KOLMAS muksu, kyllä vai ei??
Antakaa vähän mielipiteitänne, tähän asiaan..
Ennestään meillä siis tytöt/02 ja /04 Muutaman kuukauden on ollut mielessä kolmas vauva, mutta järki pistää hanttiin.. Kuinka hankalaa on kolmen lapsen kanssa arki? riittääkö farmari auto? Kuinka paljon oikeasti työmäärä lisääntyy,että kerkeääkö sitä päivällä hetkeä edes hangähtää? ym..?
Jos teillä on jo kolme lasta tai enemmän tai haaveilette kolmannesta, niin kertokaa omista kokemuksista, ja tuntemuksia!!
Kovasti uutta vauvaa haluaisin, mutta pelottaa että pärjääkö/jaksaako lapsien kanssa, riittääkö kädet?
Olen nyt kotona vielä lasten kanssa ja nyt pitäis vauva tehdä jos sitä meinaa, kun tykkään ettei tule suurta ikäeroa lapsille, ja " pääsee" sit lasten teon jälkeen suunittelemaan omaa työ tulevaisuutta (ei siis ole työpaikkaa mihin palata)enkä tiedä edelleenkään että opiskelisko tavalla tai toisella itselleen uuden ammatin, jota olen miettinyt jo pari vuotta, mutta en keksi mitä alaa haluaisin, joten nyt olis vielä hyvä sauma yrittää lasta??
Mutta ei sekään ole sanottu että kolmas lapsi tulee helpolla jos ollenkaan, kun minulta poistettiin edellisen synnytyksen jälkeen toinen munasarja pois dermoidikystan takia, että tämäkin vielä tähän kuumeilun päälle..mahdollisuudet raskaaksi tuloon 50% ?
ahdistus.. =)
Kommentit (11)
Meillä lapset 4,5v, 3v ja 1v. Kolmatta kyllä vähän aikaa mietittiin, aika tutuilta nuo ajatukset kuulostaa, mutta kolmesta oltiin jo aiemmin puhuttu ja tuntui, että menisihän se tuossa. Ja niin on mennytkin, on ollut todella ihana lapsi ja sisaruksetkin tykänneet. Totta kai työtä riittää, mutta mielestäni lapset ovat kuitenkin parasta elämässä ! Riippuu tietysti lapsistakin miten kädet riittää, meillä kahdella isommalla pahin karkailuvaihe onneksi (ehkä) ohi.
Niin, meidänkin piti kolmeen lopettaa, mutta sitten alettiin miettiä uudestaan ja EHKÄ neljäskin on tulossa ( kuukautiset päivän myöhässä, eilen testasin negaa, katsotaan lähipäivinä uudestaan).
Jos tuntuu että jaksaa niin ihmeessä kannattaa kolmatta yrittää ! Monella tuntuu olevan kynnys kolmanteen lapseen, mielestäni turhaan. Niin, se autojuttu. Meillä on tavallinen ns. suuremman kokoluokan farmari (Renault Laguna). Saihan noita istuimia vähän asetella, mutta kyllä sinne saatiin kaukalo + 2 turvaistuinta mahtumaan. Riippuu tietysti istuimistakin, meillä HTS + Akta, kahta HTS:ää ei varmaan olisi mahtunut. Kaverillani Ford Focus -farmari, on saanut takapenkille kolme alle 3-vuotiasta istuimissaan mahtumaan. Eli ilman tila-autoakin pärjää. Taitaa monelle vaan tulla tila-autokuume kun kolmas tulossa.
Hyvää kevättä ja tärppionnea !
on hyvä kuulla muiden kokemuksia ja ajatuksia :) taidan alkaa lueskelemaan kolibrien pinoa ;D
kun sitä alkaa miettiä=on jo ajatellut että VOISI.harva siitä enää perääntyy..aikajana vaan voi olla eripitkä.
Kolmoset saa nauttia yleensä oppineesta äidistä ja ovat usein tosi tyytyväisiä lapsia.Tietty jos on monta pientä yhtä aikaa,pitää vähän ajatella omaa jaksamistakin,mutta on siinä hyvätkin puolensa.Auton ym suheten kolmas ei ole mikään ongelma, ja kun sinulla on vielä varamaan tavarat ja vaatteetkin tallessa niin tuskin kovia rahallisia panoksiakaan tulisi.
Siitä on jo miltei 10v kun aloin odottaa omaa kolmattani,sitä EHDOTTOMASTI viimeistä,mutta niitä ehdottomasti viimeisiä on tullut hänen jälkeenkin 2 ja nyt kolmas" viimeisen jälkeen" , että....kaksi kolmen sarjaa kohta :)
Suosittelen,vaikkei kahta sarjaa tarviikkaan toteuttaa ;)
Omat lapseni ovat 03 ja 05 syntyneet. Oli miehen kanssa puhetta - ja varsinkin hän ajattelee näin - että odotellaan näiden kahden kanssa rauhassa, kun kasvavat yms. Itsekään en varmaan ihan heti olisi valmis yrittämään kolmatta, mutta haaveilen, että saisin olla lasten kanssa pitkään kotona ja kolmas lapsi jonkin ajan päästä auttaisi asiaa... Olen siis ollut esikoisen syntymästä asti kotiäitinä ja viihtynyt kotona lasteni kanssa erittäin hyvin! Työelämään itselläni ei ole kaipuuta, kun ei ole työpaikkaa eikä tietoa mikä olisi oma ala.
Tunteet ja järki ovat ristiriidassa, kun meillä ei ole ollut kovinkaan helppoa kuopuksen syntymän jälkeen. Lapsien ikäero on 1v.8kk. Tarkemmin sanottuna parisuhde meni pahasti karille, mutta sitä ollaan saatu korjattua apujen kanssa. Mieheni kokee lastenhoidon kai enemmän raskaaksi kuin minä, hän käy siis töissä, mutta osallistuu paljon myös kotielämään.
Tietysti mietin näitä samoja, että miten paljon työmäärä lisääntyy, jos saisimme 3. lapsen... Mutta kuten tuossa aiemmin kerrottiin, uskon minäkin että kyllä asiat selviävät ja sitä oppii karsimaan turhat pois ja keskittymään olennaiseen.
Vahva tunne on, että sen kolmannenkin haluaisin :)
kuinka sujuu sitten arki kun palaa töihin ja lapset menevät hoitoon?
Tottakai työmäärä lisääntyy mutta sitä oppii tekemään vaan olennaisen ja karsimaan turhat pois.
Meillä kolme ekaa oliniin pienillä ikäeroilla(esikko oli 2v10 kk kun kolmas synty)että hankittiin jo sillon tila-auto.Kolme turvaistuinta ei mahtunut silloisen auton takapenkille(olisko ollu rellun senic-tila-auto 5:lle)
Jos vaan tuntuu että jaksaa niin antaa mennä vaan!
En tiedä oliko tästä nyt hyötyä sinulle,mutta mukavaa kevättä!!
L+5
Meillä kolmas lapsukainen on " hankinnassa" eli kova yritys ja kuume on päällä. En osaa siis vastata että kuinka tuo arki kolmen kanssa sujuu. Meillä lapset ovat saman ikäisiä kun teilläkin eli 02 ja 04. Mulle oli aikaisemmin selvää että haluan 2 lasta ja piste! Nyt kun aikaa on taas kulunut ja lapset ovat jo niin isoja??? kaipaan ihan järjettömästi lisää vilskettä ympärilleni.
Mietimme aika pitkään sitä että onko 3.ssa lapsessa mitään järkeä kun kohta lapset olisivat jo niin isoja että niiden kanssa olisi tosi helppo matkustaa yms. ja nyt sitten pieni vauva " hankaloittasi" kaiken ja sitten vielä kun ystävät kehuskelee että niiden lapset ovat jo niin isoja että ne voi laittaa mummulle hoitoon ja pääsee bilettämään taas jne....
Lopullisen niitin mulle kuitenkin teki se että olin viettämässä vapaa iltaa ja ensimmäistä kertaa oikeastaan 3 vuoteen olin aamun pikkutunneille asti juhlimassa. Seuraavana päivänä pää olikin sitten kipiä, kuten arvata saattaa ja tajusin ettei nuo illat ole minua varten. Onhan ne kivoja, mutta mulle riittää tosiaan se kerta/3 vuotta. Ajattelin et kyllä mulle perhe-elämä sopii paremmin ja mies olikin mun kanssa sitten samaa mieltä ja päätimme että ainakin yhdellä lapsella kasvatamme perheemme kokoa.
Meillä lapset ovat olleet jo vuoden päivät hoidossa ja arki sujuu mutkitta, aikaa tosin on aivan liian vähän lasten kanssa touhuamiseen eli odotan innolla sitä että pääsisin viettämään kaiket päivät kotona lasten kanssa, se äitiysloma vaan antaa odottaa itseään =(
Auto asioita olen hiukan miettinyt ja ongelmaksi onkin muodostunut että takapenkille pitäisi mahtua kolme turvaistuinta. Meillä on iso farmari tällä hetkellä, mutta sinne ei kyllä kolmea istuinta mahdu eli autokauppaan on mentävä ja vielä mittanauhan kera.
En varmaan osannut sinua auttaa ongelmassasi, mutta tässä nyt niitä asioita joita minä puntaroin silloin kun vauvakuume ensimmäisen kerran kolmannesta lapsesta tuli!
Niin ja tervetuloa kuumeilemaan tuonne KOLIBRIEN joukkoon eli siellä kirjoittelevat kolmatta yrittävät ja kolmannesta haaveilevat, joten sieltä saattaisi irrota muilta lisää mietteitä ja NELIAPILOISSA kannattaa käydä kyselemässä myös koska heillä on jo 3 lasta ja haaveilevat 4:stä.
Helpommalla pääsee myös siinä mielessä että lapsille seuraa toisistaan.Ei ole puutetta kaverista kun löytyy omasta sisaruksesta,myös tappeluun=)
Aikas samankaltainen tilanne myös täällä!
Mulla tytöt 03 ja 05 syntyneet ja kauan mietin, että miten pärjäisi, jos vielä kolmas tulisi.
Meillä vielä mies reissuhommissa joten paljon oon likkojen kanssa yksinään. Mutta mä uskon näihin useamman lapsen saaneiden kommentteihin, että sitä vaan oppii jakamaan aikansa paremmin. Lähinnä nuo kaupassakäynnit pelottaa, mutta eiköhän niistäkin opi selviytymään.
Autona meillä on voyager, ostettiin alkuvuodesta kolmosta silmällä pitäen, mutta tarvitaanhan tilaa muutenkin. Mä uskon, että farkkuunkin sovittelemalla saa kolme turvaistuinta mahtumaan, ainakin tähän mahtui vaikka kolmen hengen penkki on tosi kapea.
Mä olen myös ollut kotona enkä työelämään edes kaipaa, päinvastoin. Kolmonen antaisi hyvän syyn olla kauemmin kotona.
Syksystä asti on meillä kolmosta jo yritetty, mutta ei oo tärpännyt. Tai on itse asiassa tärpännyt, mutta raskaus vaan ei ole jatkunut. Syynä hormonaalinen kysta jota nyt yritetään lääkkeillä kutistaa.
Välillä jo mietin, että onko tää kolmosen haikailu muodostunut jo pakkomielteeks...mutta nyt oon yrittäny ajatella, että hän tulee, jos niin on tarkoitettu.
Muuta en oikein osaa sanoa, kuin että kuuntele sydäntäsi! Jos se sanoo, että tilaa löytyy vielä yhdelle niin ei muuta kuin yrittämään! Toivottavasti tuo sun taustalla ollut sairaus ei sitä estä.
Meillä on tytöt 1,5v ja 3kk, eli kovasti pieniä vielä kumpikin ovat. Kuitenkin kolmas lapsi on jo enemmän ja vähemmän mietinnässä. Itse olen pähkäillyt samojen ajatusten kanssa, eli kuinka kolmen kanssa pärjää , mitä uusia hankintoja vaatii j.n.e.
Sekin mietityttää, pitäisikö kolmatta lasta yrittää heti tähän perään, vai antaa näiden kahden ensimmäisen kasvaa hiukan isommiksi. Kun pelkään juuri sitä, että kun tytöt kasvavat tästä ja elämä käy helpommaksi, niin viitsiikö sitä enää alkaa vauvarumbaan uudelleen...? Meillä on ainakin näiden kahden murun kanssa osoittautunut pieni ikäero vallan loistavaksi ratkaisuksi, mutta toimiiko se enää kolmen pienen lapsen kanssa? Huoh!
Eipä tästä varmaankaan mitään iloa ja hyötyä sinulle ollut, mutta tulipahan nyt laitettua ajatuksia ilmoille... Kaipa se kuule niin on, että jos mieli haikailee uutta vauvaa, niin kyllä kaikki muu järjestyy. Myöhemmin voi alkaa kaduttamaan, miksi sitä kolmatta lasta ei tehnyt. Mutta jos sen kolmannen nyt tekee, sitä tuskin koskaan katuu!!!