Olen erakko ja se hävettää

Kutsu mut, mun FB-jutuista tykkää korkeintaan kaksi ihmistä (joista toinen aina oma äitini). Saisit tuntea itsesi hypersosiaaliseksi, kun vertailisit elämääsi omaani.

En siis valitettavasti osaa antaa hyviä vinkkejä, mutta toivottavasti tuli edes vähän parempi mieli :)

Miksi häpeät? Sen ymmärrän, että voi tuntua liian yksinäiseltä, jos on liian vähän ystäviä, mutta asian häpeämistä oikein en. Miksi yleensä pitäisi miettiä sitä mitä mieltä muut itsestä ja omasta elämäntavasta on?

Itse olen myös erakko, omasta tahdostani. Minulla ei ole muita ihmissuhteita kuin että vanhan äitini kanssa olen ehkä kerran kuussa tekemisissä. En minä mitenkään häpeä omaa valitsemaani elämäntapaa, eikä minua kiinnosta pätkääkään mitä muut ihmiset siitä ajattelee. Ajatelkoot mitä huvittaa tai olkoot ajattelematta mitään, ihan sama. Minä en kaipaa heiltä mitään, en hyväksyntää enkä seuraa. Missään sosiaalisessa mediassa en ole, ja synttärit sun muut juhlapyhät vietän yksin. Minusta se on mukavaa niin.

En ole mennyt faceen. Tapaan ystäviä muutaman kerran vuodessa. Olen siis tosi erakko. Jos järjestäisin juhlat, keksisin kutsua sinne noin 20 vierasta, joista pitäisin ystävinäni ehkä kolmea, mutta ehkä nämäkin ovat hieman yksipuolisia tuntemuksia. Loput vieraat olisivat sukulaisia, vanhoja koulukavereita ja lasteni kautta hieman tutuiksi tulleita aikusia.  Kerrankin kutsuisin heidät! Tahtosin juhlista hauskat, joten olisin tehnyt paljon valmisteluja ja pitäisin huolen siitä, että olisi paljon uutta jaettavaksi. Se hyvä puoli harvoin tapaamisessa on, etä on kerralla enemmän juteltavaa ja elämät ovat menneet eteenpäin.

Tuli parempi mieli, kiitos ekalle vastaajalle :) Vaikka nyt itkettääkin jotenkin kamalasti. Ryven itsesäälissä.

ap

Mä en haluaisi olla erakko, olen vaan huono tutustumaan. Aika vähän silti koen yksinäisyyttä, viihdyn kyllä yksinkin. 

ap

Minulla ei facebookia ja muita seurusteluvälineitä edes ole, koska en tunne ketään sellaista, jonka ottaisin sinne kaveriksi. Vanhempiini ja sisaruksiini pidän yhteyttä perinteisesti puhelimella ja kasvotusten.

Olen muuten viettänyt 30- ja 40-vuotissynttärini ja valmistunut maisteriksi niin, että yksikään perheen ulkopuolinen ei ole edes tiennyt asiasta mitään. Eipä siinä ole kauheasti juhlittukaan. Ja samalla lailla tästä eteenpäin.

Älä häpeä. Mäkin erakko. En edes laita faceen mitään.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 11:53"]

Minulla ei facebookia ja muita seurusteluvälineitä edes ole, koska en tunne ketään sellaista, jonka ottaisin sinne kaveriksi. Vanhempiini ja sisaruksiini pidän yhteyttä perinteisesti puhelimella ja kasvotusten.

Olen muuten viettänyt 30- ja 40-vuotissynttärini ja valmistunut maisteriksi niin, että yksikään perheen ulkopuolinen ei ole edes tiennyt asiasta mitään. Eipä siinä ole kauheasti juhlittukaan. Ja samalla lailla tästä eteenpäin.

[/quote]Mä taas haluaisin juhlia itseäni joskus, myös muiden kanssa. Haluaisin onnitteluja ja kehuja.  Jotenkin hävettää vaan pitää valmistujaiset joihin kutsun 3 vierasta joista 1 ei pääse.

Minun mielestäni elämässä pääsee helpommalla kun hyväksyy itsensä ja tosiasiat sellaisena kuin ne on eikä turhia häpeile.

Tosin itse olen erakko ihan omasta halustani ja minulle riittää pienet ympyrät elämässä. Ne on ne pienet ilot :)

Mutta jos et ole itse tyytyväinen omaan elämääsi niin muutos on mahdollista jos vain maltat tehdä pikkuhiljaa pieniä muutoksia niin varmasti onnistut. Mutta älä vertaile itseäsi muihin äläkä kadehdi tai katkeroidu.

Noh, minä en ole facebookissa ja minulla ei ole ystäviä, en siis koskaan käy kenenkään luona kahvilla ja täällä ei koskaan käy ketään. Työssäkäyvä olen ja on tietenkin työkavereita mutta koskaan en osallistu mihinkään työpaikan järjestämiin retkiin tai tykytoimintaan ellei ole pakko. Mun puhelin ei soi ikinä ja ei ole ketään kenelle kertoa hyvistä tai huonoista asioista...

Niin paljon yksinäisiä ihmisiä, on harmillista, etteivät näiden yksinäisten tiet kohtaa. :)

t. Itsekin aika yksinäinen

Munkaan puhelin ei soi ikinä, varsinkaan sen jälkeen kun isä kuoli... Isä oli ystävä :( 

ap

Olen työssä vaikkein tänään olekaan niin arkena en viitsi mihinkään lähteä ja en halua kutsua kotiini ketään. Elän poikani kanssa joka kohta lähtee opiskelemaan. Viikonloppuna voin tavata jossain jonkun. Viihdyn erittäin hyvin kotona. Ulkomailla käyn kerran vuodessa viikon parin matkalla.