Musta tuntuu, että jokin menee pian vikaan...
Elän unelmaani: olen unelma-alallani, minulla on juuri se mies, jonka halusin, minulla on niin monta lasta kuin toivoin, asun hienossa talossa ja meillä on todella paljon rahaa, käymme ulkomailla todella usein, asun juuri siellä kaupungissa johon halusin aina muuttaa, mieheni on todella komea, itsekin - pakko myöntää - olen timmi, kaunis ja suht. nuori, lapseni (se, joka on siis jo kouluikäinen) pärjää hyvin koulussa ja monet pitävät hänestä, minulla on paljon ystäviä ja tukiverkkoa jne...
Minusta tuntuu, että tämä on liian täydellistä ollakseen totta. Minulla on aina ollut elämässäni melkein pelkkiä vastoinkäymisiä: nuoruudessani olin rankasti (sekä fyysisesti että henkisesti) koulukiusattu ja minua pahoinpideltiin henkisesti (ja välillä fyysisesti) kotona, minulla oli korkeintaan kaksi ystävää, olin köyhästä perheestä, jolla ei aina ollut edes varaa ruokaan, listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin! Olin aina kaikkien mielestä silloin myös esim. ruma ja läski.
Mutta, onneani ei siis voi kestää kauan. Tiedän sen. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Vammaudun pysyvästi? Mieheni jättää minut? Lapseni kuolevat? Tulipalo tuhoaa kaiken? Jään työttömäksi? Minä kuolen?
Kommentit (2)
Kuule, eikö olekkin ihmeellistä, miten ihminen aina ajattelee pahinta? Meille on opetettu: itku pitkästä ilosta tyylisesti, ettei saa/voi iloita onnesta.
Usein mietin itsekkin samaa, mitä kamalaa tulee tapahtumaan, kun elämässä on kaikki hyvin. Pientä terveysongelmaa lukuunottamatta.
Jaahas.