Lue keskustelun säännöt.
Voiko masennuksesta koskaan parantua?
16.01.2015 |
Jos elämässä ja persoonassa kerta kaikkiaan on puutteelliset rakennuspalikat, niin voiko tästä ikinä selviytyä ja päästä kiinni siihen ns. normaaliin elämään, jota on aina saanut katsella muiden elävän ympärillä? Vai perustuuko masennuksesta parantuminen siihen, että se oma heikkous opitaan hyväksymään, eikä enää edes tavoitella mitään sen suurempaa...
T: toivoton ja yksinäinen
Kommentit (15)
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 22:57"Minulla oikeasti auttoi hikiliikunta ja musiikkiliikunta. Minulla on ollut vaikea masennus 3 vuotta. Lääkkeistä tuli vain ikäviä sivuoireita. Sairasloma on myös ollut ehdottomasti tärkein apu, lepo aluksi. Terapia on ok, mutta ei mitään mullistavaa, vähän lapselliselta tuntuu. Uniongelmiin lääkkeet on sen sijaan auttaneet. Sairasloman aikana olen harrastanut liikuntaa sen verran kuin pystynyt. Aluksi aika vähän. Syksyllä aloin kevyet liikuntatunnit, vähitellen olen lisännyt tehoja ja nyt nautin jo kovasta menosta ja tehoista. Pohjakuntoni tosin oli varmaan hyvä. Myös jooga ja meditaatio on tehnyt hyvää vaikka aluksi meditaatiokin oli tuskaa pahan olon vuoksi.Vielä talvella oli sellainen olo että jos näki korkean rakennuksen niin tuli mieleen toive päästä hyppäämään sen katolta, niin hirveän kauhea olo oli. Mitä täällä puhutaan että pitää tehdä asioita joista nauttii? Ei vakavassa masennuksessa pysty mistään nauttimaan. Nyt sen sijaan pystyn jo nauttimaan pienistä asioistakin. Se vaan otti oman aikansa.Ei siihen parantumiseen oikein mikään ajatusten muuttaminen auttanut. Kyllä se paraneminen lähti jostain muualta. Periaatteenani oli hoitaa aivoja, juurikin tuolla musiikilla ja musiikkiliikunnalla, meditaatiolla, käsillä tekemisellä ja levolla ja hyvällä ravinnolla(esim. aminohapot ja vitamiinien saannin tarkistus). Myös ulkoisen elämän puitteiden tarkistus oli ehdoton. Luopua sellaisesta mikä ei palvele ja suunnitella uutta.[/quote]
Tämän reseptin sijaan suosittelen kuitenkin erittäin voimakkaasti konsultaatiota ihan oikean lääkärin kanssa ja hänen ohjeidensa kuuntelemista. Vakavasti. Nämä ovat sitten ihan ok siinä ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9
mä taas vedän sen johtopäätöksen että sulla oli väärä diagnoosi.
Masennus ei perustu mihinkään muuhun kun aivojen kemialliseen koostumukseen; ala liikkumaan 5 kertaa viikossa tunnin ajan niin alat voimaan huomattavasti paremmin. Kuuntele myös lempimusiikkia.
No minulla masennus kyllä perustuu siihen, että olen yksinäinen enkä osaa muodostaa ihmissuhteita. Lapsesta asti olen katsellut miten muut ihmiset pitävät hauskaa ympärillä enkä minä pääse siitä osalliseksi. Nyt aikuisena tuo on vaihtunut muiden ihmisten urakiidon seurailuun samalla kun oma elämä junnaa paikallaan. Hyötyliikuntaa minulle tulee viikossa se viitisen tuntia, hikiliikuntaa 0-2,5 h. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 13:05"]
Masennus ei perustu mihinkään muuhun kun aivojen kemialliseen koostumukseen; ala liikkumaan 5 kertaa viikossa tunnin ajan niin alat voimaan huomattavasti paremmin. Kuuntele myös lempimusiikkia.
[/quote]
Ei se nyt ihan noin yksinkertaista ole, mutta siinä olet oikeassa että liikkuminen ja musiikin kuuntelu kannattaa.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 13:07"]
No minulla masennus kyllä perustuu siihen, että olen yksinäinen enkä osaa muodostaa ihmissuhteita. Lapsesta asti olen katsellut miten muut ihmiset pitävät hauskaa ympärillä enkä minä pääse siitä osalliseksi. Nyt aikuisena tuo on vaihtunut muiden ihmisten urakiidon seurailuun samalla kun oma elämä junnaa paikallaan. Hyötyliikuntaa minulle tulee viikossa se viitisen tuntia, hikiliikuntaa 0-2,5 h. Ap
[/quote]
Missä yleensä yrität muodostaa ihmissuhteita? Oletko yrittänyt etsiä netistä seuraa esim. muista yksinäisistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta kokemuksesta voin sanoa että masennuksesta voi parantua. :) Mä elin monta vuotta pohjalla ja mietin itsemurhaa, mutta tässä sitä ollaan. Ei elämä aina kivaa ole, joskus hyvinkin paskaa, mutta silti luotan että selviän niistä huonoistakin jutuista. 10 vuoden terapiassa olen saanut käsitellä omia ongelmiani ja rakentaa parempaa itsetuntoa ja -arvostusta. Ilman terapiaa en olisi selvinnyt. Tietyllä tapaa oma selviytymiseni edellytti, että lopetin täydellisyyden tavoittelun ja "tyydyin" hyväksymään että olen vikoineni ihan jees tyyppi. Vaikeaa se on mutta ehdottomasti sen arvoista.
Ap, onko sinulla hoitokontakteja?
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 13:07"]
No minulla masennus kyllä perustuu siihen, että olen yksinäinen enkä osaa muodostaa ihmissuhteita. Lapsesta asti olen katsellut miten muut ihmiset pitävät hauskaa ympärillä enkä minä pääse siitä osalliseksi. Nyt aikuisena tuo on vaihtunut muiden ihmisten urakiidon seurailuun samalla kun oma elämä junnaa paikallaan. Hyötyliikuntaa minulle tulee viikossa se viitisen tuntia, hikiliikuntaa 0-2,5 h. Ap
[/quote]
Missä yleensä yrität muodostaa ihmissuhteita? Oletko yrittänyt etsiä netistä seuraa esim. muista yksinäisistä?
[/quote]
En ole vielä uskaltanut etsiä netistä seuraa. Olin kouluaikoina niin lukossa, että en olisi pystynyt edes kirjoittelemaan chatissa nimettömänä kenenkään kanssa. Nyt kun lukiosta on kulunut vuosia, olen jo uskaltanut ajatella sitä vaihtoehtoa että voisin ehkä yrittää löytää netin kautta kavereita.
Tuntuu että elämä on jo mennyt ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen päässyt irti masennuksesta, vaikka diagnoosi oli vaikea masennus ja terapiaa ei jatkettu, kun ennuste oli niin huono. Minut hyllytettiin eläkkeelle. Mutta Lällällää, siitähän saivat! :D
Minä nimittäin sisuunnuin ja aloin itse rakentaa Uutta elämääni, vanhojen raunioiden päälle. Aloin tehdä asioita, jotka minua oikeasti kiinnostivat, muutin pois Suomesta jne. Onnistuin karistamaan kolhon menneisyyden, epäonnistumisen häpeän ja toivottomuuden tunteen. Nykyinen Minä on tasapainoinen, itsetuntoinen ja itsensä hyväksyvä. Juuri eilen yllätin itseni ajattelemasta, kuinka tykkään olla Juuri Minä. :) Tällä hetkellä(kin) elän yksin, mutta en koe yksinäisyyttä musertavana. Ihmisiä tapaan kyllä lähes päivittäin ja nautin lyhyistäkin kohtaamisista. Elä päivä kerrallaan ja usko hyvään huomiseen!
Nosto:)
Millaiset asiat teille masennuksesta parantuneille ovat olleet tärkeitä/hyödyllisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse yritän päästä masennuksesta eroon, terapiaa takana 3-4kk. Jos on masentunut, kannattaa miettiä, mitkä asiat elämässä tekee sinut onnelliseksi (jos on masentunut ei tunne olevansa onnellinen) esim. ihmissuhteet, liikunta, työ, matkailu.. Ja pyrkiä toteuttamaan näitä. Esim. itse yritän luoda uusia ihmissuhteita, koska edelliset ovat katkenneet masennukseni aikana. Toki ei ole niin helppoa löytää uusia ystäviä, kun itsetunto nollissa, ja tuntuu ettei kukaan halua olla tämmöisen ystävä. Haluan kuitenkin vielä uskoa, että selviän masennuksesta ja voin olla taas onnellinen.
Voi parantua ja elää ihan täyttä ja täysipainoista elämää. Se ei poista sitä, etteikö masennus voisi uusiutua. Se on ominaisuus joka ihmisellä on, eikä sille voi mitään. Se EI ole heikkoutta eikä epäonnistumista, ei missään tapauksessa. Masennuksen kemialliseen epätasapainoon aivoissa auttaa lääkitys, se ei ole ratkaisu, mutta auttaa monesti pahimman yli ja ennen kaikkea siihen, että jaksaa alkaa käsitellä niitä perimmäisiä syitä. Monet viisastelevat ja karsastavat lääkitystä, mutta jos siitä saa apua (toki kestää yleensä muutaman viikon akuutissa tilanteessa), niin siinä ei ole mitään pahaa. Tärkeää on saada sitä keskusteluapua sekä myös jatkuva hoitosuhde lääkärin/mt-toimiston kanssa, jolloin asioihin avun hakeminen helpottuu huomattavasti, eikä niitä ihan pahimpaan vajoamisia välttämättä pääse tulemaan kun apua osaa hakea ajoissa.
Masennus ei pitkässä juoksussa estä tekemästä mitään tai tavoittelemasta asioita, kunhan vain saat siihen apua. Hae vertaistukea, keskusteluapua ja lääkitystä tueksi. Mieti asioita, joista pidät/nautit. Jos et jaksa tehdä mitään, ole itsellesi armollinen ja älä tee mitään. Opettele nauttimaan niistä pienistäkin asioista ja edistymisistä, koska niiden avulla pääset eteenpäin.
Ja loppuun vielä kommentti ihmisille, jotka suosittelevat vakavaan masennukseen hoitokeinoksi hikiliikuntaa ja mielimusiikkia: mitä jos saisit huomenna syövän ja suosittelisin sinulle, että haet vain naapuri-Siwasta inkivääriä ja raastat sitä aamupuuroon, kyllä se siitä? Neuvosi oli samaa tasoa, jopa sen alle. Ei kannata kommentoida, jos oikeasti ei ole mitään sanottavaa tai asiasta mitään ymmärrä.
Voimia AP!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syvän masennuksen pahimmasta vaiheesta minut auttoi ulos sähköhoito. Mutta se, että pääsin eroon masennuksen uusiutumisesta ja hyvin syvälle asettuneesta huonouden tunteesta, oli pitkä prosessi. Lue kirjoja mindfulnessista, esim. Onnellisuusansa. Tärkeintä on ymmärtää, että siihen, miten tunteisiinsa ja ajatuksiinsa suhtautuu, voi itse vaikuttaa. En uskonut tätä vielä pari vuotta sitten. Ajattelin, että tulisin aina olemaan muita paljon huonompi ihminen, vaikka kuinka ponnistelisin. Soimasin itseäni nössöksi, tyhmäksi, mokaajaksi, avuttomaksi luuseriksi jne. Mutta on mahdollista päättää opetella tutkimaan tunteitaan, kestämään niitä, puhumaan itselleen lempeästi, tsemppaamaan itseään... En osaa sitä kauhean tarkkaan selittää, mutta musta möykky sisälläni on sulanut ja tunnen oloni vahvaksi ja vapaaksi. Sellaiselle ihmiselle, joka on miltei koko tähänastisen elämänsä miettinyt ja surrut sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat itsestä, tunne on parempi kuin lottovoitto. Toivon tätä kaikille muillekin masentuneille.
Minulla oikeasti auttoi hikiliikunta ja musiikkiliikunta. Minulla on ollut vaikea masennus 3 vuotta. Lääkkeistä tuli vain ikäviä sivuoireita. Sairasloma on myös ollut ehdottomasti tärkein apu, lepo aluksi. Terapia on ok, mutta ei mitään mullistavaa, vähän lapselliselta tuntuu. Uniongelmiin lääkkeet on sen sijaan auttaneet.
Sairasloman aikana olen harrastanut liikuntaa sen verran kuin pystynyt. Aluksi aika vähän. Syksyllä aloin kevyet liikuntatunnit, vähitellen olen lisännyt tehoja ja nyt nautin jo kovasta menosta ja tehoista. Pohjakuntoni tosin oli varmaan hyvä. Myös jooga ja meditaatio on tehnyt hyvää vaikka aluksi meditaatiokin oli tuskaa pahan olon vuoksi.
Vielä talvella oli sellainen olo että jos näki korkean rakennuksen niin tuli mieleen toive päästä hyppäämään sen katolta, niin hirveän kauhea olo oli. Mitä täällä puhutaan että pitää tehdä asioita joista nauttii? Ei vakavassa masennuksessa pysty mistään nauttimaan. Nyt sen sijaan pystyn jo nauttimaan pienistä asioistakin. Se vaan otti oman aikansa.
Ei siihen parantumiseen oikein mikään ajatusten muuttaminen auttanut. Kyllä se paraneminen lähti jostain muualta. Periaatteenani oli hoitaa aivoja, juurikin tuolla musiikilla ja musiikkiliikunnalla, meditaatiolla, käsillä tekemisellä ja levolla ja hyvällä ravinnolla(esim. aminohapot ja vitamiinien saannin tarkistus). Myös ulkoisen elämän puitteiden tarkistus oli ehdoton. Luopua sellaisesta mikä ei palvele ja suunnitella uutta.