>KULTAINEN 60-luku< viikko:34

Mä kuuntelen Radio Helsinkiä kun en tiedä muita nettiradiokanavia, pitänee varmaan etsiä.

Piti hyödyntää tilanne, koska tytsy nukahti :-)) Äiti heti langoille ...



Kuulkaas, olen käynnyt päivittäin lukemassa, mutta väsymyksen takia en ole kirjoittanut. Meillä oli muutama hurja yö, eli tiinu meni unilleen kuten normaalistikin, ja heräsi aivan kuten ennenkin syömään, mutta Nti luuli, että on ylösnousun aika JO klo. 4-5, kolmena aamuna heräsi ja halusi nousta ylös. Voi voi .. kyllä alkoi ahdistamaan, kun mietin, että meneekö nyt tällä aikataululla pitkänkin aikaa, mutta toivonkipinää sain, kun tyttö tänä aamuna nukkui klo. 8, yes ehkä sitten kuitenkin ... Onneksi mies oli vkl kotona ja sain nukkua molempina aamuina pitkään, nousin ylös vasta yhdentoista aikoihin, ja jaksoin jopa käydä molempina päivinä kuntosalilla. Nyt olo on hyvä. Meillä avattiin Muksun riisipuuro paketti tänä aamuna ja tiinulle tein 1.5dl maitoon puuron ja laitoin banskua vähän joukkoon, ja voi kuinka maistuikin :-)) Siinähän sanotaan, että vasta alk. 5kk, mutta otin nyt 2vkon varaslähdön, hyihyi .. Ihan sen takia uskaltauduin, koska näin kaupassa myytävän ' luomu' riisipuuroa alk. 4kk. Ihan on ikävä ' tissiaikaa' maitohan on täällä todella vähissä, ja tällä viikolla meinaan kokeilla ralaktaatiota, luin siitä imetystukilistalta, ja se voi viedä n. viikon kaksi, mutta maidon pitäisi palata takaisin, let c, .. Oli se niin helppoa yöaikaankin rinta suuhun ja ei pullonpyöritystä, ja sai vain olla sängyssä .. Muutoin täällä on kaikki hyvin, tyttö pulskistuu ja ruoka maistuu. Otti konttaus asennon lauantaina ja liikuttikin muutaman kerran jalkojaan ihan oikealla tavalla, ja pääsi eteenpäin muutaman sentin, mutta siihen se sitten jäikin. Ihana on tyttöä seurata kun kovasti kasvaa ja kehittyy koko ajan, tuntuu, että tahti on hieman liiankin nopea. Ja arvatkees mitä, enää 9kk, kun aletaan pikku-kakkosen yrittäminen ..jipppppiiii ..



Täällä oli niin hyvää kuin huonoakin uutista.

Ullriken viimeinen yrityskerta meni harakoille, ja nytkö sitten kaikki on loppu ? Ankkiksen kanssa määkin olen samalla aaltopituudella. Ei muuta kuin vaihde vapaalle ja tulee jos on tullakseen. Koita jaksaa, hyvä palstakaveri !!!



Wempalla oli hyviä uutisia, ihanaa .. !!! Wemppuli nyt otat vain rauhallisesti ja menet ultraan jos siltä tuntuu. Sulla on suloiset lapset, ja jotenkin tuli ihan tippa täälläkin silmään, kun aattelin miten paljon siellä pienessä päässä liikkuukaan. Pidä lapsesi täysillä mukana tässä odotuksessa, anna heidänkin nauttia masusta, potkuista ja kaikesta muustakin, jaettu ilo on suurempi ja parempi :-)) Tidän, että niinhän teetkin !!! Onnea koko perheen odotukseen !!! Muuten, itse olin 8v kun äitini sai keskenmenon ja hänenkin raskaus oli jo 3kk ja se oli kova paikka mulle, koska olin jo suunnitellut kaiken mihin vauvan sänky tulee, miten hoidan häntä jne. Ja sitten luin äitini papereita salaa, ja sain tietää, että kyseessä oli ollut poika vauva, menetys oli moninkertainen. En ole koskaan kertonut äidilleni, että tiedän, että poika siellä oli, mutta suru oli mieletön omassa pienessä päässäni. Ihmiset unohtavat lapset, hekin surevat jos kohtaavat menetyksen, varsinkin oman sisarruksen, vaikkain kyse olisi vielä masuvauvasta.



Senniina ihana kuulla että kaikki hyvin appivanhempien kanssa. Taidatkin olla säyseämpi versio skorpionista, koska mulle ainakin oma reviiri on pyhä ja kuuluu vain mulle sekä tietysti perheelleni, mutta ' mieheni' vanhempia en siihen laske. Olenko kamala ? Sekin on luonteen heikkoutta .. Mutta olen aina ollut tälläinen. En kestäisi jos mieheni vanhemmat tulisisvat meille ja viipyisivät viikkoa kauemmin. Vaikka hyvät välit onkin heidän kanssaan. Meralille paljon haleja ja myöhäst. 2kk onnittelut. Senniina kyllä ne ähinät kohta loppuvat !!!



Olikos wemppa kun kyseli ensi kesästä ? Me lähdetään miehen kotiin kesäkuussa ja ollaan sellainen 6vkoa. Tarkoitus olisi samalla tehdä hieman talo projektia. Meillähän on siellä ' mökki' , mutta ollaan mietitty tontin ja mökin myymistä, koska alue ei ole kiva, vettä ei ole lähistöllä. Ollaan mietitty menoa et-puolelle, missä on meri vieressä, ja se ei olisi sellaista syrjä seutua. Itse asiassa se tontti on ihana, alhalla on riisipelto ja palmut ja kumipuut huojuu vieressä(olikohan se kumipuu) ja pikku apinat käyvät verannalla aivan kuten oravat täällä :-))



Ja ani kyseli apen vointia, nyt ' taas' kerran parempi. No katsellaan ja kuullostellaan. Hänellä on vahva sydän oli lääkäri sanonnut, ajatelkaas, että hän oli jo saattohoito huoneessa, ja niin vain taas lähti kotiin. Kotisairaanhoito käy hoitamassa päivittäin. Ei kävele, ei syö, jne, tarvitsee apuja paljon. Toivon, että hän olisi elossa ensi kesäkuussa. Hänelle oli suuri pettymys ettemme mene sinne nyt joulukuussa :-((



Nyt kuuluu ähinää ja puhinaa sängystä ...



Palailen t. emmi ja tiinu-tyttö

kasarihitit sopii mulle hyvin.



Munkin piti Wempalle sanoa, että mene ihmeessä ultraan vaan kun pääset. Mä olin pikkumiestä odotellessa erikoisseurannassa (mielestäni turhan) reumalääkityksen takia ja kävin ultrassa normaalien kontrollien lisäksi ainakin kolme ylimääräistä kertaa ja aina se on mukava kuulla miten vauvalla menee ja nähdä kuinka se kasvaa.

Nyt vituttaa eka kerran oikein rankasti..Oltiin tossa aamiaspöydässä ja Meral tietysti vaatii huomiota just sillon. Pappa otti syliin, johon tyttö rauhoittui kivasti. No, eikös pappa keksi sitten laittaa tytön huulille hunajaa maistiaisiksi!? Vielä sellasta turkista tuotua kökkökennopaskaa, minkä sisällöstä ei tosiaankaan voi olla ihan varma. En ehtinyt reagoida mitenkään, paitsi nyt itkua väännän ja tilitän tänne:-( Pidetään nyt peukkuja, että tyttö ei niellyt sitä yhtään. Joku s:tanan botulismi tänne vielä kaivattaisiinkin. Se siitä rauhallisesta skorpparista. Tänään menen kyllä kuoroon ja otan lapsen mukaan.

Tämä viestini on aika omanapainen ja pitkä, kun tuo edellinen jäi aika lyhyeksi. Siinä vaiheessa en pystynyt kirjoittamaan yhtään enempää. Pari päivää meni totaalisumussa. Pahaksi onneksi pojillakin oli perjantaina hoidosta vapaapäivä, joten koetin keskittää voimani lähinnä hengissä pysymiseen. Lapsiparat, eniten he joutuvat masentuneesta äidistä kärsimään. Eivätkä valitettavasti tehneet oloa yhtään helpommaksi, kun kummallakin tuntuu olevan jokin ihme vauva-vaihe meneillään. Nuorempi kömpii syliin ja kysyy, että ¿Äiti, mitenkä minä pääsen sinne sinun mahaasi takaisin?¿ ¿Äiti minä olen sinun vauvasi ja haluan juoda maitoa sinun tisseistäsi!¿ Sylittele sitten tuollaista, kun päässä takoo koko ajan ajatus, että ei enää koskaan uutta vauvaa meidän perheeseemme. Vanhempi katseli luonto-ohjelmaa, jossa tiikeri teki pentuja ja ihasteli koko hellyysarsenaali äänensävyssään kuinka ihania pieniä tiikerivauvoja äititiikeri hoitelikaan.



Jo alkuviikon ajan minulla oli huono olo, siis sellainen, tiedättehän, etova olo tyhjällä mahalla. Tuo oire ei juuri vähentynyt, vaikka vuoto alkoikin. Vasta tänä aamuna meni aamiainen alas yökkimättä. Järki sanoo, että oire oli vain psykosomaattista toiveoireilua, mutta tunnepuolella sitä jotenkin verisestä totuudesta huolimatta elätteli ajatusta, että josko sittenkin¿ Ovistestihän ei ole raskaustesti, mutta äsken oli aivan pakko testata, mitä sellainen näyttää. Testiviiva näkyi vain hyvin hennosti ja kontrolli ihan kunnolla, joten pakko tässä on oma tyhjyytensä uskoa.



Mieheni kanssa ei mene hyvin, ei todellakaan. Torstaina ja perjantaina vielä jotain jaksoimme illalla lasten nukahdettua keskustella, mutta viikonloppuna katkesi puheyhteys lopullisesti. Perjantaina hän puhui jotain epämääräistä, teoreettisella tasolla, ajatuksesta, että jatkaisimme ilman ehkäisyä, mutta ilman yrittämistä. Mitään selvää sopimusta teorian käytäntöön viemisestä ei tehty. Sataan kertaan sain sen sijaan kuulla, että me emme jaksa enää kolmatta lasta, kun nämä kaksikin vievät jo kaikki voimat. Hän ei jaksa enää yhtään enempää.



En ollut siinä asemassa, että olisin paljoa uskaltanut vasta-argumentteja alkaa heittelemään, mutta silti mietin, että onkohan hän nyt ihan loppuun asti ajatellut sen, mikä rasittaa ja kuinka paljon. Jos vaihtoehdot ovat A) Ei kolmatta lasta ja minä palaan normaaleihin töihini vuoden vaihteessa ja B) Kolmas lapsi syntyisi joskus vuonna 2008 ja minä palaisin normaaleihin töihini vain muutamaksi kuukaudeksi, niin kumpikohan niistä oikeasti olisi rasittavampi? Jep, vauvat itkevät ja valvovat öisin (ja päivisinkin), mutta eivät ne sitä ikuisuuksia tee. Jos ei kroppa tyystin toppia tee, niin enköhän minä sitä kolmattakin pystyisi ekan puoli vuotta imettämään, joten eipä se vauvan ruokkiminen ainakaan heti hänen niskaansa hyppäisi. Jos olen vauvan kanssa kotona, niin silloin olen kotona myös isompien sairastuessa tai ollessa muuten vapaalla hoidosta. (Joo, en ole ajatellut jaksavani olla superäiti ja koko kolmikon kanssa kotona kaiken aikaa.) Toden näköisesti pystyisin ainakin hakemaan isommat hoidosta, joten mieheni ei tarvitsisi stressata töistä lähdön kanssa. (Saapuu nykyään kotiin yleensä kuuden maissa, eli puolitoista tuntia sen jälkeen, kun minä olen noutanut pojat hoidosta.)



Jos minä palaan töihin, niin hänen täytyy myös alkaa miettimään työpäiväänsä hoitoaikataulun mukaan. Aina on kiire hakemaan tai viemään. Jos pojat sairastuvat, niin hänen täytyy myös joskus jäädä kotiin sairaspäivien ajaksi. Koska pojat ovat yksityisellä perhepäivähoitajalla, täytyy heidät viedä johonkin tuntemattomaan tarhaan hoitajan lomapäivien ajaksi. Kotityöt, eli pyykit ja siivous, eivät hoidu mystisesti hänen töissä ollessaan, vaan niitä aherretaan iltaisin työpäivän jälkeen. Silloin niitä ahertaa myös hän, en pelkästään minä.



Jatkosta ei siis ole tietoa. En ole tilannut aikaa gynelle (Vaikka pitäisi, kun papa koe on otettu viimeksi ennen naimisiin menoa, eli hiukka aikaa sitten.) ehkäisyä hankkiakseni. Jos kortsupaketti alkaa rapisemaan kesken hellän hetken, saatanpa kuivahtaa aika nopeaan. Tosin jos suhde on näin jäätävä, ei ole pahemmin hellistä hetkistä tietoa. Toisaalta, jokin puheyhteys olisi pakko saada aikaan, jotta pojut eivät joudu enempää kärsimään. Nyt kummankin pinna on todella kireällä. Herkkävaistoiset lapsemme huomaavat sen selvästi. Varsinkin vanhemman reaktio on kiristää sitä pinnaa entisestään. Eilinen oli yhtä kiukuttelua ja kiljumista. Ei mennyt ruoka, ei käynyt vaatteet ja pikkuveli oli illalla ihan mustelmilla ja raapaleilla, kun kiukkua oli purettu häneenkin.



Sori omanapaisuuteni. Oli vain pakko saada kirjoittaa ja selvittää omia ajatuksiaan. Koetan ehtiä ja jaksaa kirjoitella teidän muidenkin asioista joskus myöhemmin. En siis ihan heti katoa. En ainakaan ennen kuin tähän asiaan tulee jonkinlainen ratkaisu.



Aurinkoista loppukesää kaikille



Ullrike

täytyy Ullriken viestiin kommentoida. Mietin niin kovasti tuota hänen miehensä ajattelutapaa. Lähinnä mietin sitä, miten hän on (tai on ollut) niin väsynyt vauva-aikana? Meillä kun ukko vetää perse homeessa unta aina kun vaan pitkälleen kellahtaa. Hän kyllä rakastaa lastaan yli kaiken, mutta kaiken hoitamisen, ähinöissä kantelun, vaipanvaihdon ym. ym. hoidan minä. Jos joku on väsynyt, niin se on äiti=minä. Mies puhuu jo toisesta ja täytyy myöntää, että ajatus kauhistuttaa just nyt, vaikka ehkäsyä ei olekaan käytössä. Kaiken mahouteni keskellä kuitenkin pelaan venäläistä rulettia. Johan nyt meni pointti tästä tarinasta, mutta vieläkin on nuppi sekasin tuosta papan myrkytysyrityksestä, prkl.

Isotikru; siitä nukesta. Meidän neidillä on jo kaksi vauvanukkea, joita hoitaa.... se babyborn olisi (vain) yksi lisää. Siksi siis emmin niin.....



Ullrike; miesten ajatuksenjuoksu on joskus kuin sisäratojen lyhyin matka. Perkuleenmoinen rypistys 50 metrin _suoran_ takia ja sitten se on ohi ja mitä jäi? Eli jumalaton meuhkaus tyhjästä..... vauva-aika on alle vuodessa ohi, kolmas ei ole ensimmäinen, siinä siis jo kaksi huollettavaa kumminkin ja perhe kulkee lastenvaihteella valmiiksi. Mielessäni näen, kuinka miehesi eteläeurooppalaiseen (katsellut Serranon perhettä...) tyyliin tuskailee laajoin käsiliikkein kolmanne vaikeutta ja " meidän jaksamattomuutta hoitaa vauva" . Kun se vauva on/olisi siinä, vuosi menisi siivillä *ja hupsis* ei ehkä ollutkaan niin vaikeaa.... Tai niin meillä meni, mies pelkäsi jo valmiiksi, kuinka elämä sekoaa kolmannesta, mutta hän joutui syömään sanansa ja sanoi, että eihän sitä edes meinaa huomata, että on vauva.... Hän oli varma, että meidän perhe *ööh* (ehkä?) hajoaa, sekoaa, luhistuu; maailma kaatuu ja mitä muuta? No eipä käynyt niin.



Haleja oikein kovasti ja potkaise miestäsi nilkaan puolestani ;)



Mentävä taas :)

Ullrike; tänne saa ja pitääkin kirjottaa just se mikä on mielen päällä ja sydämessä, enpä usko että sua kukaan meistä omanapaiseksi syyttää! Perustelusi käyvät ainakin omaan järkeeni aivan mainiosti ja uskon vakaasti että miehesikin sen ymmärtää kun saa vähän aikaa sulatella.. Itestäni tiedän, että vähän samankaltaisissa tilanteissa haluaisin puhua ja perustella uudestaan ja uudestaan mutta meillä juuri se saa miehen vain lukkoon omaan itseensä ja siitä kuoresta kimpoilevat kyllä kaikki hyvin mietityt perusteluni. Mutta senkin tiedän että sitten voi jo huolestua kun en enää jaksa edes puhua aiheesta tai ylipäänsä mistään.. Sydämeni pohjasta toivon että jaksat säilyttää toivon ja unelmasi, vaikka sitten ihan salaa sydämessä. Ja sitäkin, että lämpö taas palaa suhteeseenne ja tuo vauvan tullessaan -vaikka vahingossa..



Senniina, toivotaan että selvisit säikähdyksellä! Itekseni oon jo ihmetellytkin miten kauan kestää enne kuin saan kuulla " vanhaa" Senniinaa. Pitkää pinnaasi appivanhempien suhteen ihailen! Itse olen oman kodin suhteen samoilla linjoilla kuin

Emmi, oma reviiri on todellakin pyhä! No, omat appivanhempani (supisuomalaiset) ovat luku ihan sinänsä, johon en suurin surminkaan nyt aio uppoutua ; ) Mutta siis Emmi, et ole ollenkaan kamala! Nopsaan tosiaan kehittyy pikku Tiinu ja ihan mukavalta kuulostaa myös tuo teidän " mökki" !



Valoisaa viikon aloitusta kaikille!



walo

Tainnutin juuri tuon lapsukaisen peruna/porkkana/parsa soseella, ja lopuksi annoin vielä ' korvike maitoa' Neiti lykkäsi ensin kunnon vellit vaippaan, ja sitten pesujen jälkeen simahti unten maille. Täytyy sanoa, että tuo tyttö se osaa nukahtaa ilman nukuttamista. Heti kun laittaa sänkyyn niin peukku eksyy suuhun ja tiinu nukahtaa ..zzzzzz



Senniina, kuis se pappa nyt noin ;-)) ?? Anteeksi anteeksi ymmärrän kyllä huolesi, mutta sehän siinä juuri onkin, kun nämä vierasmaalaiset appivanhemmat omaavat hieman eksoottisemmat tavat lastenhoidossa mitä me emme ymmärrä. Juuri se on yksi syy miksi en halua tiinua raahata sinne kaiken sen hunaja shown keskelle. En tiedä antaisiko anoppi hunajaa, mutta jotakin ihan sata varmasti antaisi mitä en voisi hyväksyä tai ymmärtää .. Koita senniina jaksaa ja pidetään peukkuja Meralille ettei niellyt !!! Ja sinä se pelaat rulettia, meillä loppui ruletin peluu, kun olen aivan varma, että toinen raskaus juuri nyt ei olisi kovinkaan hyvä idea. Ja tuohon vauvan hoitoon, meillä mies kyllä on NIIN upottautunut tiinun hoitoon, että itse saisin kaikki illat ja miehen vapaat vaikka istua soffalla ja syljeskellä kattoon, mies pesee, puunaa vie ulos jnejne .. Mutta yöllä ei nouse ylös, silloin äiti hoitaa tiinun :-))



Ullrike parka .. olen pahoillani !!! Koita nyt puhua järkeä sille miehellesi. Ja voi teidän isoja vauvoja .. Lasten takia tehkää välirauha ja miettikää samalla jatkoja. Mutta meilläkin oli hiljaiseloa viikonloppuna, koska mä olen ollut ihan ' pimee' nyt viimeisen kuukauden ajan, tappelen, nalkutan, valitan, itken jne melkein päivittäin ja nyt päätin olla mykkä kahden päivän ajan. Meillä alkaa miehen pinna jo palaa, täytyy siis tsempata etten jää pian yksikseni.



Walo, se on mökki ihan oikeasti. Pieni kuin mikä, oisko 20-30m2, yksi huone, missä on pikkuinen keitto syvennys, ja huussi on on talon toisessa päädyssä, ja sinne mennään eri ovesta ;-)) Ja tyyli on et-aasialainen, eli pelkkä reikä, ja jalan paikat, kyki sitten siinä ... Maalaisromantiikkaa !!! Suomalainen puu-wc on todella luxusta tuon rinnalla. Me ollaan oltu siellä vain muutama yö, normaalisti ollaan appivanhempien luona pääkaupungissa. Siellä on onneksi normaali asunto kaikkien mukavuuksien kanssa.



Olin ulkona muutaman tunnin tein lenkkiä .. ja nyt on puhti poissa. mutta naureskelin täällä senniinan kirjoitukselle, vaikka ymmärrän hänen huolensakin. Tänään siis kuorolaulua kera lasten :-))



Pitäkäähän huoli itsestänne ja lapsistanne kuin myös masuistanne !!!

t. emmi + tiinu

Olen kyllä käynyt lukemassa kirjoituksianne säännöllisesti, jos en nyt ihan joka päivä, niin melkein. ;) Ei vaan ole itsellä mitään kirjoitettavaa, ja jotenkin NIIN vetämätön olo. Nyt kuitenkin päätin pitkästä aikaa aktivoitua ja kirjoittaa itsekin.



Ensiksi pahoittelut sen perkuleen tädin takia - Ullrike, Pippuri... On se vaan niin syvältä tämä elämä välillä.



Ullrike - sinun äskeinen kirjoituksesi oli kyllä tunteita herättävä. Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että sitten miehelläsi vasta rankkaa onkin, kun sinä palaat täysin työelämään. Minä olin aikoinani 4,5 vuotta yhteenmenoon kotona, ja eka puoli vuotta töihin paluuni jälkeen oli meillä kyllä yhtä perhehelvettiä. Mies ei ollut siihen mennessä tajunnutkaan, kuinka helpolla oli päässyt, kun minä hoidin kodin ja lapset, eikä hänen tarvinnut kiirehtiä töistä päiväkotiin hakemaan lapsia. Ai, ne on niin todella " ihania" ne keskustelut, että kumman työ on tärkeämpää, jos kummallakin esim. sovittu kokous ja pitää päättää kumpi vie/hakee lapset. Sori tämä vuodatus, osuit vaan niin napakymppiin! Kaikesta huolimatta toivon ja uskon, että saatte keskusteluyhteyden pelaamaan ja kenties miehesi herää tajuamaan vihdoin, ettei se kolmas lapsi olisi mikään rasitus, sitä tulee todnäk olemaan se, jos sinä palaat töihin...



Wemppa - onnittelut - joskin vähän myöhässä - hyvistä ultrakuulumisista! Täälläkin on vihdoin alkanut pikkumies ilmoitella itsestään... muistatko kun olin pari viikkoa sitten huolissani siitä, ettei liikkeitä juuri tuntunut. Ei ne kyllä vieläkään mitään kovin voimakkaita ole, mutta tuntuvat sentään selvästi.



Ani - onnittelut äidille urheasta käytöksestä lapsen aloittaessa pk-taipaleen! =) Kyllä se siitä. Tsemppiä työnhakuun ja niitä plussatuulia sulle sitkeästi puhaltelen!



Pietu & Iso-Tikru - teillä on jo tosi komeasti viikkoja kasassa. Jäljellä olevan töissäoloajan voikin jo laskea viikoissa eikä kuukausissa. Minkälainen on vointi? Onko vatsa jo niin iso, että haittaa olemista & jaksamista?



Senniina - olen tässä ihmetellyt, että miten sun hermot kestää vierailua... en kyllä yhtään ihmettele, jos tänään viimein meni hermot. Toivottavasti Meral selvisi ok ja sinä *tutuksella.



Pinkerton - sun kuvauksesi miesten ajatusmaailmasta osui kohdilleen. =) Teillä vauva-arki on nähtävästi sujunnut tosi mallikkaasti ja kolmannen hoito on mennyt skivuttomasti siinä kahden vanhemman ohella. Toivottavasti meillä käy samalla tavalla.



Miten Tiinu voi olla jo 4,5 kk - muistan kun aloin palstailla täällä, Tiinu oli vielä vatsassa ja h-hetki lähestymässä. Onkohan nyt liikkeellä jotain ketutusvirusta, koska myös minä olen käyttäytynyt niin " ihanasti" , että kohta mies varmaankin muuttaa alakertaan omaan makkariin, kun ei jaksa kuunnella mun valituksia.



Omaa napaa lyhyesti. Ei mitään erikoista, ensi viikolla seuraava neuvola, silloin saan kelan paperit. Painoa on tullut varmasti liikaa. =( Oma vika, liian suuri suu. Hemoglobiini ei tuskin ole noussut 110:stä, koska en pysty vatsani takia syömään joka päivä rautaa. Olen kokeillut ottaa yöllä ja eri merkkisiä tabuja, mutta sama huono takapuolelle kipeä lopputulos. Veikkaan, että marraskuussa viimeistään kärsin taas karmeista pukamista. Sori, jos ällöttää, mutta niin ällöttää muakin. =)



Kaikille kuumeilijoille plussatuulia & odottajille ongelmatonta odotusta & vauvallisille aurinkoista vauva-arkea!



Peltis 22+3

Ullrikelle toivon minäkin voimia ja toivoa että kaikki menee miehesi kanssa hyvin. Jotenkin minulla on sellainen " kutka" että miehesi ymmärtää vauvan tärkeyden ja kaikki menee hyvin. Ja mikäs sen ihanampaa kuin yllärivauva jota mielessään jo toivoo...



Emmi,voi hurja miten tiinuska on kasvanut ja ikääkin noin paljon.



Senniina,hurja tapahtuma mutta toivotaan parasta. Sinuna olisin antanut palautetta ja paljon mutta toisaalta pitäähän sitä olla hienovarainen... kauankos he vielä teillä ovat? Koita jaksaa.



Pinkerton,miten minulle tuli noista miehesi tuumauksista mieleen ettei teidän lapsiluku ole täynnä...?



Wemppa,olisit ottanut vain ylimääräisen ultran,mukavahan niissä on käydä.



Peltimetsuri,sullakin ihanasti jo viikkoja,ei ole pitkäaika äippäloman alkuun.



Mites tikru,joko olet saanut äippäloma päätöksen? Ja otitko sinä pakkauksen?



Me oltiin lauantaina häissä ja ihmekumma jaksettiin isännän kanssa humpata ja valssatakkin. Mukavaa oli ja tosi hyvää ruokaa. Tosin sunnuntaina väsytti sitten ihan sikana. Eilen aloitin sitten vauvan vaatteiden pesun. Kaksi äitiyspakkausta tyttöjen vanhoja pikkuvaatteita. Tytöt oli mukana koko päivän puuhassa. Ne viikkasi ja laittoivat puhtaita pullan huoneen kaappiin. Vaatetta on ihan älyttömästi ja vielä sellaisia jotka käy kummalle vain. Kun en ole koskaan pinkistä tykännyt niin muita värejä riittää. Tänään tuli kelan ilmoitus pakkauksesta ja äitiyspäivärahasta. Parin viikon sisällä pakkaus pitäisi tulla. Täällä kaksi pikku neitiä sitä aika malttamattomana odottaa. Loma alkaa sitten virallisesti 2.10 eli kuusi viikkoa loman alkuun. Kyllä tämä aika menee ihan liian nopsaa....

Tuli mieleen noista wempan tytöistä,meilläkin tytöt halaa ja antavat pusun pullalle aamulla enenn töihin lähtöä ja illalla nukkumaan mennessä eli pitävät vatsaa hyvänä. Kyselevät vähän väliä,potkiiko pulla ja kuinka päin se nyt siellä mahassa on. Mukavalle tuntuu kun ovat niin täysillä mukana. Kyllähän siitä tappelu vielä tulee kumpi saa milloinkin sylissä pitää. No ae on sen ajan murhe.

Masu alkaa olemaan jo aika iso. Täytyy tunnustaa että ihan eri mallinen kuin aiemmin. Enemmänkin sellainen soikea kuin pyöreä,vinkeän näköinen. Olo on hyvä,väsymys vain on tullut takaisin. Niitä rautatabujakaan en ole vielä aloittanut vaan olen syönyt raskaus multitabseja. Pulla melskaa välillä aikamoista rumbaa mahassa,varsinkin kun käy pitkälleen. Voisi vaikka jalasta kiinni ottaa.



Taas dementia vaivaa kun ei muista mitä piti kommentoida... No toinen kerta sitten. Nyt iltapalan laittoon ja nukkumaan.

-pietu ja pulla 27+6

Kyllä alkoi ahdistaa sinun puolestasi kun luin kertomuksesi. Aika paha umpikuja, eikä tietä ulos voi löytyä ennen kuin olette taas puheväleissä. Mutta toivomme kaikki parasta, että asia ratkeaa parhain päin.



Meidän kavereille kävi " vahinko" . Naimisissa oleva pari, ihan aikuisia molemmat, ja kolmas tuli ihan " vahingossa" . En suosittele. Olin aistivinani jonkinlaista kriisintynkää miehen taholta heillä käydessämme. Jotkut ratkaisevat asioita näin. Kukin tyylillään.



Meilläkin käydään painava keskustelu työnjaosta kun isäntä palaa reissuiltaan. Pitkän remontin aikana minä tein kaikki kotityöt. Urakka valmistui melkein vuosi sitten ja minä edelleen teen kaikki kotityöt. Nyt raskaus väsyttää aivan tajuttomasti, ja mielestäni on vielä normaaliakin epäreilumpaa, että itse painan duunia iltayhteentoista - puoleen yöhön ja isäntä koisaa sohvalla. Mutta sanat pitää asetetella tosi tarkasti, ettei se kuulosta nalkutukselta. Siitä meidän mies mene ihan lukkoon. Keväällä murruin kerran kesken lattianpesun ja pidin miehelle itkunsekaisen saarnan siitä, miltä minusta tuntuu kun olen ainoa, joka välittää yhtään siitä miltä meillä näyttää. Se auttoi kahden imuroinnin, kahden pyykkien viemisen ja yhden tiskikoneen tyhjentämisen verran. Tuntuu, että tietyt hommat meillä eivät kuulu hänen toimenkuvaansa. Viime viikolla makasin sohvalla kokonaisen yhden illan kun olin liian uupunut kissaa sanomaan. Mies kyllä laittoi ruuan, mutta olisitte nähneet keittiön sen jälkeen. Minun siivottavaksenihan se jäi seuraavana iltana. Jollain on meillä kova koulu edessä.



Senniina, kyllä ihmettelen pinnaasi appivanhempien kanssa. Minulla ei ole minkäänlaista pinnaa omieni kanssa ja he ovat ihan supisuomalaisia. Viimeeksi heinäkuussa automatkalla mummo oli antamassa pojalle (sentään jo 5 v.) omaa vissypulloaan, kun poika oli tyhjentänyt jo yhden pullon. Äänensävyni ei ollut kovin ystävällinen kun ratin takaa ärähdin takapenkille, että et kai anna lapselle pulloa josta olet itse juonut. Sen ikäluokan ihmiset ei vaan osaa ajatella. Ja voin vaan kuvitella sitä kulttuurien törmäystä, mikä teillä on monessa asiassa. Pitkää pinnaa!! Kauanko he vielä ovat teillä? Tulisin hulluksi omien vanhempienikin kanssa, jos he olisivat meillä vaikka vain pari päivää. Onneksi asuvat samalla paikkakunnalla, etteivät tule yökylään.



Missä vaiheessa te muuten olette kertoneet töissä raskaudesta? Vai oletteko vain antaneet vähitellen näkyä? Mietin tätä kun en haluaisi kertoa, mutta ehkä joudun sitten kun tulee ultrien sun muiden aika. Sinne ei kuitenkaan pääse ennen tai jälkeen töiden. Töissä kaikki on edelleen niin syvältä ja poikittain, että tuskin maltan odottaa äitiysloman alkua. Siihen on kuitenkin vielä valitettavan pitkä aika. Viikon päästä vasta on eka neuvola.



Kello on taas vaikka mitä. Öitä, äityliinit

kun koneelta pitais jo poistuakin!

Senniina alahan hataile, muksujen bakteerin estokyky on hurjaa; eika hunaja mitenkaan ' tappavaa' vaikka toisen sormista syottaisikin! Nuo turkkilaisetkin kun yleensa ovat puhdasta vakea ja kasiaan pesevat useesti (varsinkin jos rukoilevat) niin no problem! Syovathan pienet hiekkaakin hiekkiksella ja mitahan kaikkea sielta loytyy???

(vilkuttaa yks skorpioni joka ASUU samassa pihassa anopin kanssa, heh)

Ullrikelle jaksut; jos nyt vaan jaksaisit jatkaa hiljakseltaan tuohon tyyliin kuin muutkin jo viittasivat etta tulee jos on tullakseen ilman suunnitelmia!?!



Oma masu voi pulskasti; ei viela kiire synnarille vaikka eka ' oma' aika alkaa olla kasilla, eli kovin pyytelin neitoa pysymaan masussa ainakin 23.8 asti? Mullahan on kaks laskettua aikaa nykyaan, eka ultran mukaan n. 10.9 ja toinen 15.9- mutta alkukuusta veikkailivat tulevaksi... torstaina kuitenkin ultraan tarkastukseen, ei mitaan suppareita ole viela, paineen tunnetta alapaassa senkin edesta eika mitkaa pidemmat kavelyt enaa luonna! Jalkojen turvotukset ovat mammutin kokoa, mutta muuten olo on niin mukava...

Meillakin 4v kyselee masulta etta ollaankos sita hereilla ja pikkusen tyrkkaa masua etta saa potkun aikaseksi ja nauraa sitten leveasti! muutenkin tytot aina kyselee kaikkea, jopa tuo ' iso' likka 15v.



Mutta se naista taas, tais aika omanapaista juttua tulla, sori siita.

Voikaahan kaikki hyvin

-levinia ja Hope neito rv 37+4-

Toisin kuin ilmeisesti kaikilla muilla, ei kakkosen odotuksen aikaan 9-vuotias isosisko olisi voinut olla vähempää kiinnostunut mun mahasta saati että olisi koskenut sitä ainakaan vapaaehtoisesti. Vauvaa se vähän arasteli alkuun, mutta joskus kolmen kuukauden kohdalla tapahtui yllättävä vapautuminen. Nykyään se jaksaa ihailtavasti esim. lukea pikkuveljelle ja puuhata muutenkin sen kanssa ja ne on niin sulosia, kun istuvat vierekkäin sohvalla pikkumies siskon kainalossa.

eiköhän sitä ketutuksella ole selvitty..Levinia, en mä niitä papan käsiä pelkää. Meral saa mun puolesta vaikka imeksiä pappansa sormia, jos maistuu. Hunajaa ei kuitenkaan saa alle 1 v. antaa suuren botulismiriskin takia. Säikähdin, kun kyseessä ei ollut mikään steriili tuote, vaan jossakin pakasterasiassa tuotu mistä lie kaivettu mönjä..Meillä tosiaan kyllä vessan lattiasta huomaa, että ovat puhdasta väkeä:-) Jotakin lotraavat aina käsisuihkun kanssa ja koko lattia lainehtii, hih. Meillä on sellanen pikkuvessa, jossa ei ole lattiakaivoa..



Ihmettelen itsekin, miten jaksan tätä vierailua. Viisumi on 3kk ajalle, mutta pikkasen toivon, etteivät olis niin kauan..Nyt tulee 2vko täyteen keskiviikkona. Mulle ei kuitenkaan esim. keittiö ole koskaan ollut mikään pyhä paikka, kun en ole mikään kokki-ihminen. Anoppi häärätköön siellä ihan rauhassa. Hyvää ruokaa se laittaakin:-)Kaappeja he eivät tongi ja jos jotain papereita ym. löytävät, niin ei haittaa, kun eivät ymmärrä..



Mies on tämän päivän töissä, joten olemme täällä keskenämme. Jee.

Viittomakielisistä uutisista, päivää..



Voi, kun nuo raskaana olevien viikot vierii! Kohtahan Hopekin jo pullahtaa maailmaan! Meralkin on jo 2kk ja ääntelee jo kummasti, guu ym. ääniä. " Rytmihäiriöitä" ja pientä tissillä raivoomista ylituotannon takia on välillä, mutta päivät vaihtelee laidasta laitaan niinku vissiin pitääkin:-)



En muuten tainnut lukea Ullriken viestiä oikein ajatuksella. Meni jotenkin se työelämäpointti ohi. Oman ex-liiton alamäki alkoi mun työhönmenosta..Sitä vaan tuossa ed. kirjoituksessani mietin, että en tykkäisi, jos mulle sanottaisiin, että " me ei jakseta" ..Mun jaksamisen tietää vain yksi ihminen ja se olen minä itse. Minä itte. Minä ykkinnää, sanoo Meralkin kohta:-)



Johan taas tuli joristua. Kaunista päivänjatkoa ja onkos kellään piinapäivät meneillään?

Senniina sympatiat täältä, hirvittää ajatuskin, että anoppi asustelisi meillä viikkotolkulla.

Täällä herättiin aamulla klo.3, tai pitäisikö sanoa, että aamuyöstä klo.3 ? Kyllä harmitti ...murrrrr.. mutta minkäs teet, kun pikkuinen ei saa unesta kiinni. No kanniskelin tiinua (ei ole koskaan tarvinnut tehdä) muutamia minuuteja, ja tytön silmät alkoivat lurpsahdella, ja mietin, yes, nyt nukahtaa, mutta aina räpsäytti silmät auki ja yrittikin pitää niitä auki, mutta voimat ehtyivät ja laitoin meidän sänkyyn, mutta ei tullut hänelle uni, potki ja sätki klo.6 ja sitten suvaitsi nukahtaa, eli aikamoinen yö on takanapäin ja uusi pian edessä, saas nähdä millainen siitä tulee :-// Nyt tyttö nukkuu, tein itse univellin ja nukahti heti zzzzz, mies jo kysyi laitoitko unilääkettä vai mitä ihmettä, se ihmekeitos oli :-)) Muutoin päivä oli ihan ok, vaikka välillä väsytti. No saatiinhan me nukkua klo.6 aina klo. 8.30, joten ei nyt niin kamalaa univajetta tullut, mutta ne yölliset valveilla olo tunnit on kamalaa kitumista. Onneksi tyttö ei itke.



Kyllä mäkin Senniinaa ymmärrän paremmin kuin hyvin. Itse en kerta kaikkiaan voisi viihtyä samassa taloudessa pitkiä aikoja appivanhempien kanssa, ovat niin eri planeetalta, vaikka mukavia ovatkin. Tai ehkä mä itse olen eri planeetalta. En pidä siitä, että lasta ruokitaan omalta lautaselta, ja ruokkijoita saattaa olla vaikkapa tusina, jos hyvin/huonosti sattuu. Olen nähnyt näin tapahtuvan kun mieheni veli perheineen on ollut kyläilemässä. Ja minä taasen olen kettiöni kuningatar ja en HALUA jakaa sitä kenekään kanssa, oman äitini kanssa sen joten kuten kestän. Ja mä olen todella hankala ' seuralainen' koska en ole sosiaalinen luonteeltani, uskokaa tai älkää, mutta mieluiten olen omassa seurassa, ja vetäydyn tutussakin porukassa omiin oloihini. Onhan mulla tietysti pari hyvää ystävää ja heidän kanssaan olen yli-sosiaalinen .. Mutta, jos en tunne ihmisiä niin aika varovasti suhtaudun, en ole mikään kaikkien kaveri tyypiltäni.



Missä on ani ? Oletko jo työllistynyt ? Käyhän kertomassa kuulumisia ? Miten tytsylle kuuluu, vieläkö menee yhtä hienosti ?? Toivotaan, että kaikki on hyvin !!!



Ja wemppa taitaa olla iltaisin väsynnyt palstautuakseen !!! Käy kuitenkin sanomassa muutama sananen, että tiedetään miten voitte masukin kanssa.



Ja pietu, sullahan niitä viikkoja jo on kamalasti !!! Apuva, mutta olen aivan ihmeissäni, että mihin se aika on oikein mennyt. Ihanaa, että pian teidänkin neidot pääset hoivaamaan, kyllä ne kuullostavat niin suloisilta, kun odottavat pikkuista. Ihania siskoja. Ja todella hienoa, että on auttavia käsiä, niitä tarvitaan, voisin ottaa tänne meillekin pari apulaista viihdyttämään vauvaa, että saisi välillä tehdä omiakin hommia päivisin, kun tiinu ei kerta kaikkiaan NUKU edelleenkään päivisinkään kuin max.30 minsaa kerrallaan ja siinä kerkiää vain kahvin keittämään, ja taas ' hommat' jää tekemättä, ja pyykkipino senkun kasvaa, kun eivät pääse komeroon saakka ... Tiinu on siis hyvin sosiaalinen ja seurankipeä tyttö, missä on puolensa ja puolensa ..



Sori tämä valitus !!!



Ja pikku Hope syntyy pian .. Vaikka Levinia edelleen on yhtenä kokonaisena kappaleena :-)) Hyvä, että sielläkin voidaan hienosti. Ja Levinia, saat olla ylpeä itsestäsi, että PYSTYT asumaan anopin kanssa samassa pihapiirissä. Onko teillä koskaan ollut mitään erimielisyyttä tai erilaisia mielipiteitä lasten kasvatuksessa/hoidossa, vai kunnioittaako hän sinun ja miehesi tapoja ?



Nyt kaikille hyvää yötä t. emmi ja ' ihana' nukkuva tiinu

Emmin pyynnöstä muutama sananen.. Totta tosiaan, iltaisin olen ollut aivan rättipoikkiväsynyt. Ja uusi työhuone on muuten aivan ihana näköaloineen, mutta meitä on 3 samassa avokonttorissa, joten vauvan sivuilla ei voi vierailla enää niin ahkerasti (sitäpaitsi, sehän on ollut kielletty aina....)



Olin aamulla neuvolassa. Kaikki ok. Hemppa 130, paineet 90/63 ja painoakin tullut tädin mukaan " nätisti" 300g viikko. Sf mitta meni yläkäyränkin yläpuolelle, mutta on kuulemma normaalia uudelleen synnyttäjälle. Vauva liikkui niin kovasti, ettei meinanut sykettä saada...



Huomenna matkaan kesäpäiville työporukan kanssa, joten linjoilla en ole ennen lauantaita.



Kaikille kaikkea hyvää!!!!!!!!!!



wempula 21+4

Emmin kyselyihin, etta kun tanne tulin niin kakkosen syntyman aikoihin (en viela osannu kielta) otettiin kerran yhteen anopin kans just tuosta lasten kasvatus/ yms asiasta! Kun mina Suomalaisena terveysintoilijana ja saantoihin luottavana immeisena pidin paani etta mina teen just nain ja kun esim. likan nukkumaan sain sita ei tarvii tulla silloin esim. pussailemaan silloin niin hups oltiin paiva pari sodassa!

Mullahan on esikko Suomessa syntyny ja kun mieskaan ei silloin asunu meitin kans kun aina kuukausia kerrallaan niin kaikki vastuu oli mulla jo alusta; ja jatkoin aikalailla samoin myos kakkosen kohdalla, jonka mies hyvin ymmarsi ja luotti kasvatusperiaatteisiin... Joten pyysi aitiaan lopettamaan ' neuvot' ja ei siita sen enempaa... Mulla anoppikin on skorpioni- joten siita voitte paatella jotain, heh! Meilla on vaan paiva eroa synttareissakin, ja hyvin tullaan toimeen, mutta kun riidellaan- silloin on oksat pois sen sekunnin (mehan EI olla pitkavihaista porukkaa).

Noh, hyva puoli on apessa- se on aina mun puolella ja niin ihana vanha ukko onkin!!! Niil on anopin kans 15 v ikaeroa!



Nykyaan (melkein 15v yhdessa asumisen tuloksena) ollaan anopin kans ihan okei valeissa, ja joskus arhennellaan ja sitten taas annetaan anteeks puolin ja toisin! Hyvin sujuu taa kommuuni asuminenkin ei huolta!



Oma napa on hiukan ' odotuskannalla' - viime yokin oikein sattui kyljelta toiselle kaantyilyt vaikkei mitaan suppareita tunnukaan. painoa on tullu nyt 11kg ja ei tarttis paljon enempaa enaa kertya kun oli ennestaankin yli 5kg alkupainossa ylimaarasta. onneks turvotusta on ja paljon- josko ekaa kertaa jattaisin synnarillekin jotain...



Mutta voikaahan hyvin, meilla taas hiukan liikaa helletta mun hermoille ,eilenkin +37 varjossa koko paivan ja ukkoshaudetta ilman tuulenviretta! Tanaan hiukan matalampi astemaara.

- levinia ja Hope rv 37+5-

Ensimmäisenä: Olipa ihana yö-saatiin kaikki nukutuksi ja hyvin. Tiinu meni yöpuulle siinä klo.19.30, ja nukkui hyvin aina klo.23, ja silloin alkoi potkiminen ja puhina kuulua sängystä. Mies ' viisana' sanoi, älä nosta vauvaa sängystä pois(olen aina nostanut, kun puhinat ja potkut alkaa) vaan katsellaan ja kuullostellaan hetki. Ja mitä kävikään, neiti nukahti uudestaan ja nukkuikin klo.2, jolloin annoin maitoa, ja sitten taas nukuttiin klo.6(omassa sängyssä nukkui koko yön, ekaa kertaa) Ja miehen kello kun pirahti niin hän sitten nosti tiinun jatkamaan unia äipän viereen, ja oltiinkin sängyssä klo.8 saakka. Eli taas olen aivan eri ihmisen oloinen, en yhtään kiukkuinen, joten laitan nuo kiukuttelut väsymyksen piikkiin. Mies parka, koska hänkin on väsynnyt, mutta ei kiukuttele, eli minä vain puran omaa väsymystäni häneen. Toivottavasti nämä uni asiat olisivat pian hyvin. Olen nyt 4.5kk noussut n. kahden tunnin välein ylös neitiä syöttämään. Mutta saattaapi olla, että itse olen hötkyillyt tytön kanssa, kun aina olen nostelemassa häntä sängystä syömään, vaikka tyttö tod.näk. olisi jatkanut uniaan. Mutta nyt ollaan taas viisaampia !!!



Hyvä, että wempulalla oli kaikki Nlassa hyvin. On sinulla mallillaan paineet, mullahan oli aivan eri systeemit koko odotus ajan, eli normaalisti oli sellaista 135/75-85 eli alapaine heitteli ja olipa välillä hurjiakin alapaine arvoja. Mutta ei turvotuksia eikä valkuaista joten no hätä. Mutta sulla on kyllä aika alhainen tuo yläpaine, onko ollut huimausta tai mitään oiretta siitä ?? Mutta hienosti on äidin sekä masukin asiat !!! Nyt vain relax-take it easy .. Tiedättekö tuon karmean ihanan kesä jollotus biisin :-)) Uusi työpaikkakin kuullostaa hyvältä. Oletko wemppa edelleen täällä meillä päin töissä ?? Siis lentoaseman lähettyvillä ??



Ja Levinia, sinä oot kyllä sisukas sissi :-)) Meillä minä ja meitin äiti ollaan molemmat skorpioneja, joten normaalisti ollaan hyvät kaverit, mutta kun erimielisyyttä tulee niin kyllä siinä hiukan on jännitettä ilmassa, mutta pitkävihaisia ei olla, ja aina sovitaan kun ollaan riidelty ja nykyään ei paljoa edes riidellä, kinataan kylläkin. Mun kaikki parhaat ystävät ovat skorpioneja, härkiä tai neitsyitä, vaikka neitsyt luonne on aika pilkuntarkka. Mutta hienoa, että olette anopin kanssa väleissä :-)) Kurjaa olisi asua samassa pihapiirissä, jos ei olisi puhevälejä. Ja hienoa, että hän kunnioittaa teidän tapoja. Meillä on miehellä ihanat vanhemmat varsinkin appi, mutta hänen äiti saattaa olla aika holhoava ja sellainen, että haluaa tehdä kaikki asiat poikansa ja mun puolesta, ja välillä se saa olon vaivautuneeksi, koska me suomalaisethan ei tykätä siitä että ollaan huomion keskipisteenä tai jossakin ihme erityisasemassa. Mieheni veljen vaimo on ihana ihminen ja hänen kanssaan voisin jopa harkita samassa pihapiirissä asumista. Ja miehen siskokin on ok.

Levinia sinä sitten pian halkeat :-)) Ihanaa saada Hope tänne masun ulkopuolelle. Ja huomasin, että r-viikkoja sulla on yhtä paljon tai enemmänkin kuin lämpöasteita mittarissa ;-)) Toivottavasti asteet eivät nouse r-viikkojen kanssa samassa tahdissa.



Ja elsamarja kirjotti viimeksi siitä, että lapset eivät pelasta karille ajautunutta parisuhdetta. Ja olen 100% samaa mieltä, ko. asiasta. Itse myös tunnen/tunsin erään pariskunnan, heidän liittonsa rakoili ja heillä oli jo olemassa kaksi tytärtä, mutta vaimo luuli, että uusi vauva toisi onnen tullessaan, mutta pyh, toisin kävi, vauva kun syntyi niin ei mennyt kuin 1v, kun eropapereita allekirjoitettiin. Mies muutenkin juoksi vieraissa koko odotus ajan, että sellaista.



nyt heipsun keikun t. emmi ja tiinu