Pitävätkö isovanhemmat lapsenlapsiaan " saman arvoisina" eli kohtelevatko..

alkaahan se jo ärsyttää.

on ihan selkee " kingi" joka saa mitä haluaa ja mikään ei o kielletty. Muut tulee sit kaukana takana.

Lisäksi toinen veli asuu kaukana äidistäni.

Omat vanhempani näkevät vain tyttömme, pojista ei väliä.

Tyttären lapsi/lapset on aina paljon rakkaampia, samoin suvun ensimmäinen lapsenlapsi on jonkinmoisessa lellikki-asemassa.



Kun perheeseemme syntyi lisää lapsia, niitä ei ole juurikaan muistettu, isovanhemmat ei myöskään ole käyneet vauvoja katsomassa. Harmittaa, koska itse kannustivat tekemään lisää lapsia.

Asumme noin puolen tunnin ajomatkan päässä toisilta isovanhemmilta ja tämä matka on heille aivan ylivoimainen matka, vaikka eläkeläisiä ovatkin. Siinä vain 15min ajomatkan päässä asuvilla kyllä ovat useammankin kerran viikossa, meillä vain pari kertaa vuodessa.



Ja sitten kun näemme, he " lahjovat" lapsiamme ihan mahdottomilla tavara- ja herkkumäärillä! + Heidän mielestään lapsemme ovat jo niin isoja, etteivät niin isot lapset ole enää " kivoja" (jep, alle kouluikäisiä...) - tämä asia on erittäin usein selväksi tullut. Mutta en nyt jaksa tästä enempää kirjoittaa, olen jo luovuttanut... Onneksi toiset isovanhemmat ovat läheisempiä.

vilkaisemaan. Viimeksi kävi juuri näin. Ajettiin satoja kilometrejä katsomaan toisia lapsenlapsia. Meille ei tultu, vaikka asumme käytännöllisesti katsoen naapurissa. Nyt taas hoidetaan noita lapsia hiihtolomaviikko, ettei vaan vanhempien tarvitse ottaa lomaa silloin. Meidän lasta pyydetään ilmeisesti erään taannoisen aihetta sivuavan episodin vuoksi tunnon tuskissa tuomaan " pariksi päiväksi" seuraavalla viikolla. Ihan niin kuin se olisi toteutettavissa keskellä työviikkoa...



Ei niin, että lastamme tarvitsisi tullakaan hoitamaan tai ottaa hoitoon, mutta jos edes joskus kysyttäisiin muodon vuoksi, tarvitaanko meillä apua, ennen kuin mennään sopimaan toisten kanssa ja jos edes viitsittäisiin käväistä puoli tuntia kääntymässä, ettei tarvitse sitten puhelimessa teennäisesti päivitellä, miten lapsi varmaan on kasvanut ihan kamalasti siitä, kun hänet on viimeksi tavattu. Argh!

Tai oletteko kauhean tarkkoja siitä, miten lapsianne hoidetaan ja toiset taas välttämättä eivät, jolloin on helpompi hoitaa näitä jälkimmäisen tapauksen lapsia.

Kyllä varmaan on isovanhempia, jotka suosivat joitain toisten kustannuksella, mutta vaikea kuvitella, että useat kehtaisivat tehdä sitä kauhean näkyvästi.

Vierailija:

Tai oletteko kauhean tarkkoja siitä, miten lapsianne hoidetaan ja toiset taas välttämättä eivät, jolloin on helpompi hoitaa näitä jälkimmäisen tapauksen lapsia.

Kyllä varmaan on isovanhempia, jotka suosivat joitain toisten kustannuksella, mutta vaikea kuvitella, että useat kehtaisivat tehdä sitä kauhean näkyvästi.

toiset pyytävät aina apua. Itse emme niin tee johtuen kahdesta syystä. Emme ensiksikään kehtaa, koska tuntuu, että kaikki liikenevä aika heillä kuluu toisiin lapsenlapsiin ja sitten meille valitellaan, miten rankkaa oli. Toisekseen pari kertaa, kun on varovasti kysytty, vastauksena on ollut, ettei käy. Lisäksi tuo puolisalainen vieraileminen toisessa perheessä niin, että meille vahingossa paljastetaan asia jälkeen päin, ei oikein tunnu tasapuoliselta. Siksi toisekseen kyllä minusta isovanhempien pitää myös kyetä omiin päätöksiin, eivät ne voi perustua siihen, että toinen lapsi vaatii enemmän huomiota omille lapsilleen kuin toinen.

vaikka minusta tuntuukin siltä, että jotenkin on kiintyneempi meidän poikaan (on nähnyt enemmän vauvasta asti, kun taas sisko asui toisella paikkakunnalla). Se on alkanut vähän harmittamaan, että mieheni pikkutyttöön on äiti tullut etäisemmäksi, nyt kun syntyi omia lapsenlapsia. Kyllä äitini siis huomioi ja passaa yms. mutta enemmän touhuaa vauvan kanssa. Voi olla ihan normaalia tietty, vaikka olisi oikeakin lapsenlapsi. Saa nähdä kun uusi vauva syntyy, että miten huomioi sitten näitä aiempia.

Anoppilassa en ole vauvan kanssa montaa kertaa käynyt, sillä ei olla mitään ylimpiä ystäviä miehen äidin kanssa. Joten sielä kyllä miehen veljien lapset ja tämä miehen tyttö saavat erityiskohtelun, ja mielestäni sen ansaitsevatkin.

mutta olimme tammikuussa Thaimaassa ja viereisen huoneen parvekkeella keskustelivat 2 eläkeläispariskuntaa kovaäänisesti siitä kenestä lapsenlapsesta tykkäävät ja kenestä eivät pidä lainkaan. Ihme että pystyin olemaan hiljaa, niin paljon sapetti vaikken ko. lapsia tunnekaan!

mutta ei pääse.



Siskon lapsi sen sijaan lähes asuu siellä. Se saisi kuunkin taivaalta kun taas välillä mietin että muistaakohan pappa edes meidän olemassaoloa.



Johtuu varmaan siitä kun mummi ei ole mun lasten biologinen mummi (siskon lasten on) ja pappa taas ei ole siskon lasten biologinen pappa (kun mun lapsille taas on). Ja kun mummit yleensä johtaa koko orkesteria.

Kaikki muut lapsenlapset ovat suunnilleen " samalla viivalla" , mutta nämä kaksi tänä kesänä syntynyttä vauvaa on aivan eri arvoisia. Meillä apua välillä tarvittaisiin, mutta ei sitä saa edes pyytämällä. Mun äiti ei nää eikä kuule avun pyyntöjä mun suunnalta ollenkaan. Hoitaa vaan väh kerran viikossa tätä toista meidän suvun vauvaa... Vituttaa välillä urakalla. Ja sitten mulle selittää kuinka vaikeeta tällä toisella perheellä nyt on kun vauvalla on ollut flunssa. VOI PRKL! Mulle toteaa vaan, jos erehdyn sanomaan esim että vähän väsyttää, että ite annoit ja vauvan teit.

Että niinpä...