Olenko mielestäsi "normaali"?
- Minulla on kokoajan jotenkin sumea ja epätodellinen olo.
- Viime aikoina on usein tuntunut että suoritan elämää. En nauti mistään aidosti ja täysillä...
- Olen todella ahdistunut ja stressaantunut, valvoskelen.
- Pelkään paljon läheisteni puolesta. Voin jo melkein nähdä kaikki kamalat onnettomuudet edessäni, sekä kuvittelen kokoajan mielessäni mitä kaikkea pahaa voisi tapahtua.
- Minua alkaa ahdistaa myös kaikki ikävät uutiset, tuntemattomien kuolemat yms.
- En halua ajatella, tai varsinkaan sanoa ääneen, kenestäkään ihmisestä mitään pahaa koska minulle tulee siitä heti todella syyllinen ja paha olla.
- Olen todella epävarma itsestäni ja haluaisin pystyä miellyttämään kaikkia.
- Pelkään kritiikkiä ja syrjityksi tulemista.
- Tunnen itseni ala-arvoiseksi ja huonoksi.
- Olen todella ujo, enkä aina kykene lähtemään ihmisten ilmoille. Tuntuu että kaupassa käydessäkin käteni tärisevät herkästi ja kasvoni nykivät.
- Olen hirmu pikkutarkka, ns.perfektionisti. Ahdistun (todellakin AHDISTUN) jos jokin asia ei mene kuten olen suunnitellut.
- Saatan kuluttaa joidenkin pienten yksityiskohtien parissa montakin tunteja, jotta olisin tyytyväinen tulokseen ja että se lopulta miellyttäisi silmiäni. Esim.laittaessani pyykkejä kuivumaan, saatan vaihdella niiden paikkoja niin kauan, että ne olisivat lopulta mielestäni kauniisti kuivumassa.
- Innostun kyllä hetkeksi kaikesta uudesta, mutta väsähdän helposti. Innostus kestää ehkä pari viikkoa (tarkoitan töitä, harrastuksia)... Pikkuhiljaa alkaa kertyä poissaoloja tahtomattani. En lopulta pysty sitoutumaan mihinkään.
- Tunnen oloni todella yksinäiseksi ja avuttomaksi. Toivon usein etten olisi syntynytkään.
Kommentit (9)
Pitäisi löytää elämäniloa jostain? Sinulla ei hirveästi ole kavereita koska et ole sosiaalinen? Kuulostat siltä että olet vähän hukassa ja epävarma.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö?? Itsekin jossain elämänvaiheessa sen diagnoosin saanut.
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 00:21"]Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö?? Itsekin jossain elämänvaiheessa sen diagnoosin saanut.
[/quote]
Saitko siihen jotain apua?
Olet kuin minä.
Tekeekö kaksi normaalia, vai ovatko muut epänormaaleja jotka eivät ole ajatuksissaan näitä miettineet.
Ahdistus ja omanarvontunne ja kaipaavat kyllä parantamista, niiden avulla elämästä pääsee nauttimaan.
apua/tukea kannattaa hakea.
Olen huono hankkimaan apua. Ehkä häpeän myöntää asioita ääneen. Vietin lapsuuteni köyhässä mielenterveysongelmaisessa perheessä ja olin samalla usean vuoden ajan koulukiusattu.
Minulla on lisäksi paljon ns. haamuja menneisyydessä, joista kukaan ei tiedä... Runsasta alkoholin käyttöä, irtosuhteita, syömishäiriötaustaa, itsetuhoisuutta, ylivelkaantumista, joista en ole kehdannut kertoa kenellekään. Olen vain yrittänyt aina selviytyä kaikesta itse.
Nyt muutaman vuoden ajan olen ottanut rauhallisemmin, esim. päihteitä en käytä nykyään lainkaan, enkä ymmärrä miten olen pystynyt joskus olemaan niin holtiton. Ehkä yritin pönkittää itseluottamustani, ihan väärillä keinoilla. Hävettää... Odotan ja toivon ihmettä, että vahvistuisin tästä vielä ajan kanssa.
Kuulostaa normaalilta tavallaan. Stressia ja ahdistusta taitaa olla, mutta muuten ihan tavallisia tuntemuksia. Taidat olla myös hsp.