Lapsettomuudesta kärsivät selittäisttekö: Miksi ette voi adoptoida lasta vaan käytte läpi hoitoja?

Mutta mietipä asiaa. kaikista ei ole adoptoimaan. Adoptioon annetulla lapsella on voinut olla tosi kova elämä, ja paras koti hänelle olisi perhe, jossa on jo muutama lapsi.

Raskaus tai synnytys on minusta aika huono perustelu. Raskaus kestää vain lyhyen ajan ja synnytys on vain ohikiitävä hetki. Vanhemmuus on minusta yhdessä lapsen kanssa arjen elämistä, kasvatusta, opettamista, huolehtimista. Vain häviävän pieni osa biologiaa, suurin osa ihan muuta.

A. Naisella ja miehellä on tarve saada se oma biologinen lapsi. Keinolla millä hyvänsä.



B. Rasismin vuoksi pelkään adoptoida tummaihoisen lapsen (ja vaaleaihoisiin on piiitkät jonot)

ja parhaassa tapauksessa voi tärpätä saman tien.

Lisäksi kaikki eivät ole valmiita ottamaan jo isompaa ja moniongelmaista lasta.

Minusta on suht turha laitella provosoivia kysymyksiä lapsettomille jos itsellä on omia lapsia. Kun sitä ei oikeesti VOI eläytyä lapsettoman maailmaan ja ajatuksiin ja tulla väittämään että mitä ite olis tehnyt samassa tilanteessa...

varsinkin silloin jos omia biologisia lapsia ei ole!



itse tiedän, että ap:n on vaikea astua lapsettoman kenkiin, joten en sen enempää selittele ap:lle syitäni hoitoihin tai muuhun! sellaiset, joiden omat lapset ovat syntyneet helposti, eivät tiedä mitään siitä mitä lapseton vauvakuumeinen pariskunta joutuu kärsimään.

Vierailija:

Minusta on suht turha laitella provosoivia kysymyksiä lapsettomille jos itsellä on omia lapsia. Kun sitä ei oikeesti VOI eläytyä lapsettoman maailmaan ja ajatuksiin ja tulla väittämään että mitä ite olis tehnyt samassa tilanteessa...

vai tuleeko vastaus että " teidän pitäs adoptoida, ette ansaitse omia lapsia jos ette niitä ilman hoitoja saa" ?

Vierailija:

vai tuleeko vastaus että " teidän pitäs adoptoida, ette ansaitse omia lapsia jos ette niitä ilman hoitoja saa" ?

" oma" lapsi. Miksi ihmeessä väen vängällä pitää pusata oma jälkeläinen? Onko kaikkien teidän hoidoissa juoksevien geenit niin mahtavia, että ne on ihan pakko siirtää eteenpäin? Ajatteletteko naivisti lapsen olevan joku rakkauden hedelmä, joka yhdistää puolisot toisiinsa jotenkin syvemmällä tavalla? Eläimellisten viettien perässä juokseminen ei ole mahdollista nykypäivänä monessakaan asiassa, mutta eläimellinen halu siirtää omat geenit eteenpäin on kuitenkin jostain syystä näköjään täysin hyväksyttyä.



Sanotte, että adoptointi on niin hitsin hankalaa ja kallista? Siis ette ole valmiita näkemään vaivaa ja pistämään rahaa likoon saadaksenne sen odotetun ja kaivatun lapsen? Valitaan se kaikista kätsyin ja iisein ja halvin tie? Ja joojoo, kaikilla ei ole mahdollisuutta adoptioon, mutta kun monet eivät edes harkitse sitä ja ota selvää asioista, koska on niin itsestäänselvää, että vain omien sukusolujen tuottama kombinaatio on kelvollinen vastaanottamaan rakkauttamme.



Kitkerä kirjoitus, mutta olen todellakin sitä mieltä, että humaanimpaa kuin puskea ulos niitä rakkauden hetelmiä olisi huolehtia jo olemassa olevista lapsista. Miksi lapsen pitää ehdottomasti olla vastasyntynyt toukka? " No ku mä haluuuuun kokee sen vauvavaiheen!!!!!" Hieman itsekäs ajattelutapa. Jos kerran ihminen todella haluaa lapsen, niin miksi se sama ihminen ei halua adoptiolasta, " koska niitten kanssa on kuulemma vaikeempaa" ? Mitä js se oma lapsenne onkin erityisen hankala? vähentääkö se rakkauttanne häntä kohtaan jotenkin?



Toivon todella, että joku vastaisi näihin kysymyksiin jotenkin muuten kuin " No mutku mä oon aina halunnu oman vaavin ja sen kaa ois ehkä helpompaa ja sitäpaitsi se on se biologinen halu" -länkytyksellä. Aviomiehelläsi Timollakin on varmasti biologinen halu kiksauttaa suunnilleen jokaista vastaan tulevaa hedelmällisessä iässä olevaa naista, joten onko hänen saatava se tehdä, koska se on se vietti ja biologia, minkäs sille voi?

Jos vauvan synnyttää itse, vauva on hyvin, hyvin yksinkertainen otus, noin aivotoiminnaltaan. Toki sen hoitoon liittyy kaikenlaista, mutta noin vuorovaikutusmielessä vauva on jotain ihan muuta kuin vaikkapa rankat ekat vuodet kokenut, mahdollisesti traumatisoitunut 2-vuotias. Vauvan kanssa äiti saa kasvaa äitiyteen paljon hitaampaa tahtia.

Jos sillä ei oikeasti olekaan merkitystä?

Vierailija:

Jos vauvan synnyttää itse, vauva on hyvin, hyvin yksinkertainen otus, noin aivotoiminnaltaan. Toki sen hoitoon liittyy kaikenlaista, mutta noin vuorovaikutusmielessä vauva on jotain ihan muuta kuin vaikkapa rankat ekat vuodet kokenut, mahdollisesti traumatisoitunut 2-vuotias. Vauvan kanssa äiti saa kasvaa äitiyteen paljon hitaampaa tahtia.

Ja tähän sen verran, että siis loppujen lopuksi tavoitteena on päästä mahdollisimman helpolla???

Ja sorry, jos pahoitin nyt jonkun mielen, mutta itse todellakin ajattelen, että tärkeintä olisi huolehtia jo olemassaolevista, oli se sitten kuinka rankaa, hankalaa ja epäkiitollista touhua tahansa. Sekä lapsettomuudesta kärsivien että lisääntymään kykenevien pitäisi mielestäni harkita enemmän adoptiota, siis jos henkset rahkeet riittävät.

millaiset jonot adoptioihin tällä hetkellä on?



Hesassa on pahimmillaan jo neuvontaan joutunut jonottamaan kaksi vuotta, tällä hetkellä pelkkä adoptioluvan jonotus kestää 4 - 6 kuukautta, Kiinan odotusaikojen ennustetaan venyvän 2,5 vuoteen. Kaiken kaikkiaan lasta voi joutua odottamaan jopa viisi vuotta.



Minusta on tosi ymmärrettävää, että hoidot tuntuvat helpommalta vaihtoehdolta.

Kyllä! Omat geenini ovat niin ainutlaatuisia ja mahtavia (kuten varmasti omasikin kirjoituksesi perusteella), että haluamme mieheni kanssa saada oman biologisen lapsen! En tiedä yhdistääkö lapsi puolisot toisiinsa syvemmällä tavalla, koska en ole sitä vielä kokenut. Adoptio on hankalaa ja kalliimpaa kuin lapsettomuushoidot, mutta eivät ne hoidotkaan täysin ilmaisia ole! Ja se biologinen lapsi ei todellakaan ole sama asia kuin adoptiolapsi! Vai onko sinusta? Vaikka ihminen rakastaa adoptiolasta siinä kuin omaansa, niin sinäkin tiedät että siitä suhteesta joku puuttuu!



Monet pariskunnat käyvät ensin läpi kuukausien odotuksen ja pohdinnan yrittäessään turhaan raskautua. Tai he käyvät läpi vuosien raskautumiset, jotka toistamiseen päättyvät keskenmenoihin. Tämän jälkeen otetaan verikokeita. Ja taas odotellaan kuukausia uusia kokeita ja tuloksia. Sen jälkeen on vuorossa hoitoja. Hoidotkaan eivät tuota tulosta kaikilla. Tämän jälkeen on tuttavapiirissänikin jo kaksi pariskuntaa päätynyt adoptioon. Adoptiovalmennuksessa käydään, ja sosiaaliviranomaisia käy kotona. Ja kappas, adoptiokin on ottanut jo kohta kolme vuotta aikaa. Ja koko prosessiin on äkkiä kulunut yhteensä lähemmäs kymmenen vuotta!



Ja oletko sinä itse valmis adoptoimaan lapsen, jos sinulle ei jostain syystä siunaantuisi biologisia lapsia? Oletko valmis kuulemaan ja vastaanottamaan esimerkiksi rasistisen käytöksen lastasi kohtaan? Oletko valmis huomaamaan adoptiolapsen kehityshäiriöitä vuosien päästä adoptiosta, kun lapsen biologinen äiti on ollut alkoholisti tai narkkari?



Ja jos haluat lisää itsekästä ajattelutapaa, niin miksi adoptoida toisen ihmisen lapsi? miksi auttaa muita kun muutkaan eivät auta sinua? Ihan hyvin itsekin voisin sanoa, että jokainen tähän maahan syntynyt lapsi on itsekkäiden ihmisten tekosia: miksi kaikki eivät adoptoi niitä apua tarvitsevia lapsia? miksi tehdä omia kun maailman väkiluku vain kasvaa kärsivien ja kuolevien kehitysmaiden lasten myötä?



Itse olen sentään vielä niin seksikäs, että se mieheni Timo ei vilkuile muiden perään, oma hemaiseva peppuni riittää hänelle! Valitettavaa jos oma miehesi on lähtenyt sieltä koneesi vierestä muiden naisten matkaan!

Minulla on, kaksi. Eikä siitä äidin ja lapsen suhteesta mitään puutu. Lapsi on aina lapsi ja suuri lahja.

Nimittäin sellainen jolla ei ole lapsia, ei ymmärrä miten ravisuttava kokemus lapsi on. Ei siinä mietitä, pääseekö helpolla vai eikö, siinä on kyse IHMISELÄMÄSTÄ eikä mistään lelusta. Lapsen äiti ei pääse koskaan helpolla. Jos synnyttää itse lapsensa, sitä on syötettävä pitkin öitä pahimmillaan parin tunnin välein, joillakin useammin. Tässä mielessä parivuotiaan adoptoiva pääsee helpommalla. Silloin vaan on toiset ongelmat.



Nyt kun mulla on lapsia, ymmärrän miten ison VASTUUN lapsi tuo mukanaan. Silloin jos lapsi on itsellä syntymästä asti, on parhaat eväät hoitaa sitä hyvin, koska äiti ja lapsi saavat kasvaa alusta hitaasti yhdessä tuntemaan toisensa. Minä olen hyvä äiti omalle lapselleni, mutta kyllä hirvittäisi nyt adoptoida lapsi! Eikä omasta näkökulmastani vaan siitä, pystynkö olemaan lapselle tarpeeksi hyvä äiti. Siksi mielestäni olisi hyvä, että kokeneet vanhemmat adoptoisivat lapsia. Lapset ei ole leluja, ap!!!!

Etkö sä reppana tajua, ettei se lapsen biologisuus tai ei-biologisuus ole mikään tae kehityshäiriöstä tai niiden puutteesta? Entä jos sä " mogaatkin" sen sun tilatun tarkkaan jalostetun lapsesi tulevaisuuden syynytyksessä ja siitä tulee " viallinen lapsi" ? Mitä siitä ei biologisen lapsen ja vanhemman suhteesta muka puuttuu? Biologisten vanhempien kasvattamaksi tuleminen ei lasta valitettavasti suojaa kiusaamiselta...

Paljonko sulla on ikää?

Omalta kohdaltani vastaan: Ensinäkin mies on liian vanha aloittamaan adoptioprosessia. Toiseksi, ei vaan tunnu siltä, että adoptio olisi minun juttuni. Töissä saan pelastaa kaltoinkohdeltuja lapsia ihan tarpeeksi. Kolmanneksi, en jaksa enkä halua läpikäydä vuosikausia kestävää adoptioprosessia. Jos lapsettomuushoidoilla ei tärppää, niin olemme kaksin. Ja sekin on hyvä vaihtoehto.

Ei ole lapsia (ei omia eikä adoptio) mutta vielä on toive hoitojen kautta saada oma biologinen lapsi (useampi keskenmeno takana, hoidot aluillaan).

Kahdella pariskunnalla perhepiirissä on adoptiolapsi/lapsia, ja kolmannella pariskunnalla on ehkä enää n. 1,5 vuotta edessä odotusta adoptiolapsen saamiseksi.