Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kadun SYVÄSTI etten tehnyt kolmatta lasta. Miten päästä eteenpäin?
13.01.2015 |
Olen 37-vuotias 9- ja 7-vuotiaiden lasten äiti. Miehen painostuksesta luovuin aikanani haaveestani tehdä kolmas lapsi ja nyt, kun lapseni ovat jo noin isoja olen alkanut katumaan päätöstä suunnattomasti. Olen ajatuksieni kanssa jumissa enkä oikein tiedä miten pääsisin niistä eroon. Tuntuu hirveältä ajatella, että perheessämme ei enää koskaan tule olemaan pientä ihanaa nopeasti kehittyvää lasta, jonka ihasteleminen täyttää päivät. Tottakai isommatkin lapseni ovat rakkaita, mutta nyt jo kovin isoja ja itsenäisiä. Alkaa olla kynsilakkaa ym. ja ei puhettakaan, että haalaria suostuisivat päällensä vetämään. Myöskin äitin ja isän merkitys tuntuu pienentyneen jo pelottavan paljon ja kiinnostus suuntautuvan yhä enemmän pois kotoa.
Välillä huonoina hetkinä tuntuu, että paras ja ihanin aika elämässäni on varmaankin nyt sitten eletty. Ja tämä on kovin surullinen tunne.
Tiedän toki, että lasten kuuluukin kasvaa ja että he ovat meillä vain "lainassa", mutta kun katson ystävätärtäni, jolla vielä pieni lapsi on, tulen kyllä suunnattoman surulliseksi ja ajattelen, että hänen elämällään on enemmän merkitystä kuin omallani.
Olisiko jollakulla teistä jotakin viisasta neuvoa tilanteeseeni? Kiitos!!!
Kommentit (60)
Tyhmää katua tuommoista. Se tarkoittaisi ettei nykyiset lapset riitä, menkää sanomaan lapsillenne etteivät he riitä. Sitä paitsi nyt niille parille lapselle on enemmän aikaa ja sitä kun ei ikinä ole tarpeeksi muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan sulla vielä mahdollista ikäsi puolesta!
Tiedäthän, että vaikka olisitte silloin hankkineet kolmannen lapsen niin hänenkin vauva-aikansa olisi todennäköisesti mennyt jo kauan sitten (olisi ehkä nyt n. 4-v.).
Mitäs jos nyt vaikka keskittyisit olemassa oleviin lapsiisi ja tarjoat heille turvaa (henkistä ja taloudellista) niin hyvin kuin kykenet.
Ja voisi olla paikallaan etsiä elämään myös MUUTA sisältöä kuin lapset. Vanhemman tehtävä on saatella lapset itsenäiseen elämään ja ajan myötä jäätte kuitenkin miehesi kanssa vielä kaksin. Olisi se sitten paria vuotta aiemmin tai myöhemmin.
Ei muuta kuin uutta putkeen! Sitähän olette varmaan ehtineet harjoittelemaan:)
Ap haluaa vain pienen ja söpön vauva hypisteltäväkseen. Itsekästä ajattelua. Lapset eivät kauaa ole lapsia ja heistä tulee aikuisia ihmisiä. Ihminen ei ole mikään lelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Mutta kaikkea ei saa. Paras lääke tuollaiselle "ongelmalle" on tajuta olla kiitollinen sille mitä on elämältä saanut. Yhtä hyvin voisi olla ettei sulla olis lapsia ollenkaan. tai olisit vakavasti sairas jnejne. Typerää ja itsekeskeistä jumiutua tuollaiseen. Kiittämätöntä ja elitististä. Toki saat olla surullinen siitä ettei joku toiveesi elämässä käynyt toteen, mutta se että jäät tuollaiseen kiinni märisemään, että paras elämä on jo eletty on silkkaa kiittämättömyyttä. Lapsesi ansaitsevat parempaa, kuten että nautit heidän seurastaan. Mutta kyseessä ei taidakaan olla rakkaus lapsia kohtaan vaan halu saada itselleen jotakin lasten kautta. Paras lääke: kiitollisuus. HUomenna voit olla jo kuollut. Tai joku lapsistasi. ja auttaahan tuohon sekin että koet ihan oikean vastoinkäymisen. Sen jälkeen tuo ei enää ole ongelma.
Keskity siihen mitä sinulla jo on. Hienot, terveet lapset. Eivät ole ollenkaan vielä niin isoja, etteivätkö tarvitsisi äitiä. Vietä aikaa heidän kanssaan. Panosta parisuhteeseen. Vauvat eivät ole aina vauvoja ja elämässä on mentävä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lisääntymisvietti on sellanen piruparka, että siitä ei mihinkään pääse. vaikka kuinka ajattelee, että kaksi riittää, nyt pääsee jo helpolla jne, niin silti. silti se tunne, että haluaa lapsen, kumpuaa niin alkukantaisesta tarpeesta lisääntyä, ettei sille oikein saa mitään! yritä ajatella, että se on sinun luonnossasi, tämä tarve, niinkuin ihmisellä yleensäkin (poislukien velat :P) että elämässä ei aina saa kaikkea mitä haluaa, jollakin se on täysi lapsettomuus, jollakin omakotitalo, jne, sinulla nyt tämä kolmas lapsi. ja se on rankempaa kun jäädä ilman omakotitaloa, tiedän (näin esimerkkinä) koska ihmisen luonnossa ei ole tarvetta saada omakotitaloa, vaan jatkaa sukua... sanoinkohan nyt tarpeeksi useasti tuon, että se on ihmisen SISÄLLÄ JNE, SE TARVE TEHÄ LAPSIA JA JATKAA SUKUA :D
Ihme itkemistä. En tajua tällaista. Itse en ole saanut yhtä ainoakaistakaan lasta. En vaikka kuinka olen toivonut ja rukoillut ja kaikkeni yrittänyt. Ap, sinulla on kaksi ihanaa tervettä lasta. KAKSI! Ole heistä onnellinen. Voisit olla kuten minäkin, tämä kohtalo kun on niin kovin sattumanvarainen- ajattele jos et olisi saanut heistä yhtäkään. Et olisi tullut äidiksi kertaakaan, saanut pidellä omaa vauvaasi kertaakaan sylissä ja nähdä hänen kasvavan. Koita nyt päästä tästä asiasta yli ja jatka elämää ja ole onnellinen lapsistasi!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee se lapsi! Katuisin itsekin. Mulla nyt neljä ja ehkä tää oli tässä mut jos vauvakuume iskee teen sen viidennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 13:21"]
Ap haluaa vain pienen ja söpön vauva hypisteltäväkseen. Itsekästä ajattelua. Lapset eivät kauaa ole lapsia ja heistä tulee aikuisia ihmisiä. Ihminen ei ole mikään lelu.
[/quote]
No entäs sitten. Saahan sitä vauvoja tehdä jos huvittaa. Eikun hommiin!
Ei lapsia tehdä, niitä saadaan... ne on lahja, jonka jotkut saavat ja toiset eivät.
Pitää olla onnellinen ja kiitollinen siitä kaikesta hyvästä, mitä nyt jo on. Jossittelu ja katuminen on turhaa. Ilonaiheita on tässä elämässä vaikka miten paljon, ja varsinkin jos perusasiat on kunnossa muuten (parisuhde, terveys, talous).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein 3 lasta nuorempana putkeen ja 38 vuotiaana mulla oli ihan samoja aatoksia neljännestä lapsesta. Harmitti niin paljon ettei oltu tehty neljättä lasta, koin valtavaa ikävää vauvaiästä ja tajusin myös, että nyt on viimeiset hetket tehdä se lapsi. Mies sitten sanoi, että saadaan seuraavaksi lapsenlapsia ja jotenkin pääsin lapsenteosta yli.
Voi vedä nyt vittu päähän ja pakene vuorille. Et vissiin ikinä ole tyytyväinen mihinkään vaan aina pitää saada lisää. Olisit tyytyväinen niihin kahteen lapseen, mitkä sinulla jo on. Mietippä niitä ketkä ei saa ollenkaan lapsia ja olisivat iloisia jo yhdestä lapsesta. Keksi joku oikea ongelma.
Voi v***u. En keksi parempaa kommentoitavaa tähän aloitukseen.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 13:21"]
kyseessä ei taidakaan olla rakkaus lapsia kohtaan vaan halu saada itselleen jotakin lasten kautta.
[/quote]
Tämä on hyvä pointti ja asia, jote itsekin olen miettinyt. Itsekin mietin kolmatta lasta, mutta pohdin juuri sitä, haluanko niinkään lisää lapsia vai jotakin, jota pikkulapsivaihe tuo mukanaan. Pohdin myös itsekin sitä, tarraudunko epäterveellä tavalla pikkulapsivaiheeseen enkä hyväksy elämän luonnollista kiertokulkua. Vaikeita kysymyksiä.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 13:57"]
Voi vedä nyt vittu päähän ja pakene vuorille. Et vissiin ikinä ole tyytyväinen mihinkään vaan aina pitää saada lisää. Olisit tyytyväinen niihin kahteen lapseen, mitkä sinulla jo on. Mietippä niitä ketkä ei saa ollenkaan lapsia ja olisivat iloisia jo yhdestä lapsesta. Keksi joku oikea ongelma.
[/quote]
Siis ihanko totta tähän viestiin negatiivisesti vastaavat ne jotka eivät voi saada (tai enää saada lapsia)? Mitä ne muiden vauvelit on teiltä pois?
Hankkikaa koira ja viettäkää aikaa jo olemassa olevien lapsienne kanssa. Koira on yhtä avuton ja "tyhmä" kuin pikkulapsi. Sille voi lässyttää, sitä voi hoivata ja pitää kieltää kuten pikkulasta. Kun koiran avulla saat sen hoivaviettisi rauhoitettua voit keskittyä olemaan hyvä äiti jo kahdelle olemassa olevalle lapsellesi, josta tarvitsevat äitiään koko lopun ikäänsä. Tarve muuttuu, mutta kyllä minäkin vielä 25-vuotiaana tarvitsen äidin apua ja rakkautta vaikka omillani olenkin jo pitkään asunut.
Alue: Aihe vapaa
Voisi olla täsmälleen mun kirjoittama. Lapset vaan hiukan eri ikäiset (vanhempia). Kadun ihan hirveästi ja vauvakuume jyllää. Mikset voisi tehdä vielä lapsia? Vai eikö mies suostu? Meillä mies suostuisi mutta on kovin väsynyt ja stressaantunut töistä. Tekee pitkää päivää. Aikaa sille "vauvan tekemiselle" ei oikein jää. Olen surullinen myös.