Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ahdistaa
17.12.2014 |
Mun ja mieheni äidin suhde on ollut vaikea siitä asti, kun näin hänet ensimmäisen kerran. Mä en koskaan ole tuntenut olevani hyväksytty. Alussa tuntui siltä, että anoppi vihasi minua. Sitten päätimme miehen kanssa mennä naimisiin. Yhtäkkiä anoppi ilmestyi luoksemme lehtiön kanssa, jonka oli rustannut täyteen muistiinpanoja siitä, miten häämme hänen mielestään pitäisi järjestää. Jouduin taistelemaan monta kuukautta siitä, että häät todella järjestään meidän tavallamme. Vielä häitä edeltävänä iltana anoppi järjesti hirveän show'n jostain mikä ei mennyt hänen päänsä mukaan. Tuolloin minä purskahdin itkuun ahdistuksesta ja väsymyksestä siihen, että koko aiheesta piti edes tapella.
Häiden jälkeen välimme olivat viileän asialliset. En juurikaan nähnyt anoppia koskaan.
Sitten tulin raskaaksi. Pelkäsin nuorempana sairastamani syömishäiriön nostavan päätään vartalon muuttuessa, joten pyysin ihmisiä olemaan kommentoimatta vartaloani ja sen muutoksia. Mies selitti tilanteen myös äidilleen ja pyysi olemaan sanomatta mitään. Sen sijaan, että anoppi olisi todella ollut hiljaa, hän laukoi jokaisella näkemiskerralla toinen toistaan pahempia juttuja "taas sä olet paisunut, kohta sä et mahdu ovesta sisään" "oletpa sä valtava, taidat syödä viiden edestä" jne.
Lapsemme me on nyt puolitoistavuotias. Olen yrittänyt olla todella kärsivällinen anopin kanssa, koska tyttömme on hänen ainoa lapsenlapsensa. Kuitenkin nyt mulla alkaa olla kärsivällisyys lopussa.
Anoppi osaa tavallaan olla ihan mukava. Ei sano koskaan päin naamaa mitään pahaa. Mutta selän takana arvostelee mun ja mieheni kasvatustaitoja mm. minun vanhemmilleni. (Lapsemme mm. on hänestä liian villi. Tyttöjen ei kuulemma kuulu olla villejä) Lisäksi joka kerta, kun pyydetään ettei jotain asiaa tehtäisi lapsemme kanssa(esim katsota uutisia tai salkkareita lapsen läsnäollessa tai syötetä karkkia) hymisee anoppi vain jotain "mummon oikeuksista" ja jatkaa tekemistä vasten tahtoamme. Vaihtoehtoisesti tuhahtelee pyynnöllemme ja vaivoin suostuu toimimaan niin, mutta kummasti seuraavalla kerralla lupaus on taas unohtunut ja salkkareita katsotaan entiseen tapaan. Onneksi hän käymme toisillamme nykyisin kylässä vain harvoin, koska nyt asumme melko kaukana toisistamme, mutta nekin harvat kerrat ovat tuskaa. Tullessaan kylään, anoppi tulee vasta illasta ja viipyy niin pitkään, että lapsen iltapalat sun muut viivästyvät. Lisäksi hän joka kerta kaappaa tytön suoraan syliinsä ja alkaa kimittämään suoraan lapsen naamalle _todella_teennäisellä_ äänellä! että "mitä mummon kultamussu" ym. Lapsi rimpuilee kauhuissaan pois puolivieraan ihmisen sylistä, mutta anoppi puristaa vaan tiukemmin syliinsä. Sitten koko vierailunsa ajan anoppi yrittää opettaa lasta tekemään kuuden palan palapeliä tai kertaa värejä ja numeroita. Ja sitten kauhistelee, kun puolitoistavuotias lapsi ei jaksa istua hänen kanssaan tuntia opiskelemassa.
Tavallan tunnen itseni ihan tyhmäksi, kun olen näin ärsyyntynyt anopista. Olen kuitenkin nykyisin niin onnekas, etten joudu näkemään häntä usein. En vaan oikeasti haluaisi nähdä häntä ollenkaan. Olemme harkinneet toisen lapsen yrittämistä, mutta en henkisesti jaksaisi anoppini vartalokommenttien kuuntelemista uudelleen, joten epäröin toista lasta.
Mitä mieltä olette! Olenko liian herkkänahkainen anoppini kanssa? Voinko kieltäytyä näkemästä häntä ollenkaan? Lasta hän saisi nähdä miehen läsnäollessa.
Kommentit (17)
Olet liian herkkänahkainen, suoraan sanottuna. Ei kai nyt yhden naisen kommentit saisi noin paljon vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh, aikamoiselta kotkalta kuulostaa. Mitä miehesi on sanonut tästä? Eikö hän voisi hieman ärähtää äidilleen, kysyisi suoraan että mistä kenkä puristaa? Paras olisi kasvotusten, niin ettet sinä olisi paikalla.
Olet liian herkkänahkainen, ja se näyttis johtuvan sun syömishäiriöstä, ei taida olla ihan kunnossa vieläkään? Kait työstät sitä edelleen?
Ps ei pahalla, en minäkään tuosta tykkäis, mutta tavallisena osaan antaa osan mennä huolella ohi.
No mitä tulee häiden järjestelyihin ja etenkin raskausmahan kasvuun, anoppisi käytös on törkeää. Ihmettelen kyllä kovasti, miksi anoppi kokee tarpeelliseksi käyttää tuollaista asiaa aseena, kun kyseessä on pelko syömishäiriön uusiutumisesta. Toivon toki, että et anoppisi vuoksi luopuisi haaveista toisesta lapsesta: silloin on parempi vaatia ääneen toisenlaista käytöstä.
Ja itse asiassa, ehkäpä siinä on asian ydin: vaaditko anopiltasi toisenlaista käytöstä? Huonosta käytöksestä on luvallista sanoa, siitäkin huolimatta että hän on anoppi ja isoäiti. Ja kenties miehesikin voisi pitää hieman jöötä, mikäli tuollaiset raskausvatsaepisodit toistuvat.
Ja muuhun ärsyttävään käytökseen... niin, noh. Jos sitä voi harvakseltaan sietää, ehkei siitä kannata tehdä isompaa ongelmaa. Mutta jos ongelmat äityvät pahemmiksi, niin pakkohan asiasta on joko sanoa tai ryhtyä tekemään itse muutosta. Esim. sovi aikataulut vierailuille, ja jos anoppi niistä tahallaan myöhästelee, voit vallan hyvin vain aloitella iltapaloja sun muita.
Ette näe oikein koskaan ja kuitenkin anoppi puhuu sinusta koko ajan pahaa selän takana? Ja koska olet mielenterveysongelmainen, ei saa sanoa, että raskaus näkyy? Mummi ja lapsenlapsi katsovat Salkkareita, vaikka olet siinä vieressä - et osaa käyttää kaukosäädintä?
Jotenkin tuntuu, että kaikki muumisi eivät ole hississä lähelläkään yläkertaa. Anoppi ei ole syypää siihen, että sinulla on syämishäiriö eikä se todellakaan poistu sillä, että sinulle valehdellaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 18:56"]No mitä tulee häiden järjestelyihin ja etenkin raskausmahan kasvuun, anoppisi käytös on törkeää. Ihmettelen kyllä kovasti, miksi anoppi kokee tarpeelliseksi käyttää tuollaista asiaa aseena, kun kyseessä on pelko syömishäiriön uusiutumisesta. Toivon toki, että et anoppisi vuoksi luopuisi haaveista toisesta lapsesta: silloin on parempi vaatia ääneen toisenlaista käytöstä.
Ja itse asiassa, ehkäpä siinä on asian ydin: vaaditko anopiltasi toisenlaista käytöstä? Huonosta käytöksestä on luvallista sanoa, siitäkin huolimatta että hän on anoppi ja isoäiti. Ja kenties miehesikin voisi pitää hieman jöötä, mikäli tuollaiset raskausvatsaepisodit toistuvat.
Ja muuhun ärsyttävään käytökseen... niin, noh. Jos sitä voi harvakseltaan sietää, ehkei siitä kannata tehdä isompaa ongelmaa. Mutta jos ongelmat äityvät pahemmiksi, niin pakkohan asiasta on joko sanoa tai ryhtyä tekemään itse muutosta. Esim. sovi aikataulut vierailuille, ja jos anoppi niistä tahallaan myöhästelee, voit vallan hyvin vain aloitella iltapaloja sun muita.
[/quote]
Anoppi suhtautuu aina samalla tavalla, kun häntä koettaa pyytää muuttamaan käytöstään hymähtelee ja käyttäytyy kuin pyyntöni/pyyntömme olisivat äärimmäisen naurettavia. Siksi tuntuukin äärimmäisen turhalta edes sanoa mistään, kun anoppi tekee vain sillon minusta naurunalaisen ja saa minut tuntemaan itseni tyhmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OT, mistä alkaen on ollut ok, että lapset alkavat muokkaamaan vanhempiaan sopiviksi itselleen? Hauskaa sinällään, että yleensä se on ollut toistepäin, onneksi osa vielä hyväksyy lapsensa sellaisenaan, vanhempansa sellaisenaan ja osa jopa appivanhempansa... Hyväksymisestä se lähtee, ei voi VAATIA ihmistä muuttumaan.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 19:04"]Ette näe oikein koskaan ja kuitenkin anoppi puhuu sinusta koko ajan pahaa selän takana? Ja koska olet mielenterveysongelmainen, ei saa sanoa, että raskaus näkyy? Mummi ja lapsenlapsi katsovat Salkkareita, vaikka olet siinä vieressä - et osaa käyttää kaukosäädintä?
Jotenkin tuntuu, että kaikki muumisi eivät ole hississä lähelläkään yläkertaa. Anoppi ei ole syypää siihen, että sinulla on syämishäiriö eikä se todellakaan poistu sillä, että sinulle valehdellaan!
[/quote]
Miksi niitä salkkareita pitää edes yrittää katsoa sen kerran kuussa, kun olemme kylässä. Ei voi laittaa boksille ja katsoa myöhemmin? Sen kerran pari kuussa näkemisen perusteella arvostelee meitä ainakin vanhemmilleni aina heidän törmätessään, eli melkein joka viikko.
Sulla ei oo vissiin ollu kenelläkään syömishäiriötä lähipiirissä, kun edes viitit kommentoida tollasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Repesin jo tuossa, kun miniä taistelee anopin "kuukausikaupalla", että häät järjestetään "meidän tavallamme". Samalla mies pysyy hipihiljaa sen sijaan että "taistelisi" tulevan vaimonsa mukana.
Mummut on lahjoneet lapsia nurkan takana suklaakakuilla ja lirkuttaneet niille iät kaiket. Jos tämä ei olekaan provo, ja oikeasti olet närkästynyt, niin anna olla.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 19:09"]OT, mistä alkaen on ollut ok, että lapset alkavat muokkaamaan vanhempiaan sopiviksi itselleen? Hauskaa sinällään, että yleensä se on ollut toistepäin, onneksi osa vielä hyväksyy lapsensa sellaisenaan, vanhempansa sellaisenaan ja osa jopa appivanhempansa... Hyväksymisestä se lähtee, ei voi VAATIA ihmistä muuttumaan.
[/quote]
No, mun mielestä jatkuvaa vittumaisuutta ja vasten toisten tahtoa toimista ei tarvitse hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 19:14"]
Mummut on lahjoneet lapsia nurkan takana suklaakakuilla ja lirkuttaneet niille iät kaiket. Jos tämä ei olekaan provo, ja oikeasti olet närkästynyt, niin anna olla.
[/quote]
Puolitoistavuotiaan EI tarvitse syödä sokeria.
No ei tosiaan kannata harkitakkaan sitä toista lasta, jos sun suurin huolesi on jonkun anoppisi, jota et edes näe kovin usein, vartalokommentit.
Kun olet raskaana, niin ihan väistämättä paisut. Ja jos näette joskus ja jouluna, niin miksi oletat, että anoppisi muistaisi jokaisen oikkusi ja asian, mistä ei saa mainita läsnäollessasi? Oletko koskaan miettinyt, kuinka raskasta on olla SINUN kanssa tekemisissä? Vaikutat aika tiukkapipoiselta ja joustamattomalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehesi täysin munaton vai miksi antaa äitinsä kohdella sinua noin törkeästi?
Mummo on lapsellesi "puolivieras ihminen"?
Anopilla narsistisia piirteitä, älä välitä näistä samanlaisista haaskoista täällä. Sinussa ei ole vikaa, vaan anopissa. Et saa häntä muuttumaan, yritä vältellä. Mies ei välttämättä osaa asettua äitiään vastaan, eiköhän äiti ole aikanaan "alistanut" hänetkin jollain tapaa. Harmi, mutta teidän elämä jatkuu! :)
Kasvata paksumpi turkki ja jätä anoppi omaan arvoonsa. Jos on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia!
Ole tyytyväinen että miehesi tukee sinua, eikä ole äitinsä puolella, mä olen joutunut itse vetämään ne rajat ja saanut kuulla narinaa, mutta oma vika olen antanut useita mahdollisuuksia.
Siitä ne osat vaihtuivat ja nykyään anoppi pelkää mua ja miettii ainakin kerran ennenkuin päästää sammakoita suustaan.