Lue keskustelun säännöt.
Harkitsen antavani lapseni adoptioon
08.12.2014 |
Kyseessä vahinkoraskaus, ja päädyimme poikaystäväni pitämään lapsen ajatuksella että "kyllä me tästä vielä innostutaan". No, viikot vierii ja ajatus vanhemmuudesta tuntuu edelleen vieraalta ja ehkä vähän vastenmieliseltäkin. En ole koskaan haaveillut perheenperustamisesta, enkä oikeastaan tykkää kauheasti lapsista. Nyt on sitten syntynyt ajatus adoptiosta, mutta se on mulle täysin vieras aihe. Onko kenelläkään ajatuksia, neuvoja tai kokemusta aiheesta?
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 20:55"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 20:44"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 20:36"]
Minkä ikäinen lapsi? Lapsi tulee myöhemmin aina miettimään, miksi? Ja entäs jos taas pamahdat uudelleen paksuksi ja päätät pitää lapsen? Miten oikein selität itsellesi asian parhain päin, että luovuit yhdestä, koska ei huvittanut ja sitten päätitkin pitää toisen lapsen?
Käypä ensi töiksesi poistattamassa kohtu, ettet aiheuta enää itsellesi ja muille ongelmia.
[/quote]
Oli kyllä niin kypsä vastaus tämä, että mietin jo etten noteeraa ollenkaan, mutta haluan nyt kuitenkin tarkentaa, että olen tosiaan nyt vasta raskaana.
[/quote]
Älä saarnaa kypsyydestä, kun itse olet itsesi tuohon tilanteeseen saanut. Ja lapsenteko harkitaan ennen - ei sen jälkeen - kun on jo raskautunut. Olisit miettinyt asioita ennen kuin laitoit "pullat uuniin". Lapsi ei ole mikään leikkikalu, joka voidaan heittää menemään, kun itseä kyllästyttää. Ja se, että kyselet ihmiseltä, joka on lapsensa antanut adoptioon, miksi se oli "sosiaalinen itsemurha", kertoo jo kaiken sun kypsyydestä ja kyvystä asettua oman napasi ulkopuolelle.
[/quote]
Tässä juuri yksi malliesimerkki siitä, miten abortti hyväksytään helpommin kuin adoptio.
-se yksi joka on antanut lapsen adoptioon 10 vuotta sitten-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä, joka annoit lapsesi adoptioon 10 vuotta sitten, nyt luettuani muutaman vastaajan viestejä, ymmärrän paremmin, mitä tarkoitit "sosiaalisella itsemurhalla". Mulle ei olisi tullut pieneen mieleenikään, että jotkut suhtautuu tähän aiheeseen noin jyrkästi. Tulee tosiaan sellainen kuva, että abortti hyväksytään helpommin kuin adoptio. Toivottavasti olet sujut itsesi kanssa etkä ota tuollaisia juttuja kuuleviin korviisi, mäkään en aio tehdä niin. Tässä on kyse kuitenkin jostain paljon suuremmasta kuin muutamasta ajattelemattomasta ja ilkeästä ihmisestä.
-AP
Kiitos tosi paljon asiallisista vastauksista, niistä on enemmän apua kuin uskottekaan :)
Tietysti ideaalitilanne olisi se, että se rakkaus lasta kohtaan heräisi eikä tarvitsisi miettiä enää tällaisia asioita, mutta haluan varautua siihen, että niin ei käykään. Välillä tuntuu, että olen sisältä ihan kylmä kun en ole koskaan potenut mitään vauvakuumetta eikä minulla ole mitään hoivaviettiä.
En ole koskaan ollut millään tavalla abortinvastainen enkä tuomitse ketään sen tekemisestä, mutta kun tämä tilanne osui omalle kohdalle, niin tuntui vaan epäreilulta päättää jonkun toisen elämä koska mä en ole valmis ottamaan vastuuta siitä. Adoptio on mun mielestä parempi vaihtoehto, koska silloin lapsella on oikeus hyvään elämään perheessä, jossa hän on toivottu ja rakastettu.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 20:55"]
Mutta entäs se lapsen isä? Mitä mieltä hän on?
[/quote]
Ollaan poikaystäväni kanssa tästä aika samoilla linjoilla. Mitään ei olla päätetty, mutta keskustellaan päivittäin asiasta.