Lue keskustelun säännöt.
jättäisitkö lapsen ilman joulukalenteriyllätystä?
08.12.2014 |
7v kanssa tuli sanomista askartelusotkujen siivoamisesta.... pyysin imuroimaan kimalteet pöydältä ennenkuin ne leviävät pitkin lattioita. Vastauksena vänkytystä ja 7 muuta (sotkuista) tapaa yrittää toimittaa kimalteet roskiin kuin se ehdottamani imuri. Lopulta tyttö tuli aivan eteeni ja sylkäisi lattialle. Siitähän se lensi huoneeseensa loppuillaksi ja iltapalapöydässä asiasta puhuttiin ja tyttö siivosi jälkensä.
Onko nyt turhan tylyä jättää joulukalenteriin yllätys laittamatta? Tai hakea pihalta pari risua sinne kalenteriin? Kimallepurkit menivät jo jäähylle.
Ehken ole itse vielä rauhoittunut, kun tätä vaihtoehtoa mietin.... aamusta tulisi helvetti, mutta sen jälkeen meillä olisi melko leppoisa loppuviikko kun tyttökin yrittäisi käyttäytyä.
Sama riiviö sai koulun itsenäisyyspäiväjuhlassa kunniamaininnan hyvästä käytöksestä :)
No niin, rakentavia ehdotuksia kalenterin suhteen tai kivittäkää av:n tapaan.
Kommentit (14)
No kuulostaa, että asia on sovittu, kun kerran iltapalalla se on käyty läpi ja sitten tyttö vielä siivosi?
Miksi siis jatkaa vihoittelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä mielellä tyttö itse on? Vieläkö kiukuttelee ja onko pyytänyt anteeksi? Jos on pahoillaan ja on pyytänyt anteeksi, niin laita yllätys. Jos taas ei ole, niin jätä ilman yllätystä mutta älä mitään risujakaan laita.
No kyllä todellakin olisi.
Meillä oli aikanaan sellainen talokalenteri, johon sai kivan kuvan paitsi niinä iltoina kun ei ollut mennyt nukkumaan ajoissa, tuli musta verho. Se olisi ollut kohtuullinen rangaistus, MUTTA kun teillä ei ole sellaista käytäntöä ollut tähänkään asti, et voi jo sovitusta jutusta alkaa rangaista vielä lisää.
Relaa vähän!!
Kolmonen keräsi peukut, kiitos mielipiteistä.
Miksi jatkaa.... siksi kun koko syksy on ollut samanlaista, pelkkä puhe, sopiminen ja pyhät lupaukset ei vaikuta edes seuraavaan päivään. Ja heti on vaatteet levällään eteisenlattialla, normaaliin puheeseen tulee vastaukseksi lällätystä, sotkee hammastahnalla, sylkemällä ja jättämällä _kaiken_ juuri siihen mihin käsistä tippuu ja juoksee sitten lainaamaan kynät ja sakset muilta kun omat on hukassa. Puree isäänsä....ei minua :)
Käyttäytyi kuin enkeli sen aikaa kun 3 viikkoa piti olla kotityöt tehtynä (5 pikku duunia per viikko ja omat kamat) ja vaatteet iltaisin ojennuksessa, saadakseen kirjahyllyssä odottavan legopaketin. Sai legonsa ja lakkasi huolehtimasta tavaroistaan samantien.
No, tää on tällasta pohdintaa.. jospa tämänpäiväinen on käsitelty. Täytyy keksiä jotain motivaatiota taas joulun jälkeen.... Joulun peruminen on liian radikaalia, vaikka sekin mielessä kävi :)
Mobiili ei taas tee kappalejakoja.
-ap-
Teilla taitaa olla isompiakin ongelmia kuin kimallepurkki ja lattialla olevat vaatteet jos 7-vuotias jatkuvasti sylkee ja puree...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä jos piilottaisit luukkuun lapun, jossa lukisi "Hei *lapsesi nimi*! Eilen kun kävin tarkastuskierroksella, huomasin ettet käyttäytynyt kunnolla, koska sotkit ja kiukuttelit. Siksi en voinut jättää yllätystä luukkuun tänään, ainakaan toistaiseksi. Jos loppupäivän olet kunnolla saatan illalla tuoda tämän päivän yllätyksen. Toivoo: Tonttu
Jos joulukalenteri on tytölle tärkeä, niin voithan ilmoittaa tytölle, että vastedes yllätyksen saa vain, jos on ollut edellisen päivän kunnolla?
Miksei kalenteriyllätystä voisi käyttää palkitsemiseen/rankaisemiseen, kunhan olette yhdessä sopineet siitä etukäteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän muuten omastakin tuttavapiiristä lapsia, jotka käyttäytyvät valtavan fiksusti ja hienosti koulussa ja muualla "ihmisten ilmoilla", mutta kotona sitten ollaan niin hankalaa... Ehkä lapsi ei vain jaksa tsempata enää kotona, jos hänellä on tarve ja halu esim. koulussa käyttäytyä jopa epätavallisen hyvin? Erittäin älykkäitä nuo tietämäni lapset kyllä ovat. Eikä ole kyse mistään koulussa esittämisestä, vaan ovat pohjimmiltaan hyvin herkkiä ja empaattisia.
Olethan muistanut kertoa tyttärellesi, että olet ylpeä hänen koulusta saamastaan kunniamaininnasta? :)
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 23:39"]
Tiedän muuten omastakin tuttavapiiristä lapsia, jotka käyttäytyvät valtavan fiksusti ja hienosti koulussa ja muualla "ihmisten ilmoilla", mutta kotona sitten ollaan niin hankalaa... Ehkä lapsi ei vain jaksa tsempata enää kotona, jos hänellä on tarve ja halu esim. koulussa käyttäytyä jopa epätavallisen hyvin? Erittäin älykkäitä nuo tietämäni lapset kyllä ovat. Eikä ole kyse mistään koulussa esittämisestä, vaan ovat pohjimmiltaan hyvin herkkiä ja empaattisia.
Olethan muistanut kertoa tyttärellesi, että olet ylpeä hänen koulusta saamastaan kunniamaininnasta? :)
[/quote]
Minä olin tuollainen. Olen edelleen sitä mieltä, että oli hyvä, että kotona sai tuulettaa pahan mielensä, vaikka se tiesikin sotatilaa. Mutta vanhempiin pystyi aina luottamaan niin paljon, että mieltään uskalsi osoittaa. Se kieli turvan tunteesta kotona. Olen hyvin herkkä ja empaattinen ihminen. Ja vaikken varsinaisesti teeskennellyt mitään muualla (esim. koulussa), tiesin miten "ulkomaailmassa" pitäisi käyttäytyä. Herkkyydestäni johtuvat päivän tunteenpurkaukset sitten joskus kotona "vapautuivat" ja joskus ryöstäytyivät käsistä. Äiti oli ihana, kyllä me tapeltiin ja äitiä väsytti toimintani, mutta aina jälkeenpäin tuli juttelemaan, että mistähän mulla nyt oikeesti oli ollut paha mieli. Ja puhuttiin asiat selviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 puhuu täyttä asiaa. En sinänsä ihmettele että pikkukoululainen käyttäytyy kotona kuin pahin 3-vuotis uhmaaja. Ja nauraa kyllä itsekin käytökselleen kun joskus kesken kiukun lopetan koko riehumisen kutsumalla häntä taaperoksi.
En itsekään jaksa sosiaalistä hälinää, ja akut tarvii saada ladata kaikessa rauhassa, hiljaisuudessa näin muun perheen nukkuessa.... tytössä on varmaan sama "valuvika".
Oppisi nyt sen verran hillitsemään itseään, ettei aina kiihdy nollasta sataan kun hänen kanssaan ollaan eri mieltä asioista. Vaikka positiivistahan sen pitäisi olla että kotona uskaltaa ne tunteet näyttää.
Milloin 10 tutuilla on tämä vaihe mennyt ohi?
Vähän pelkään että tytössä on myös tunnollisen ylisuorittajan "vikaa", tätinsä ravaa terapiassa vielä keski-ikäisenäkin kun ei voi olla paras kaikessa mihin ryhtyy.
12 siis ap.
Kiitos 11 kommentistasi, varsin kannustava viesti. Viihytkö sinä paremmin omissa oloissa ja pienissä porukoissa, vai oletko sosiaalinen?
Vahvistuu käsitys, että tämä on enenmmänkin tytön luonteenpiirre ja siitä rankaiseminen ei kyllä tuota tulosta jatkossa...täytyypä miehen kanssa pohtia toisenlaista lähestymistapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 kirjoittaa tässä: Ap, sanoisin, että 1- ja 2-luokkalaisina (ja jo sitä ennen hieman päiväkodissa ja eskarissa toki) on tuo käytöksen ristiriitaisuus koulussa/päiväkodissa ja kotona korostunut. Nämä lapset on tosiaan olleet pohjimmiltaan hyvin kilttejä ja heillä on ollut kovia vaatimuksia itselleen koulun alettua. Ei niinkään siinä, miten oppivat, vaan siinä, hyväksytäänkö heidät, pidetäänkö heistä, ovatko he tarpeeksi mukavia kaikille, onko kaikilla muillakin hyvä olla jne.
Luulisin, että kotona paras keino olisi vain kannustaa ja keksiä jotain rentouttavaa ja hyvää oloa ja itsetuntoa kohottavaa harrastusta? Askartelu- ja kaikki käsillä tekeminen (luova toiminta) ovat varmasti hyviä, vaikka sotkua tuleekin. ;) Ja sitten vain yrittää kestää ja ajattelee, että kyllä se ohi menee. :)
Joulukalenteri on aivan eri asia kuin tytön käytös.
Up