3 1/2v löysi seksuaalisuutensa
Hei!
Meidän 3 1/2v tyttö löysi seksuaalisuutensa n. kuukausi sitten eli alkoi keinuttaa itseään lattialla tmv. apikoissa jokin ' mytty' pimpan alla ja saaden siitä selvästi nautintoa itselleen.
Me vanhemmat olimme aivan ällikällä asiasta ja vähintäänkin huolestuneita tilanteesta. Toki olimme kuulleett joskus jostain, että lapset jossain vaiheessa löytävät sukupuolielimensä ' siinä mielessä' , mutta tietoa asiasta ei ollut kyllä yhtään tullut esim. neuvolasta.
No tämä itsensä keinuttaminen meni muutaman päivän sisällä siihen pisteeseen, että lapsi teki sitä tämän tästä ja kotona ihan missä vain. Häntä oli vaikea saada lopettamaan hommaa ja ei olikein osattu suhtautua asiaan.
Ehdin jo soittaa neuvolaankin ja kysellä, miten pitäisi toimis. Sieltä en juuri apua saanut, sen aijaan kysymyksiä tyyliin: " Onko se tyttö nyt jostaine rityisen ahdistunut?" tai " Mikähän sen miletä painaa?" eli tulkitsin lähinnä, että nyt on jotain pahasti vialla. No neuvolan täti käski kuitenkin nyt vaan seurailla tilannetta, että jos menisi jotenkin ohi ja tuli kai sieltä jokin konkreettinen neuvokin.
Tytön kanssa jutellessa asiasta, hän ei aluksi halunnut myöntää, että keinuttaminen tuntuu pimpassa hyvältä ja kiletäityi keskustelemasta asiasta eli selvästi vaistosi, että tässä on nyt jotain, joka ei ole oikein sallittua tmv.
Sitten muutaman päivän kuluttua otimme meielni kanssa asiaksemme ruveta selvittämään missä tässä mentiin. Itstuimme puoli yötä netissä ja saimme asiasta valtavasti tietoa ja vanhempien huolestuneita kysymyksiä sekä niihin paljon fiksuja vastauksia. Ihmettelen nyt suuresti MIKSI esim. neuvolassa ei kerrota kuinka yleistä tällainen lapsen seksuaalisen hyvän olon tekeminen itselleen on.
Netissä surffaillun yön jälkeen keksustelimme asiasta lapsen kanssa. Kerroimme, että se mitä hän tekee ei ole paha asia, mutta on jokaisen oma asia eli asia, jota ei tehdä toisten nähden. Sovimme, että hän voi halutessaan mennä tekemään sitä omaan huoneeseensa ja me emme mene huoneeseen koputtamatta. Lisäksi sovimme, että karkkipäivän kiposta menee karkki, jos hän tekee sitä muualla kuin sovitussa paikassa, mutta tilalle tulee pieni karkki, jos hän lopettaa tekemisen sitä pyytäessämme tai siirtyy tekemään omaan huoneeseen.
Em. keskustelu laukaisi meillä koko tilanteen pois päiväjärjestyksestä. lapsi helpottui silminnähden tajuttuaan, ettemme kiellä häneltä keksimäänsä kivaa ja että se on ihan ok, kun tietyistä rajoista pidetään kiinni. Itse olemme helpottuneita. Tytössä ei olekaan mitään ' vikaa' . Hän vain innostui keksimästään jutusta. Ja lohduttavinta lienee oli tuttavaperheen äidin lainaus eräältä lastenlääkäriltä, joka oli todennut 2v. pojan suhteen tässä samassa tilanteessa seuraavaa: " Se on nyt vaan hyväksyttävä, että hän sitä tekee ainakin siihen asti kun täyttää 80v!"
Tällaisia kokemuksia meidän perheessä. Älkää hyvät ihmiset hätääntykö tai ainakaan kieltäkö lapsen nautinto itsestään, vaan toimikaa heti alusta pitäen fiksulla tavalla. Kyse on siis ihan normaalista lapsen kehitykseen kuuluvasta asiasta.
Onko muilla täällä samanmoisia kokemuksia?
t. 3 1/2v tytön äiti
Kommentit (7)
Onpa tylsää, jos neuvolasta ei tule asiasta mitään tietoa, ja vanhemmat joutuvat hätääntymään turhaan.
Luulen, että nuo neuvolan teille esittämät kysymykset johtuivat siitä, että silloin kuin itsetyydytys (tai mitä se nyt onkaan pikkulapsilla) on jatkuvaa, siis kokoaikaista, ja lapsi ei tee enää mitään muuta, ja touhua kestää viikkotolkulla, niin silloin aletaan epäillä, että lapsella voi myös olla joku hätänä, siis vaikka tylsistynyt tai muuten käsittelee jotain ongelmiaan.
meidän 4-vuotias tyttömme hoksasi alkaa kutittelemaan pyllyään (niinkuin asiaa itse nimittää) jokin aika sitten. se alkoi siten, että hän ei nukkumaan mentyään alkanutkaan heti nukkumaan iltarukouksen jälkeen, vaan kutitteli jalkojaan, niinkuin siitä itse silloin puhui. En ymmärtänyt vielä silloin mistä oli kysymys, mutta jonkin ajan päästä homma näytti vähän erilaiselta ja myös kuulosti..
Mekin on yritetty saada rajattua touhu omaan huoneeseen ja sellaisiin hetkiin kun tyttö on yksin, ei siis silloin kun pikkuveli 2 v. on siellä. Ei ole helppoa se. Joskus menee päiviä ettei tyttö muista koko hommaa, mutta joskus tekee sitä monta kertaa päivässä. Touhu voi kestää yli puoli tuntia, mikä tuntuu minusta hyvin pitkältä ajalta (varsinkin kun siihen liittyy asiaankuuluvat ähinät). Muita kokemuksia?
ahdistunut/stressaantunut lapsi usein unnuttaa paljon ja jatkuvasti ja saa näin itselleen hyvää olo kun muuten olo olisi paha. Siskon tyttöni on unnuttanut jo hyvin pienestä varsinkin kun on väsynyt mutta nyt se on lisääntynyt kun kotona on kireä tilanne ja vanhemmat riitelevät paljon. Kun vanhemmat riitelevät alkaa tyttö (3v.) unnuttamaan. Ja jos jokin vain viittaa alkavaan riitaan alkaa tyttö välittömästi tuottamaan itselleen hyvää oloa. Hän ei siis tee sitä vain sen vuoksi kun se on kivaa vaan torjuu pahaa oloaan. Tästä syystä varmaan neuvolastakin kysellään josko lapsella olisi jostain syystä paha olo.
Meillä ei varsinaisesti ole vielä vastaavan eteen jouduttu, mutta tulossahan varmasti jokaisen kohdalla jossakin mittakaavassa on. Oli todella hyvä aloitus ja hyvä herätellä itsensä miettimään asiaa ja omaa suhtautumistaan jo etukäteen, jotta osaa suhtautua asiaan asiallisesti kun tulee ajankohtaiseksi. Kiitokset aloittajalle että jaoit teidän kokemuksen täällä :)
Ihan hyvä ja varmasti monille " tarpeellinenkin" aloitus ja aihe mistä kirjoittaa täällä mutta täytyy kyllä nyt " ääneen" ihan mainita asiaa useastikin ihmeteltyäni että kuinka ihmeessä vielä nykyajankin vanhemmille edes voi olla jotenkin " hätää" tai huolta tai kutakuinkin inhotusta aiheuttava seikka tuo lapsen omaan kroppaansa tutustuminen?
Ei ole tarkoitus loukata ketään mutta en vaan ymmärrä vaikken itsekään ole saanut minkäänlaista seksuaalikasvatusta tms kotoani.
Olen vaan aina tuumannut että hei! asia on maailman luonnollisin ja lapsi on syntymästään asti ns seksuaalinen olento mutta ei hän vielä lapsena siinä ajattele tietoisesti seksuaalista mielihyvää (tyyliin masturboinpa nyt itselleni orgasmin) vaan ylipäänsä hyvän olon tunnetta, alapää kun ei ole hälle sen kummempi paikka kuin vaikkapa nenänpää.
Meillä on ollut " sääntönä" ettei asiaa harrasteta ruokapöydässä eikä muiden ihmisten läsnäollessa, mitään sanktioita tai ukaaseja en ottaisi käyttöön paitsi ehkä sitten jos lapsi roplaisi itseään kutakuinkin alvariinsa mutta se nyt kertoisi jo oikeastikin jostakin huolestumisen aiheesta.
Ehkä neuvoloiden olisi sitten hyvä jakaa vanhemmille (tai sellaisen vihkosen olla vaikkapa äitiyspakkauksessa) monien muidenkin tietoiskuläpysköidensä muassa jokin esite lapsen seksuaalisuudesta ja omaan itseensä tutustumisesta..
Ihmetyttää välillä näitä tähän aiheeseen liittyviä aloituksia ja vastauksia lukiessa että milloin te aikuiset naiset olette itse oman seksuaalisuutenne (tai miten sen nyt sanoisi, kuulostaa vähän kömpelöltä jos lapsesta on kyse) löytäneet? Vai eikö kukaan kehtaa tunnustaa harrastaneensa samaa jo lapsena? Tunnustan, minä aloitin jo alle kouluikäisenä, tosin vain sängyssä illalla/yöllä, eikä kukaan ainakaan koskaan maininnut huomanneensa mitään.
Joskus muitakin vaikkapa raskauteen tai synnytykseen liittyviä viestejä lukiessa tuntuu, että monille naisille oma kroppa on todella vieras.
Oma tytär keksi homman noin viisivuotiaana. Laittaa jalat reidestä asti ristiin ja keinuttelee. Hänellä ei ollut mitään estoja paikan suhteen, mutta olemme ohjanneet omaan huoneeseen pois muiden seurasta ja sanoneet, että se on yksityisasia jota saa tehdä mutta ettei ole tapana tehdä julkisesti. Ulkopuolinen ei välttämättä aina tosin edes tajua, mitä tyttö tekee, kädet eivät ole mukana ollenkaan. Oma asenteeni oli lähinnä huvittunut, vaikka toki sen kätkinkin.
eikä sen ikäiselle oikein selitetä, että tuota tehdään vain omassa huoneessa..
Me vanhemmat otimme sen melko neutraalisti vastaan ja kiinnitimme huomiota nimenomaan siihen, ettei lasta siitä toruta tai pilkata. Tosin pyrimme yleensä ohjaamaan lapsen huomion toisaalle. Ja nyt puolen vuoden kuluttua se on lähes kokonaan lakannut (tulee todennäköisesti myöhemmin uudelleen ja silloin selitetään juuri noin, että se on hyvä juttu ja kivaa, mutta yksityinen asia ja sitä saa tehdä omassa huoneessa).
Mutta on kyllä käsittämätöntä, jos neuvolasta on jotain ahdistuneisuutta ehdotettu syyksi. Vieläkö me eletään 50-luvulla näissä asioissa? Juuri sillä tavalla kasvatetaan nautintonsa kieltäviä ja seksuaalisuuttaan häpeileviä ihmisiä. Eipä kyllä tarkemmin ajatellen meillekään ole neuvolassa mitään tuosta puhuttu. Liekö niin tabu aihe tuo lapsen seksuaalisuus?
Murr!