1v3kk ja nukkumaanmeno

Meillä on sama juttu. Poikamme on 1v3kk. Tätä on nyt tosin jatkunut jo kuukauden, siitä lähtien kun tutti jätettiin pois. Hoidan poikaa kotona ja saa kyllä riittävästi huomiota ja sylittelyä multa ja isältään... Tutin kanssa mentiin hyvin nukkumaan iltaisin, ilman huutoja, vein hänet sänkyyn ja jätin sinne, nopeasti on aina nukahtanut ja ollut helppo ja tyytyväinen lapsi. Tällä viikolla ongelma on pahentunut: 2-3 tunnin päiväunet on lyhentyny tuntiin ( ja sekin hirveää huudatusta), autossa ja rattaissa kyllä nukahtaa helposti päivä-uniaikaan. Yöunet on sujunu ok, tietysti kun ei päivällä nuku kuin tunnin. Yöunille vien edelleen samalla tavalla kuin ennen, lähden pois huoneesta (nukkuu meidän huoneessa omassa sängyssään) ja yleensä rupeaa huutamaan ja kitisemään ja 10 min päästä hiljenee, juttelee ja pian nukahtaa. Mutta ne päiväunet! Tosin tästä voi syyttää yläposkihampaita, ne ovat varmasti kivuliaat, vatsakin on löysällä (olen antanu Gefilusta) mutta syö hyvin kuitenkin. Roikkuu päivisin paljon jaloissa ja seurailee vessaankin.



Mun teoria on se että pojalla on eroahdistuskausi, niitähän tulee aina vähän väliä, ja hampaat vaivaa...eiköhän se sitten riitä syyksi. Toivotaan että puhkeavat nopeasti. Olen muutamana iltana antanut suppoa, mutta eihän sitäkään voi koko ajan antaa! Jos ei hampaiden puhjettua helpota, pitänee käydä näyttämässä poikaa lääkärissä, kun on tuo vakuutuskin.

Hei,



ymmärsinkö oikein että lapsi aloittanut juuri hoidossa? Meillä myös harjoiteltu parin tunnin kerhoilla alkavaa hoitoa varten ja kyllä näkyy isona eroahdistuksena iltaisin ja öisin. Rassu pelkää että äiti taas katoaa johonkin jos ei kokoajan näkyvissä. Olen yrittänyt nukuttaakin nyt taas paijaten ja vieressä maaten, että saisi tämän ylimenovaiheen turvallisesti ohi. Sellastahan tämä on että välillä huimia harppauksia eteenpäin ja sitten taas taannutaan takaisin.

Mutta Tuula Tammisen luennolla tänään sain taas pienen piston sydämmeeni. Me suomalaiskasvattajat kun kuulemma, enemmän kuin missään muualla maailmassa, koitamme itsenäistää vauvaa synnytyslaitokselta lähtien. Me olemme ylpeitä heti kun vauvamme ei tarvitse meidän jatkuvaa läheisyyttämme, vaan nukahtaa itse omaan sänkyyn kauas meistä, syö itse, pukee, viihtyy yksin jne. Kun taas monessa muussa kulttuurissa vauvat kulkevat ihokontaktissa, nukkuvat vieressä ja saavat rauhassa olla riippuvaisia äideistään. No se siitä, mutta pisti taas itseni tajuamaan, että pikkuruisiahan nuo pienet vielä ovat ja tarvitsevat meidän apua vielä täysin ahdistuksissaan.