Onko muita, joita ahdistaa jatkuva viestien laitto kavereilta?

Ahdistaa ja ärsyttää todella. Mulla ei ole edes älypuhelinta eikä siten whatsuppiakaan. Eikä mitenkään erityisen paljoa kavereitakaan. Silti jo ennenkuin herään on usein 5 puhelua tullut ja sitten tulee suma viestejä kun ei vastaa. Meiliin ja faceen en viitsi mennä joskus moneen päivään kun oksettaa jotenkin. Tuntuu, että olen ihan epäsynkassa ympäröivän maailman kanssa ja jatkuva huono omatunto, mutta en millään pysty reagoimaan kaikkiin viesteihin koko ajan. Tai siihen mun aika sitten menisikin, ja haluan tehdä muutakin. Kaipaan hirveästi omaa rauhaa. Kerran oli puhelin hajalla ja oli ihana rauha kolme päivää, ei häirinneet edes puhelinmyyjät. Sitten olikin hirvee haloo, että oletko hengissä.

Ei ahdista. En tule sitten yksinäiseksi.

Ei ahdista. Jos en jaksa kuunnella sitä pimputusta, laitan äänettömälle ja luen kun muistan. Olisi kyllä aika rankkaa ahdistua ja ärsyyntä kaikesta mahdollisesta muiden tekemisistä... Eihän sitä ehtis muuta ollakaan kuin ärsyyntynyt päivät pitkät :D

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 01:37"]

Mulle ei yleensä soita kuin puhelinmyyjät, ja viestejä tulee tosi harvoin, jotain facessa, mutta sielläkään en todellakaan ole koko ajan. Joku vatsappi on joku teinijuttu, tytär viestittelee poikaystävänsä kanssa sillä kun tytär on ulkomailla aupairina. Todella teinimeininkiä jos koko ajan joku viestittää, ei aikuisilla ole kellään sellaseen aikaa.

[/quote]

Yhtä teiniä kuin tuo sun facebookin käyttökin. Viesti kuin viesti, sama se tuleeko se facen messengerin vai watsappin kautta.

Itse en anna häiritä omaa elämää edes kännykän. Vastaan jos huvittaa ja jätän välillä kännykän kotiin.

Joo. En olekkaan itse laittanut kenellekkään kaverilleni ensin viestiä sitten vuoden 2010, kun jokatapauksessa spämmäävät itse viestiä jossain vaiheessa. Vastaan viesteihin, jos niitä tulee, mutta itse en ole laittanut viestiä eka enää vuosiin, aloittanut keskustelua.

t. 16v

Minullakin toisinaan leimahti kun viestittelin kaverin kanssa jolla meni silloin huonosti ja hän jotenkin tarrautui minuun. Tekstiviestejä siis. Kirjoittaessani vielä edelliseen viestiin vastausta, hän lähetti sillä välin 1-2 viestiä lisää. Argh!

Mä vaan kylmästi jätän huomioimatta, ja otan yhteyttä sitten kun ehdin/jaksan. 

höh, mun mielestä taas on mukava rupatella kavereiden kanssa watsappissa. etenkin sellaisten jotka asuu toisella paikkakunnalla. hyvin pysyy sellaistenkin ystävien arjessa mukana :)

olen kyllä tosi laiska puhumaan puhelimessa ja näkemään kavereita.viestitellä voi silloin kun itselle sopii ja kaveri voi vastata sitten kun hänelle sopii.

Kyllä se kieltämättä. Mukavia ihmisiä, mutta ei mulla oo sanottavaa 24/7 + mulla on muutakin tekemistä ja muitakin ihmisiä mielessä.

Ärsyttävää kun oot vaikka siivonnut, tiskannut yms niin 30 viestiä lukematta..

Ärsyttää. Loukkaantuvat tai ihmettelevät jos en vastaa, ja jos vastaan niin sitten tulee heti perään uusi viesti johon taas pitäisi vastata. Läpi koko päivän sitä pitäisi jatkaa. En ymmärrä, miten jatkuvasti viestittelevät saavat mitään tehtyä?

Sama soittelijat. Aamusta se alkaa. Sitten pitäis tunti jauhaa...ääh. kiusallista aina selitellä mikset oo vastannu ku ei vaan jaksa.. Todellakin ärsyttää tämä nykyajan malli että.pitäs koko ajan olla tavoitettavissa.

Kyllä! Sama juttu Facebookin chatin kanssa. Siksi olen melkein aina offline. Välillä jos olen unohtanut itseni online, alkaa pinna kiristymään samantien kun joku kaveri alkaa kirjoittelemaan. Mese oli aivan hirvittävä kun ikinä ei voinut rauhassa surffailla netissä ilman että oli "pakko" kirjoitella jonkun kanssa samalla. Eivätkö ihmiset kaipaa enää omaa rauhaa?

Mulle ei yleensä soita kuin puhelinmyyjät, ja viestejä tulee tosi harvoin, jotain facessa, mutta sielläkään en todellakaan ole koko ajan. Joku vatsappi on joku teinijuttu, tytär viestittelee poikaystävänsä kanssa sillä kun tytär on ulkomailla aupairina. Todella teinimeininkiä jos koko ajan joku viestittää, ei aikuisilla ole kellään sellaseen aikaa.

Ahdistaa. Varsinkin yks jonka viestit on jotenkin "painostavia". Pitäis olla siellä ja täällä siihen ja siihen aikaan. Usein joudun kieltäytymään ja sitten sekin alkaa mua ahdistamaan kun usein sanon ei. Tulee tavallaan olo että joutuu selittelemään ajankäyttöään, ja se rasittaa mua maailman eniten.

Välillä laitan kännykän netin kokonaan kiinni tai luen saapuneet whatsapp-viestit kun netti on pois päältä eikä minusta jää viimeksi paikalla -merkintää.

Ahdistaa. Todellakin. Etenkin whatsapp, kun toinen näkee koska viesti on luettu. Eniten ahdistaa ehkä viestien sisältö; turhaa lätinää, joka ei liity mihinkään. Kuitenkin sitä pitää jatkaa monen kymmenen viestin verran. Arrr!!!! Tunteeko ihmiset itsensä vähemmän yksinäisiksi vai mitä hittoa?

Kyllä ahdistaa ja soitot myös. D: Tekisi niin mieli pistää kännykkä edes yhdeksi päiväksi kiinni, mutta sitten olisi suunnilleen poliisipartio pian oven takana kyselemässä että olenko hengissä ja onko kaikki hyvin kun en vastaa puhelimeen.

Kyllä ärsyttää, ennen jopa ahdisti. Jatkuva "vaatimus" kommentoida kuvia ja vastata milloin mihinkin tekemisiin. Mulla on yksi tällainen ystävä, aikuinen ja äiti. En ymmärrä miten voi olla aikaa ja halua jatkuvasti laittaa mulle viestejä.  Tuntuu että ei jää itselle mahdollisuutta olla kiinnostunut, kysyä mitä kuuluu, kun jatkuvasti viestien kautta "hierotaan naamaan" lähes kaikki arjen asiat. Siihen päälle tilityspuhelut jotka kestää yli tunnin. Ehkä vaikeinta on se ettei osaa sanoa suoraan mikä on sopivasti ja pyytää että ei laittaisi liian usein viestejä. 

Just noiden inbox -viestittelyjen takia en ole käynyt facebookissa kolmeen kuukauteen.  En jaksa vastailla.  Ja tiedän, että jos nyt kirjautuisin niin vastassa olis kavereiden tiukkoja tenttauksia miks en ole ollut facessa.  Ihan kuin olis joku stanan pakko!

Vain todella seuralliset ekstrovertit (tai sellaista sosiaalisen paineen vuoksi esittävät) voivat päätyä tuohon tilanteeseen...

Eli kyllä ärsyttäisi, stressaantuisin ennen pitkää liikaa kun tuntuisi ettei olisi omaa rauhaa, ai mutta eihän sitä tosiaan tuolla menolla olisikaan. En pystyisi, tuntuisi kuin olisi pallo jalassa ja tietty vapaus täysin mennyttä. En mä nyt ihan yksinkään halua olla enkä onneksi olekaan, mutta mä en todellakaan tarvitse onnelliseen elämään jatkuvaa spämmiä tutuilta ja tavoitettavissa olemista koska tahansa. Ei se käy mulle.