Inhoavatko kaikki 3-4 vuotiaat vaatteita/pukemista?
Meillä käydään kauheaa kamppailua 3-vuotiaan pojan kanssa vaatteista kun lähes nakuja juoksisi kotosalla tai sitten jossain pyjamassa. Usein jos saan kamppailun jälkeen vaatteita niskaan niin kohta ne on riisuttu taas johonkin nurkkaan. Onneksi on ulkona kylmempää että suostuu sinne mentäessä jotain pukemaan. Miten muilla? Miten minun kannattaisi asiaan suhtautua; tappelenko lapsen kanssa tästä joka kerta vai annanko periksi ja totean että kyllä se tästä ohi menee?
Niin ja selvyyden vuoksi että normaalit leikkivaatteet ovat hänellä oikein mukavia, yleensä luomupuuvillaisisa ja joustaiva vaatteita eli ei varmaan niissä mikään kyllä purista tai kiristä että sen takia ei kyllä inhoa niitä.
Kommentit (5)
Meillä ei ole kumpikaan lapsista ollut hankala pukemisen kanssa - korkeintaan heittäytyvät laiskoiksi itse pukemisen kanssa. Ainoastaan sukat on ollut keskustelun aiheena, sillä kumpikan ei haluaisi pitää sukkia kotona, vaikka minusta lattia on kylmä.
Voisiko lapsellasi olla aistiyliherkkyyttä eli mukavatkin vaatteet tuntuu ahdistavilta tai kuumilta?
Nyt kun asiaa mieitn, esikoinen aina haluaa leikata kaikki etiketit vaatteista pois, koska kutittavat/raapivat.
vaikkei *tietenkään* välttämättä sitä ole! Kaikkihan me tiedämme, että kaikilla leikki-ikäisillä on mitä mielenkiintoisimpia yksilöllisiä mielipiteitä.. ;o)
Mutta ihan vain omasta kokemuksesta kerron sen verran, että mulla on kolme poikaa, joista nuorin täytti hiljattain 5v, vanhin on 12v ja keskimmäinen 9v. Ei sen kummemmin vanhimman kuin myöskään nuorimman kanssa ole ollut oikeastaa juuri koskaan mitään mainitsemasikaltaisia ongelmia pukeutumisessa. 5v:kin on jo varmaan liki vuoden päivät pukenut aamuisin itse vaatteet päälleen, kun olen ne esille asetellut ;-) ja vanhin ei ole koskaan valittanut edes villaisista vaatteista, että kutittavat, minkä ymmärtäisin - itse inhosin kaikkea villa-villaa lapsena kovasti. Mutta, sitten on tuo minun keskimmäiseni, joka on aina ollut hankala puettava, AINA. Tosin ei ole riisuskellut ja nakuna juossut sitten kun on vaatteet saatu päälle, mutta aina on ollut valittamista, miten ovat karheita ja ylipäänsä on ihan kieltäytynyt pukemasta itse. Osin on syynä varmaan ollut huomionhakuakin (pikkuveljen syntymä ymv.), mutta vielä 5-vuotiaan jouduin ainakin arkiaamuisin pojan vielä lähes säännönmukaisesti pukemaan. Ja yleensä huudon ja melskeen kera. :-( Ja nyt, 9-vuotiaana, on edelleen erittäin tarkka siitä, millaisia vaatteita suostuu pitämään - enkä nyt tarkoita mitään merkkiä tai edes ulkonäköä, vaan mm. farkut tai vastaavat " housu-housut" eivät mene missään muodossa... Eivät millään. Tai näin talvisaikaan _ehkä_ kalsareiden kanssa - ja kalsareidenkin pitää olla tarpeeksi pehmeät. Viimeksi joku n. viikko sitten oli hirveä riitä, kun annoin isonveljen pieneksijääneen fleece-paidan pojalle, joka kieltäytyi pukemasta sitä. Hermostuinkin, ja sanoin, että luulisi fleecen nyt ainakin olevan tarpeeksi pehmeä, mutta syynäpä olikin vetoketju!!! Pukeutuisi vain verkkareihin... :-( Tai maks. joihinkin college-tyyppisiin housuihin. Että näin meillä. Ja aina ollut sama homma. Siisti pukeutuminen esim. koulun juhliin tai synttäreille tms. tuottaa kaikkein eniten päänvaivaa - kauluspaitaa ei pojan päällee ole toivoakaan saada! Ja kuten sanottu, iso- tai pikkuveljellä ei ole esiintynyt mitään vastaavaa... Ko. lapsellani on kyllä jonkin verran muitakin " erikoisia" piirteitä ja olenkin sitä mieltä, että hänellä saattaa hyvinkin olla jonkin verran *lievää* neurologista poikkeavuutta - tämä siis täysin kotidiagnoosi eivätkä ongelmat ole niin " pahoja" , että niihin edes mitään apua saisi. Vaikka joskus tuntuu siltä, että elämämme olisi voinut monessa kohtaa olla helpompaa, jos poikkeavuuksiin olisi saanut jonkin " syyn" - saati siten vaikkapa toimintaterapiaa, josta olen ymmärtänyt esim. aistiyliherkkyyden kohdalla olevan jopa apua. Mutta ymmärrän senkin, että resurssit ovat rajalliset eikä ihan kaikille apua riitä. Me pärjäämme ehkä kohtuullisesti ilmankin.
No, nyt meni jo oman tapausselostuksen puolelle, sori! Enkä tosiaan sano, että teillä olisi edes kyse aistiyliherkkyydestä, mutta kannattaahan sekin pitää mielessä ja " tarkkailla" tilannetta. Voimia joka tapauksessa pukemistaisteluihin!!
Hei
Välillä myös hermostun, kun ei mitään vaatteita pitäisi päällä kotona, kylässä onneksi.
3v poikaa ei koskaan palella, muilla on meillä päällä villapaidat ja -sukat, poika olisi mieluiten alasti.
Sukkia ei pidä koskaan sisällä.
Aamulla riisuu herättyään yöpaidan ja saan hänelle alushousut ja paidan puettua, joskus verkkarit. Sukkia en edes yritä. Vaatimuksena meillä on, että ruokapöytään ei saa tulla ilman paitaa ja alushousuja. Vessassa käynnin jälkeen ei koskaan laita housuja takas.. Laitan yleensä ainakin alushousut.
Muuta pukemista emme vaadi, jos kerran ei palele, niin olkoon sitten vähissä vaatteissa. Kokeile vähän aikaa olla tekemättä asiasta numeroa , jos se auttaisi.
Annoin periksi ja annoin olla nakupellenä jos niin halusi kotioloissa.
Kyllä se sitten prinsessavaatteet veti päällensä aina välillä ja vaikka mitä hörhelöä. Ja mallista pukee kyllä, jos kaverilla on jotain, tai joku roolivaate, niin ne on kivoja. Olen sitä mieltä siis, et parhaiten menee ohi kun ei kiinnitä liikaa huomiota ja antaa olla vaikka alasti.
Vaatekaappi tuli käytyä hyvin tarkkaan läpi, että mikä vaate on kiva ja mikä ei, ja vähänkin huonot heitettiin yhdessä pois (ja itse vielä laitoin osan yhdessä pois heitetyistäkin laatikkoon jos ne ovatkin toisena päivänä ihan kivoja sittenkin, ja niin kävikin kun tilanne rauhottui). Opeteltiin yhdessä, että mikä " kutittaa" , " puristaa" , pieni, iso, lyhyt, jne käsitteitä.
Ja myös lahjomalla. Et saa tätä välipalaa jos et pue ensin. Tai sääntö on, että ruokapöytään ei pääse ellei ole nämä ja nämä vaatteet päällä.
Ja sama yövaatteiden suhteen, et ne pitää olla päällä. Turhaan vaatteiden vaihtoa vältän kyllä, et mieluiten sitten ennakoivasti vaatteet ulos menoa varten jo osittain päälle, tai sitten hypitään pyjamassa koko aamu, kunnes mennään ulos. Alasti hyppelykin loppui meillä muuten siihen, kun mentiin mummolaan ja sai sielläkin hyppiä alasti, mut kissatpa ihmetteli tätä kovasti ja menivät yllättäen rappasemaan sit vähän väärästä paikasta sopivan tilaisuuden tullen... Sen jälkeen tyttö on pitänyt vaatteet päällä, eikä ole tarvinnut selittää sen enempää muuta kuin että ne suojaa hämähäkeiltä ja kissoilta ja sen sellaisilta, sen lisäksi ettei tule kylmä. :)
Nyt 4-vuotiaana tyttö pitää itse huolta jo aika pitkälle vaatekaapistaan ja sen järjestyksestä. Ainakin ylläpitojärjestyksestä. Välillä täytyy toki yhdessä käydä läpi, tai jos kaikki on räjäytetty massiisivisen sovitteluoperaation tuloksena lattialle...
neiti 3v vaihtelee itse vaatteitaan kaapista mielensä mukaan, välillä nakuilee pitkin huoneistoa ja välillä leikkii prinsessaa ja nauttii vaatteista kovasti. Sitten kun PITÄISI pukea päälle - sisä- tai ulkovaatteet on koko ajan jotain muuta tekemistä ja haahuilemista, eikä pukeminen meinaa ollankaan edistyä äidin tahtomassa tahdissa ja vauhdissa ;-).