Perustelkaa, miksi vauva-arki on rankempaa kuin arki isomman lapsen kanssa

Tähän asti olen odottanut, että joku päivä elämä helpottuu. Nyt viimein olen tajunnut, ettei se helpota ennen kuin viimeinenkin on muuttanut pois kotoa. Onneksi välillä on jostain ihmeen syystä tasaisempia aikoja kunnes taas tuntuu tosi raskaalta. Ne asiat, jotka tuntuvat raskailta vain muuttuvat. Hyvät yöunet toki tekevät ihmeitä. On hirveän raskata valvoa monta vuotta putkeen. Pahimmillaan kannoin ensin vauvaa, sitten keskimmäistä ja sen jälkeen saikin odotella milloin esikoinen herää ja taas sama rumba uudestaan. Lapset on nyt 3v, 5v ja 6v. 

Meillä on päiväkoti-ikäinen ja kaikesta alun intensiivivalvomisesta (1.5v) ja vilkkaasta taaperosta huolimatta tämä on kyllä perseestä. Ei ole mitään rasittavampaa kuin jokaisen hereilläolotunnin rajojaan testaava pentu (tottelematon, tyhmiä juttuja jatkuvasti). Siis onneksi on päiväkoti. Ainoa vaan että nyt ollaan kuukausi lomalla, ei oo pakko onneks liikkua ihmisten ilmoilla. Odotan tämän laantuvan jossain vaiheessa ja pahenemaan teini-ikäisenä taas. Ei kuuloakaan että näitä toisen tekisin, vauva-aika on siinä pienin murhe ja siivu.

Minulla vauva-aika oli todella raskasta. Siitä se sitten helpottui vuosi vuodelta. Murrosiässä lapsi oli ihana. Auttoi ja hänestä oli älykästä täysipainoista seuraa. Joten asiat menee näköjään erilailla. Lapsi oli vauvana sairas ja sen olen kokenut kaikista raskaimmaksi. Vauva ei osaa kertoa mihin sattuu vain kärsimys näkyy. Vauva joutuu kärsimään pitkään ennen kuin ajatellaan, että  jotain muutakin kuin koliikkia tms. 

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 11:50"]

Voisiko joku nyt sitten antaa esimerkkejä, miten se elämä käytännössä helpottuu vauvavuoden jälkeen muuta kuin nukkumisten suhteen? ap

[/quote]

Miten niin "muuten kuin nukkumisen suhteen"? Kyllä minulle ne olemattomat yöunet oli kaikkein pahinta, ei tätä nukkumisasiaa voi vähätellä tai sulkea pois. Meilläkin oli vatsavaivainen vauva, joka huonoimpina öinä ei sietänyt yhtään olla vaakatasossa, ei sylissä tai sängyssä. Itse on vaikea nukkua kun lapsi pystyssä olkapäällä. Ja kun on kamalan väsynyt, ei  jaksa juosta missään vauvatreffeillä. Kyllä minulla on elo helpottunut sitä mukaan kun yöunet ovat parantuneet. Vilkkaankin taaperon kanssa jaksaa painaa, jos on nukkunut itse. Se, että on henkisesti varautunut rankkaan vauvavuoteen, ei hirveästi helpota kun aivot on väsymyksestä muusina.

[/quote]Ihan samaa ajattelin. Elämä helpotti valtavan paljon kun vauva oppi nukkumaan 2 t kerrallaan. Aivosumu hälveni kun olo piristyi. Minulla ainakin ne 2 t unet itsellä olivat todella merkitykselliset kaiken jaksamisen suhteen. Ihan kuin olisi ollut toinen ihminen jos joskus kuukausien jälkeen sai nukua maagisen 2 t. Meillä esikoinen ei nukkunut itsekseen kuin 10 min pätkiä päivällä tai yöllä. Ainoastaan sylissä, pystyasennossa nukkui hieman pidempiä unia, mutta itsehän siinä ei tietenkään voinut nukkua kun samalla kanniskeli vauvaa.

Ei olisi tullut mieleenkään lähteä kahvilaan tai mammatapaamiseen kun vauva ei suostunut olemaan vaunuissa, vaan rääkyi selkä kaarella. Eikä sylissäkään suostunut olemaan ilman hytkyttelyä.

Kuopus oli ihan erilainen. Nukkui vauvaikäisenäkin hyvin, eli heräsi vain 2-3 kertaa yössä syömään. Se vauva-aika oli ihanaa. Vauva nukui päikkäreitäkin, jopa vauhuissa, joten oli helppo liikkua ihmisten ilmoilla.

Ei se olekaan. Yhden lapsen kanssa ylimalkaan on kuin jatkuvalla lomalla. Meillä lapset nyt murrosiässä ja kyllä tää on jo ihan toisen kaliiperin hommaa!

Ei se olekaan, ainoastaan mahdollinen väsymys tuntuu rankalta, eipä juuri muuten.

Oliko tämän kirjoituksen tarkoitus taas kiillottaa yhden kotimamman kruunua? Kuinka hänen vauva-arkensa ei ole rankkaa? Sehän on hienoa, mutta jotkut ihmiset kokevat sen hyvin rankkana aikana. Sinä saatat kokea lapsen murrosiän hyvin haastavana, joku toinen ei niin koe. Yksilöllistä ja riippuu hyvin pienistä seikoista. Se, että lapsesi on haastava omasta mielestäsi tällä hetkellä, on vain subjektiivinen arviosi vauvasta, voi olla että hän olisi hyvin helppo vauva jonkun muun mielestä. 

Sinulla on tosi kiva asenne, oikeasti :). Meillä oli huonosti nukkuvat vauvat, ei mitään haaveita kaksista kunnollisista päikkäreistä tms. Silti koin vauva-ajat tosi ihanina. Se fiilis, että saa olla vauvan kanssa, oli vain niin mykistävän upea. Jotkut jutut toki helpottuvat vuosien myötä, mutta onhan sitten taas uhma-ajat ja ylipäänsä kasvatuksessa menee sormi usein suuhun, kun ei vaan tiedä, mitä tehdä. Meillä esikoisella tuli tänä syksynä jokin tosi vaikea vaihe, 11-vuotiaana, jota siis "hoidetaan" kyllä, mutta oikeasti hän on ollut välillä vahdittava kuin joku 1-vuotias. Eikä kukaan tule päähän taputtamaan, että oletpa jaksavainen. Av:lta tulee mielikuva, että lapsiin suhtaudutaan Suomessa negatiivisesti, mutta etenkään vauvoihin tämä ei mielestäni päde. Jos olet vauvan äiti, saat olla väsynyt ja sinua tuetaan, vauvallesi hymyillään ystävällisesti jne. Myöhemmin, jos lapsesti käyttäytyy hetkenkään huonosti, sinua mulkoillaan vihaisesti ja pidetään vain niin kertakaikkisen surkeana kasvattajana. Vaatimukset kasvavat.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 11:12"]

Melkein jokaiselta äidiltä olen kuullut: "Vauvavuosi on todella raskas, mutta kyllä se aika nopeesti kuluu ja vuosi on ohi onneksi hujauksessa!", "Kun lapsi kasvaa, arki helpottuu" jne. Meillä 7kk vauva ja ekat 4kk oli koliikkia, yöllä heräilee vielä tässäkin vaiheessa 3-4 kertaa ja on aika temperamenttinen ja määrätietoinen luonne eli en voi sanoa, että olisi edes mitenkään helppo vauva.

Olen monesti miettinyt, miksi vauvavuotta varsinkin esikoisen odottajille demonisoidaan etukäteen, koska itse olen kokenut tämän kuluneen 7kk elämäni parhaaksi ajaksi. On ihan äärettömän ihanaa pitää töistä breikkiä ja treffata muita äitejä, käydä kerhoissa, kahviloissa, harrastuksissa, vaunulenkeillä jne muiden äitien ja vauvojen kanssa! Arki on mukavaa ja stressitöntä. Yöunet on totta kai jäänyt todella vähäisiksi, mutta eiköhän jokainen vauvaa odottava tiedosta, että vauva-aikana todennäköisesti joutuu valvomaan? Seksiä voi harrastaa ilman pelkoa siitä, että lapsi kävelisi makuuhuoneeseen ja yllättäisi vanhemmat itse teosta, voi katsella aikuisten kesken elokuvia (enkä nyt tarkoita niitä aikuisten elokuvia!) kun vauvalle nyt ei ole mitään väliä, mitä sieltä töllöstä tulee, vauva ei tarvitse jatkuvaa ohjelmaa ja tekemistä vaan riittää kun pitää sylissä tai hyppykeinuun tai lattialle leluineen, vauva nukkuu parit päikkärit jolloin saa omaa aikaa jne.

Perustelkaa, miten se arki jotenkin muuttuu helpommaksi ja paremmaksi vauvavuoden jälkeen muuten kuin noitten yöunien suhteen? Haluaisin oikeesti tietää, koska minusta näinkin on hyvä.

[/quote]

Voi ap, sinulla on helppo vauva! Haastava 7kk vanha vauva ei ole itsekseen lattialla, saati nuku pitkiä päikkäreitä! Sitä ei todellakaan katso telkkaria sillä aikaa, kun vauva on "leikkimässä lattialla", koska se vauva ei siellä minuuttia pidempää viihdy saati sylissä. 

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 11:24"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 11:12"]

Melkein jokaiselta äidiltä olen kuullut: "Vauvavuosi on todella raskas, mutta kyllä se aika nopeesti kuluu ja vuosi on ohi onneksi hujauksessa!", "Kun lapsi kasvaa, arki helpottuu" jne. Meillä 7kk vauva ja ekat 4kk oli koliikkia, yöllä heräilee vielä tässäkin vaiheessa 3-4 kertaa ja on aika temperamenttinen ja määrätietoinen luonne eli en voi sanoa, että olisi edes mitenkään helppo vauva.

Olen monesti miettinyt, miksi vauvavuotta varsinkin esikoisen odottajille demonisoidaan etukäteen, koska itse olen kokenut tämän kuluneen 7kk elämäni parhaaksi ajaksi. On ihan äärettömän ihanaa pitää töistä breikkiä ja treffata muita äitejä, käydä kerhoissa, kahviloissa, harrastuksissa, vaunulenkeillä jne muiden äitien ja vauvojen kanssa! Arki on mukavaa ja stressitöntä. Yöunet on totta kai jäänyt todella vähäisiksi, mutta eiköhän jokainen vauvaa odottava tiedosta, että vauva-aikana todennäköisesti joutuu valvomaan? Seksiä voi harrastaa ilman pelkoa siitä, että lapsi kävelisi makuuhuoneeseen ja yllättäisi vanhemmat itse teosta, voi katsella aikuisten kesken elokuvia (enkä nyt tarkoita niitä aikuisten elokuvia!) kun vauvalle nyt ei ole mitään väliä, mitä sieltä töllöstä tulee, vauva ei tarvitse jatkuvaa ohjelmaa ja tekemistä vaan riittää kun pitää sylissä tai hyppykeinuun tai lattialle leluineen, vauva nukkuu parit päikkärit jolloin saa omaa aikaa jne.

Perustelkaa, miten se arki jotenkin muuttuu helpommaksi ja paremmaksi vauvavuoden jälkeen muuten kuin noitten yöunien suhteen? Haluaisin oikeesti tietää, koska minusta näinkin on hyvä.

[/quote]

Voi ap, sinulla on helppo vauva! Haastava 7kk vanha vauva ei ole itsekseen lattialla, saati nuku pitkiä päikkäreitä! Sitä ei todellakaan katso telkkaria sillä aikaa, kun vauva on "leikkimässä lattialla", koska se vauva ei siellä minuuttia pidempää viihdy saati sylissä. 

[/quote]

Meidän tyttö vaati jatkuvaa viihdyttämistä 1-vuotiaaksi. Hän ei todellakaan ollut yksin lattialla tutkiskelemassa muutamaa minuuttia pidempään, saati katsellut mitään liikkuvia leluja lattialla makaillen. Päiväunet olivat noin 20min-50min maksimissaan, kertaa kolme päivässä. Kaupoille ei voinut lähteä, koska hän ei viihtynyt vaunuissa ja sylissäkin alkoi pian itkeskelemään. 

Nyt kolmevuotiaana on aivan äärettömän helppoa verrattuna siihen. 

Kyllä minusta pikkulapsivaihe on paljon vauvavaihetta raskaampi. Siinä vaiheessa on niin paljon vahdittavaa ja huolehdittavaa ja pikkulapsi on hirveän arvaamaton ja hektinen ja jatkuva vahtiminen ja huolehtiminen uuvuttaa. Ainakin minä koin näin kun ei ollut muuta hoitoapuakaan kuin oma mies.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 11:22"]

Oliko tämän kirjoituksen tarkoitus taas kiillottaa yhden kotimamman kruunua? Kuinka hänen vauva-arkensa ei ole rankkaa? Sehän on hienoa, mutta jotkut ihmiset kokevat sen hyvin rankkana aikana. Sinä saatat kokea lapsen murrosiän hyvin haastavana, joku toinen ei niin koe. Yksilöllistä ja riippuu hyvin pienistä seikoista. Se, että lapsesi on haastava omasta mielestäsi tällä hetkellä, on vain subjektiivinen arviosi vauvasta, voi olla että hän olisi hyvin helppo vauva jonkun muun mielestä. 

[/quote]

Ei todellakaan ollut tarkoitus nostaa itseäni millekään jalustalle. Johan sanoin jo aloituksessa, että ei ole ollut helppo vauva koliikkien ja huonojen öiden takia. Myös imetyksessä ollut 3 tiheän imun kautta, jotka myöskään eivät ole ollut helppoja. Aloituksen tarkoitus oli, ettei esikoislasten vanhemmille kerrottaisi kauhutarinoita vauvavuodesta, se luo turhaan ikäviä mielikuvia kun onhan se vauvan ensimmäinen vuosi oikeesti todella hienoa ja erityistä aikaa. Kyllä jokainen, joka päättää hankkia lapsen varmasti tiedostaa, että vauvalla voi olla koliikkia, allergioita, voi olla huono nukkuja, muuten koko ajan tyytymätön jne. Ei muiden äitien tarvitse ennakkoon maalata piruja seinille. ap

Vauvavuosi voi ollla vaikea tai helppo. Se riippuu ihan vauvasta ja minulla on kokemusta sekä helposta, että vaativasta vauvasta.

Helpon vauvavuoden jälkeen varmasti on raskaampaa, kun lapsi on 1-3 vuotias, jokapaikkaan ehtivä, jatkuvasti silmällä pidettävä tai muuten vaarallisiin tilanteisiin joutuva ja pahimmillaan vielä uhmakaskin.

Vaikean vauvavuoden jälkeen taas äiti voi olla tyytyväinen, että saa edes nukuttua paremmin, vaikka joutuukin olemaan lapsen hereillä ollessa valppaana koko ajan.

Meidän vauva ei viihtynyt vaunuissa, rintarepussa eikä kantoliinassa. Ei tykännyt paikoista joissa muita vauvoja (meteli). Mun piti aina tehdä valinta antaako niin sanotusti seinien kaatua päälle vai kuunnellako karjuvaa vauvaa. En ollut vauvavuotena kovin onnellinen. Nyt nautin 5-vuotiaani seurasta.

Tuoko on vaativa vauva? :D Salli mun nauraa, tule sitten pätemään kun olet : 

*Kantanut lasta 5kk JOKA YÖ, koska se EI lukuisista yrityksistä huolimatta nuku missään muualla koliikin takia vaan kaipaa ihokontaktin.

* Ollut lapsen kanssa joka EI rauhoitu lattialle leikkimään vaan kahden minuutin päästä huutaa kuin syötävä 

* Nukkuu sellaiset päikkärit että kerkeät just ja just hoitaa kotihommat siihen väliin, omasta unesta saati telkkarin katselusta voit haaveilla. Ehkä sitten vuoden päästä (tämä tapahtuu vauva kantorepussa ensimmäiset 5kk)

* Seksiä? HAH! lasu ois aika nopeesti ovella jos harrastais seksiä vauva sylissä.

Ja ei, en opettanut lasta syliin nukkumaan, se ei nukkunut kuin pysty asennossa pahan koliikin takia. Ei suostunut edes vaunuihin joten se niistä vaunulenkeistä muiden äippien kanssa. Luojan kiitos tuo vuosi on ohi ja minulla on ihana 4 vuotias.

5 jatkaa. Kun odotin esikoistani reilut kymmenen vuotta sitten, lueskelin myös vanhempia vauvalehtiä, ja täytyy sanoa, että niiden yksi "sanoma" oli se, että vauvat ovat ihania ja rakkaita ja ilonaiheita vanhemmilleen. Joitain vuosia myöhemmin kuopusta odottaessa totesin, että sanoma oli muuttunut sellaiseksi, että ellei kohtu- tai kätkytkuolema yllätä niin vähintään äiti masentuu pahasti ja suistuu psykoosiin. Sitä en uskalla ajatellakaan, millaisen vaikutelman vauvaelämästä esikoistaan odottava saa täältä av:lta.

Kyllä vauvavuosi on ollut todella iisi verrattuna siihen mitä tuleman pitää. Meillä molempien lasten kanssa oli rankinta ikävuosina 2-4. Sitten oli pari helppoa vuotta ja sitten taas vaikeutui. Koululaisen kanssa on haastavaa jos koulunkäynnissä, oppimisessa tai tarkkaavuudessa on vaikeuksia. Mutta kyllä rankinta oli se taaperovaihe, kun lasta joutui vahtimaan joka ikinen sekunti. Mulla ei ole koskaan ollut verenpaine niin korkealla. Sitten pääsi töihin lepäämään! 

mitä enemmän lapsia ja ikähaitaria, sitä moninaisempia pulmia ja uusia asioita ratkottavana kaikki yhtä aikaa. yhden lapsen kanssa leppoisaa, oli missä iässä hyväänsä. vaikka olisi haastavaa, niin saa keskittyä sen asian ratkomiseen. 

sitten kun on kiire lasten kanssa ja kolmet/ neljät eri haastavat vaiheet menossa yhtä aikaa niin tuntuu, että aika ja kädet loppuvat. 

mutta esikoisen tarpeet yllättävät usein vanhemmat, että lapsi on siinä aina ja lapsen ehdoilla menee elämä seuraavat vuodet. saati sitten, jos tulee esim. jotain fyysistä ongelmaa esim. raskauden jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 11:28"]

Kyllä minusta pikkulapsivaihe on paljon vauvavaihetta raskaampi. Siinä vaiheessa on niin paljon vahdittavaa ja huolehdittavaa ja pikkulapsi on hirveän arvaamaton ja hektinen ja jatkuva vahtiminen ja huolehtiminen uuvuttaa. Ainakin minä koin näin kun ei ollut muuta hoitoapuakaan kuin oma mies.

[/quote]

Olen tästä harvinaisen paljon samaa mieltä. Meillä kaiken lisäksi oli "helpot vauvat". Auta armias, kun ne "helpot vauvat" lähtivät liikkeelle. Juma. Onneksi ovat nykyään jo koululaisia, niin vanhemmillakin on muutakin elämää kuin lapset.

Perhevalmennuksessakin keskityttiin vain vauvavuoden potentiaalisiin vaikeuksiin eikä kukaan varoittanut siitä taaperovaiheesta. No, vauvavuodet odotin "milloin ne vaikeudet tulevat". Vastaus: "ei milloinkaan". Olisinpa silloin tiennyt!!!

Mitäköhän se kertoo, että minusta vauvavuosi oli aivan todella äärimmäisen rankka, mutta nyt lapsemme ollessa 2,5-vuotias kaikkialla kerrotaan kuinka energinen ja vauhdikas hän on (ei meinaa perässä pysyä, kauheasti vahdittavaa) ja niin on kotonakin, mutta tämä on aivan mahdottoman helppoa aikaa mielestäni verrattuna aiempaan? Kuule, kyllä vauvavuosi voi olla rankka. Minun oli aivan turhaa lähteä mihinkään mammatreffeille, ei toivoakaan että olisin puolta tuntia istunut kahvipöydässä kaupassa tai mitään muutakaan vauvan kanssa.