Lue keskustelun säännöt.
Harkitsen antavani lapseni adoptioon
08.12.2014 |
Kyseessä vahinkoraskaus, ja päädyimme poikaystäväni pitämään lapsen ajatuksella että "kyllä me tästä vielä innostutaan". No, viikot vierii ja ajatus vanhemmuudesta tuntuu edelleen vieraalta ja ehkä vähän vastenmieliseltäkin. En ole koskaan haaveillut perheenperustamisesta, enkä oikeastaan tykkää kauheasti lapsista. Nyt on sitten syntynyt ajatus adoptiosta, mutta se on mulle täysin vieras aihe. Onko kenelläkään ajatuksia, neuvoja tai kokemusta aiheesta?
Kommentit (23)
Minulla on kokemusta. Annoin lapsen adoptioon 10 vuotta sitten.
Sanoisin, että se on sosiaalinen itsemurha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 20:27"]
Minulla on kokemusta. Annoin lapsen adoptioon 10 vuotta sitten.
Sanoisin, että se on sosiaalinen itsemurha.
[/quote]
Millä tavalla? Oletko itse katunut sitä?
Älä anna missään tapauksessa! Käy ennemmin juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa tunteistasi. On ihan normaalia pelätä hieman vanhemmaksi tuloa, vaikka raskaus olisi ollut suunniteltukin. Sinä tarvitset varmaan enemmän tukea ja rohkaisua. Ei tarvitse pitää muiden lapsista, oma tuntuu silti ainutlaatuiselta ja äärimmäisen rakkaalta. Sen tunteen tietää vasta, kun saa lapsen syliin.
Minkä ikäinen lapsi? Lapsi tulee myöhemmin aina miettimään, miksi? Ja entäs jos taas pamahdat uudelleen paksuksi ja päätät pitää lapsen? Miten oikein selität itsellesi asian parhain päin, että luovuit yhdestä, koska ei huvittanut ja sitten päätitkin pitää toisen lapsen?
Käypä ensi töiksesi poistattamassa kohtu, ettet aiheuta enää itsellesi ja muille ongelmia.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 20:33"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 20:27"]
Minulla on kokemusta. Annoin lapsen adoptioon 10 vuotta sitten.
Sanoisin, että se on sosiaalinen itsemurha.
[/quote]
Millä tavalla? Oletko itse katunut sitä?
[/quote]
Kuraa tuli niskaan monelta eri taholta. Minua haukuttiin kelvottomaksi ja itsekkääksi ihmiseksi joka ei ansaitse omaa lasta edes tulevaisuudessa kun kerran menin antamaan lapsen pois tuosta vain. Muutama kaveri käänsi selkänsä kokonaan. Toisaalta raskausaika oli muutenkin aika ahdistava kun oikeastaan tiesin jo siinä vaiheessa, että päätökseni adoptiosta pitää ja siinä sitten vaan hymyiltiin kun onnitteluja sateli. En oikeastaan kehdannut enkä uskaltanut sanoa asiasta kellekään siinä vaiheessa. Onneksi perhetyöntekijästä (muistaakseni) oli paljon apua kun sai hänelle purettua ajatuksia ja tunteita.
Olisin aivan taatusti tehtyn abortin jos olisin tiennyt, millaista kohtelua tulen saamaan. Sen sentään olisi pystynyt tekemään salassa eikä kukaan olisi luultavasti muutenkaan asiaa paheksunut. Normaalia asia joka tehdään kun tulee vahinkoraskaus.
Ja nyt sitten tietysti on odottelua, että koskas se poisannettu lapsi tulee oven taakse tivaamaan vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 20:36"]
Minkä ikäinen lapsi? Lapsi tulee myöhemmin aina miettimään, miksi? Ja entäs jos taas pamahdat uudelleen paksuksi ja päätät pitää lapsen? Miten oikein selität itsellesi asian parhain päin, että luovuit yhdestä, koska ei huvittanut ja sitten päätitkin pitää toisen lapsen?
Käypä ensi töiksesi poistattamassa kohtu, ettet aiheuta enää itsellesi ja muille ongelmia.
[/quote]
Oli kyllä niin kypsä vastaus tämä, että mietin jo etten noteeraa ollenkaan, mutta haluan nyt kuitenkin tarkentaa, että olen tosiaan nyt vasta raskaana.
Synnytyksen jälkeen äidillä on kahdeksan viikkoa aikaa miettiä haluaako pitää lapsen. Aikaa siis harkita asiaa on vielä. Jos harkittuasi pohdit adoptiota, voit ottaa yhteyttä Pelastakaa Lapset ry:hyn, sieltä saat neuvontaa. Synnytyksen jälkeen lapsi menisi sijaisperheeseen siksi ajaksi. Ehkä vielä muutat mielesi. Muista kuitenkin miettiä miltä sinusta itsestä tuntuu. Kommentti sosiaalisesta itsemurhasta on järjetön. Miksi olisi hyväksyttävämpää tehdä esim abortti kuin antaa lapsi adoptioon? Adoptiossa lapsi saa häntä kauan odottaneet vanhemmat. Suurempaa lahjaa toiselle ei voi antaa. Mieti rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on se harkinta-aika. Voihan olla, että innostutte vauvasta, kun hän syntyy.
Nykyään on mahdollista avoin adoptio, eli lapsi on juridisesti toisen perheen, mutta te saatte tavata lasta, myös teidän vanhempanne saavat.
Tässä hyvää luettavaa sinulle: http://epublications.uef.fi/pub/URN_NBN_fi_joy-20090051/URN_NBN_fi_joy-20090051.pdf
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptio on oikein, jos et kertakaikkiaan tunne olevasi valmis äidiksi ja koet, että et voi tarjota lapselle sitä mitä hän tarvitsee. Älä anna kenenkään puhua itseäsi ympäri, suuntaan tai toiseen. Vain sä itse tiedät mitä tunnet.
Päätös ei varmasti ole helppo, tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen antanut lapseni adoptoitavaksi. Olin silloin 19vuotias ja en ollut valmis vanhemmuuteen ja tuntui etten pysty tarpeeksi huolehtimaan vauvasta. Halusin antaa lapselle kuitenkin hyvän elämän ja vanhemmat ketkä haluavat antaa hyvän ja onnellisen elämän. Adoptiosta on nyt kulunut 4vuotta ja mietin kyllä useasti lasta.
Itse annoin lapseni adoptioon. Nyt kun tiedän mitä tuleman pitää sanoisin, että tee abortti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 20:51"]Itse annoin lapseni adoptioon. Nyt kun tiedän mitä tuleman pitää sanoisin, että tee abortti
[/quote]
Samaa mieltä! Näin ollen sinun ei tarvitse kuunnella tuomitsevia puheita lopun ikääsi:(
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 20:47"]
Synnytyksen jälkeen äidillä on kahdeksan viikkoa aikaa miettiä haluaako pitää lapsen. Aikaa siis harkita asiaa on vielä. Jos harkittuasi pohdit adoptiota, voit ottaa yhteyttä Pelastakaa Lapset ry:hyn, sieltä saat neuvontaa. Synnytyksen jälkeen lapsi menisi sijaisperheeseen siksi ajaksi. Ehkä vielä muutat mielesi. Muista kuitenkin miettiä miltä sinusta itsestä tuntuu. Kommentti sosiaalisesta itsemurhasta on järjetön. Miksi olisi hyväksyttävämpää tehdä esim abortti kuin antaa lapsi adoptioon? Adoptiossa lapsi saa häntä kauan odottaneet vanhemmat. Suurempaa lahjaa toiselle ei voi antaa. Mieti rauhassa.
[/quote]
Noin minä sen koin. Tuntui, että yhteiskunta "suvaitsi" helpommin abortin kuin adoption. Ja tietenkin ensimmäisen pystyy hoitamaan salassa. Raskautta ei pysty.
Mutta tosiaan, onhan siinä se kahden kuukauden harkinta-aika. Itsekin kävin sinä aikana katsomassa vauvaa ja sain myös valokuvan hänestä, ikään kuin muistoksi.
Minä en tietenkään voi puhua kuin omasta puolestani miten adoption koin. Minulle se oli henkisesti hyvin raskas ja jos nyt voisin päättää, tekisin abortin.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 20:44"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 20:36"]
Minkä ikäinen lapsi? Lapsi tulee myöhemmin aina miettimään, miksi? Ja entäs jos taas pamahdat uudelleen paksuksi ja päätät pitää lapsen? Miten oikein selität itsellesi asian parhain päin, että luovuit yhdestä, koska ei huvittanut ja sitten päätitkin pitää toisen lapsen?
Käypä ensi töiksesi poistattamassa kohtu, ettet aiheuta enää itsellesi ja muille ongelmia.
[/quote]
Oli kyllä niin kypsä vastaus tämä, että mietin jo etten noteeraa ollenkaan, mutta haluan nyt kuitenkin tarkentaa, että olen tosiaan nyt vasta raskaana.
[/quote]
Älä saarnaa kypsyydestä, kun itse olet itsesi tuohon tilanteeseen saanut. Ja lapsenteko harkitaan ennen - ei sen jälkeen - kun on jo raskautunut. Olisit miettinyt asioita ennen kuin laitoit "pullat uuniin". Lapsi ei ole mikään leikkikalu, joka voidaan heittää menemään, kun itseä kyllästyttää. Ja se, että kyselet ihmiseltä, joka on lapsensa antanut adoptioon, miksi se oli "sosiaalinen itsemurha", kertoo jo kaiken sun kypsyydestä ja kyvystä asettua oman napasi ulkopuolelle.
Mutta entäs se lapsen isä? Mitä mieltä hän on?
Ei osata käyttää ehkäisyä. Pillerit ei sovi. Ja mies panee paljaalla. Ja määky-mää. Sitten ihmetellään tyhmänä, eikä edes osata ottaa aborttia, kun yksi aivosolu etsii toista.
Tsemppiä ap! Minusta on hienoa, että et tehnyt aborttia. Mieti rauhassa vaihtoehtoja (adoptio vs vauvan pitäminen). Voin kertoa, että vaikka meillä lapset olivat tosi hartaasti toivottuja, koin myös epävarmuuden tunteita raskauden aikana. Mietin, onko minusta äidiksi? Opinko rakastamaan lasta? Uskon, että normaalinkin raskauteen kuuluu jossain määrin epävarmuus . Se on osa äidiksi kasvamista. Äidin rakkaus syntyi minulla vähitellen vauvan synnyttyä. Nyt lapsi on 2v ja rakastan häntä niin paljon! Ja jälkikäteen oma epävarmuus tuntuu lähes hassulta.
Kehottaisin sinua pohtimaan omia tunteitasi ja puhumaan niistä neuvolassa. Ehkä tunne vauvan antamisesta adoptioon voimistuu tai sitten se menee ohi. Aika näyttää.
Kaikka hyvää sinulle ja vauvalle :) selviät kyllä, päätit kummin vain !
Hyvä päätös jos et ole kiinnostunut vanhemmuudesta.