivareitten syynä oli, ettei saanut kunnon imemisotetta ja jos sellaisen sai niin väsyi ennen kuin sai imettyä tarpeeksi. Nyt kun jänne leikattu, niin homma toimii taas. Tämä voi olla ihan hakuammuntaa, mutta kannattaa se ainakin poissulkea...

muutenkin on aina syönyt tosi nopeasti, ilmeisesti saanut mahan täyteen. Ihmettelin tätä itsekin aluksi, että voiko pieni täyttyä niin äkkiä. Yritäppä saada maito herumaan jo ennenkun otat vauvan rinnalle. Silloin vauvan ei tarvitse imeä niin kauaa aluksi, niin voisi olla että ei hermostuisi sitten. En tiedä auttaisiko...

Tämä on minulle itsellenikin kipeä asia, ja välillä tuntuu että ihmiset paheksuvat, kun en imetä. Millään ei jaksaisi selittää kaikille, miksi ei imetä, ja kun ihmisten kommentit ovat vielä usein luokkaa " Kyllä imetys onnistuu, jos itse haluaa ja näkee vaan vaivaa" ...



Minulla ei noussut maito kunnolla ollenkaan. Sairaalassa imetin rinnat verillä, vaikka maitoa ei tullut. Joka päivä vaan sanottiin, että " imetä, imetä, kyllä se maito HUOMENNA viimeistään nousee." Vauva sai verta, ja oksensi. Rinnat olivat hirvittävän kipeät. Lopulta minulle aloitettiin lääkitys, jonka piti auttaa maidon nousuun. Ei auttanut, oma olo vaan paheni entisestään, oli pahoinvointia, huimausta, ruokahaluttomuutta ja hirvittävä väsymys. (ilmeisesti lääkkeen sivuvaikutuksia). Sairaalassa jo aloitettiin vauvalle lisäruoka, vauva oppi että pullosta saa ruokaa helpommin, ja alkoi huutaa rinnalla.



Kotona ensimmäiset päivät yritin imettää jatkuvasti, n. 1-2 tuntia kerrallaan, n. 8-10 kertaa päivässä. Vauva alkoi huutaa heti rinnalle päästyään, kun ei saanut maitoa. Siinä sitten yritin tunkea rintaa suuhun vauvalle ja annoin lopulta pullosta ruokaa, kun rinnasta ei tullut. Aloin olla ihan lopussa, ja päätin n. kahden viikon jälkeen, että vähennän imetystä. Yritin imettää enää 2-4 kertaa päivässä, se oli kamalaa taistelua, vauva ei ottanut rinnasta kiinni, ja yritin pitää huutavaa lasta väkisin kiinni rinnassa. Niinpä lopetin imetyksen yrittämisen, kun vauva oli tasan 1 kk ikäinen.



Imetyksen lopettaminen oli helpotus, nyt olen pikkuhiljaa pystynyt jo nauttimaan vauvasta, ja äitinä olosta. Väsymyskin on vähän helpottanut, jaksan jo jutella ja hymyillä vauvalle, kun imettäessä hoidin vauvaa mekaanisesti väsymyksestä puolikuolleena. Eli uskon että ratkaisu oli oikea, en olisi kertakaikkiaan enää jaksanut yrittää imetystä.



Yritä ajatella asiaa niin, että pääasia on, että vauvasi saa ruokaa. Korvikkeet ovat nykyisin varsin hyviä, ja terveitä lapsia kasvaa niin rintamaidolla kuin korvikkeellakin. Hyvää jatkoa sinulle ja vauvallesi!



T.Marke ja Pikku-ukko

Poikani on 10 päivää vanha, eikä imetys ole vielä ainakaan meillä onnistunut. Poika syntyi sektiolla ja joutui heti viideksi vuorokaudeksi vastasyntyneiden teho-osastolle, missä hän ehti tottua pulloruokintaan. Itselläni sektion takia maidonnousu oli muutenkin normaalia hitaampaa, eikä tilannetta helpottanut sekään, etten päässyt olemaan vauvan lähellä kovin paljon. Lisäksi maidon vähyys on meillä ilmeisesti sukuvika, sillä äitini ja sisareni eivät ole kumpikaan voineet imettää lapsiaan.



Jonkin verran - tosin kovin niukasti - maitoa on tullut, lypsämällä. Rinnasta poika ei saa mitään irti, sillä hän ei todellakaan malta imeä riittävän kauan. Sairaalassa patistettiin yrittämään ja yrittämään, viesti oli juuri se, että onnistun kyllä jos viitsin tarpeeksi yrittää. Kotona me sitten todella yritimme koko perheen voimin. Lopulta itkimme kaikki kolme (miestä tarvittiin pitämään poikaa paikoillaan) aivan lopen uupuneina. Silloin päätin, että otan ainakin aikalisän. Lypsän minkä irti saan, ja loppu ruoka tulee Tuttelina. Ja sillä sipuli. Pääasia on, että poika saa ravintoa riittävästi - yhtään enempää en häntä suostu kiusaamaan. Hänen ensimmäiset elinpäivänsä olivat niin stressaavia, että nyt tarvitaan aikaa rauhoittua ja levätä, parantua.



Olen päättänyt olla syyllistymättä imettämisen epäonnistumisesta, mutta helppoa se ei ole. Joka päivä tulee ainakin pariin otteeseen kamalan paha olo - tunnen itseni täysin epäkelvoksi äidiksi tämän takia. Järki huutaa vastaan; se sanoo että täekeintä on rakkaus, mutta tunne ei usko. Ehkä imetys vielä alkaa luonnistua, mene ja tiedä. Aika näyttää. Tällä hetkellä voimavaroja tuohon taisteluun ei meidän perheellä ole.



-SolAngel-

Meillä myös poika joutui heti synnyttyään tarkkailuun muutamaksi päiväksi ja mulla ei maito noussut koskaan kunnolla. Jonkin verran sitä tuli, mutta hirveää taistelua se oli ja lisämaitoa meni koko ajan ja paljon. Lopetin yrittämisen kun poika oli 6 viikkoa, eli noin kuukausi sitten. Vieläkin on tosi paha mieli asiasta, mutta kai se joskus helpottaa...

Meillä oli juuri samanlaista. Kaveri imi hetken ja nukahti/raivosi kun ei maito tullut heti/oikealla nopeudella/sopivalla hetkellä jne jne. 2vko iässä tyssäsi kasvukin sen takia. Raivoamista rinnalla oli ihan koko ajan, syötöt kestivät öisin vaikka 2h ennekuin kaveri nukahti raivoamisen tuloksena. Mutta ahkeran pumppailun ja levon kanssa maitoa tuli riittävästi, annoin viikon verran pullosta aina aluksi omaa äidinmaitoa, jotta kaveri sai alkuun syötyä mahaansa jotain, sitten vasta rintaa. Aluksi oli myös rintakumi apuna, kun ote oli ihan mitä sattuu. Siitäkin päästiin eroon noin 4vko iässä sinnikkäästi harjoitellen.



Koskaan ei voi sanoa, että imettäminen mitään tuhottoman helppoa on. Minulla 2 täysimetettyä lasta (toinen 5kk ikään, toinen 6kk ikään), ja kummankin kanssa oli suuria vaikeuksia joissain vaiheissa.



TSEMPPIÄ!

Kuukauden yritin imettää, ja joka kerta se meni huudoksi. Vauva kyllä imi oikealla otteella, mutta puoli minuuttia imettyään alkoi huuto kun maito loppui tai mitään ei tullut.

Välillä kun tunsin että nyt rinnat ovat sen tuntuiset että siellä on maitoa, pumppasin katsoakseni paljon sieltä tulee ja parhaimmillaan sain 5-10ml pumpattua, ja tämänkin tosiaan vain aamuisin ja iltaisin kun rinnat olivat " täysimmillään" . Muulloin ei tullut varmaan tuotakaan vähää.

Loppujen lopuksi se meni sitten siihen että vauva huusi samantien kun sen laittoi rinnalle eikä suostunut enää edes imemään. Mitäpä sitä pientä kiusaamaan, pumppailin sen mitä irti sain ja laitoin korvikkeen sekaan, mutta kun vauva alkoi syömään jo 80-100 ml /kerta niin en nähnyt enää mitään järkeä pumpata niitä paria milliä.



Olihan se pettymys ettei voinutkaan imettää mutta samalla imetyksen lopettaminen oli myös helpottavaa, ei enää huutoa ja stressiä ja jatkuvaa sängyssä makoilua vauvan kanssa imetysyrityksineen.



Hyvin tyytyväinen ja hymyileväinen vauva, terveenä ollut ja tasaisesti kasvanut. Toissapäivänä aloteltiin maistamaan perunaa. Tiistaina täyttää 4 kk. Että eipä siitä korvikkeesta näköjään ainakaan haittaa ole ollut. :)



AP:lle sanoisin että on hyvä yrittää imettää sitkeästi, mutta johonkin sen rajan voi kuitenkin vetää ja sinä itse tiedät parhaiten että mihin. Tsemppiä! :)

Meillä kans oli sama tilanne, että sitä maitoa ei vain tullut, kun poika ei suostunut imemään. Ja milläs pakotat??? Parin tunnin välein yritettiin, mutta täytyy sanoa, että stressillä odotin aina, että nyt täytyy taaas yrittaa, ja se ei kyllä paljon varmaan sitä herumista auttanut!



Sanoisin teille kaikkensa yrittäneille: Pää pystyyn! Ei tarvitse syyllisyyttään selitellä kellekään. Ei tarvi!! Itse tiedätte, miten asiat on, se riittää.



Meillä vaavi 9 kuukautta, tuttelilla ollut, ihana pallero, kehuvat kilpaa neuvolassa silkki-ihoa, syö hyvin kaikkea, eikä AINAKAAN VIELÄ allergioista tietoakaan! ! Mulla taas on itsellä ollut jo samanikäisenä allergioita, vaikka olen saanut pelkkää tissiä 6kk. Että sillee. (Imetyskiihkoilijoille tiedoksi: Tarkoitukseni EI ole sanoa, etteikö äidinmaito kuitenkin olisi sitä parasta.)



Ja yksi lohdutus: Ainahan voi olla, että seuraavan vauvan kanssa onnistuu, on vaikka kärsivällisemmän luontoinen, ja itsekin äitinä tietää jo enemmän.



!!!!!!!!!!!SUURET HALAUKSET TÄÄLTÄ TEILLE KAIKILLE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

tai jos on rintatulehdus, niin paras keino saada maito laskeutumaan ja rinnat tyhjentymään, on imettää kontallaan, siis niin että vauva makaa allasi ja juo roikkuvista rinnoista. sain vinkin äidiltäni, joka on kärsinyt elämässään kymmenet rintatulehdukset, ja itselläkin on toiminut!Voisi kai samaa asentoa kokeilla pumpatessakin, jos vauva ei suostu imemään. Voimia sulle muutenkin, toi on kamalaa kun vauva " hylkii" , meillä lopulta rinta rupesi kelpaamaan makuullaan. Istualtaan imettäessä vissiin tuli pojalle liian tukahduttava olo, kun rintani ovat niin suuret, ja hän raivostui aina siitä. Eikä kannata välittää siitä, että painostetaan imettämään, tärkeintä kuitenkin on että lapsi saa ravintoa, sama se, tuleeko se pullosta vai rinnasta.

Hei,



Toivoa vielä on. Oma hätäinen pullopoikani suostui rinnalle vasta kuusiviikkoisena. Sillä välin käynnistin ja ylläpidin edes jotain maidontuotantoa Isis Avent pumpun avulla. Korviketta poika nautti ' hitaiden' tuttien kautta (Aventin pullo 1-tutilla). Sairastin myös todella kivuliaan rintatulehduksen pojan ollessa kolme viikkoa. Poika kieltäytyi alussa rinnasta ihan kokonaan; huusi pää punaisena jo kun otettiin imetysasentoon. Olin jo melkein luopunut toivosta, kun sain avun imetystukilista.netistä. Meillä ratkaisevaksi tuli ns. imetysapulaite. (Sellaisen voi tilata www.pedihealth.fi:stä; minulle posti toi sen päivässä.) Apulaitteen avulla lapsen luottamus rintaan ruokkijana palasi. Samalla oma maidontuotanto koheni, kun lapsi imi pontevasti riittävän pitkiä jaksoja. Laitteen käytön aloitus oli kaaosta ja itkua koko perheeltä, mutta kolmessa päivässä poika imi jo pelkkää rintaa autuaana!



On meillä myöhemminkin ollut imetyskriisejä, olen itkenyt imetysasioiden tiimoilta enemmän kuin mitään muuta asiaa koko aikuisikänäni. Tällä hetkellä kuitenkin iloitsen osittaisimetyksestäni ja ihanasta 3.5 kk pojastani. Tsemppiä sinulle mihin ratkaisuun päädytkin vauvan ruokinnan suhteen!!!