Lue keskustelun säännöt.
Muita, joilla elämä potkii päähän?
12.01.2015 |
Viime vuosi oli henkisesti todella rankka ja stressitasot pomppi koko ajan tapissa ja ylikin.
Vuoteen mahtui paljon paskaa, mm. valehtelua (muutama ihminen valehteli päin näköä, levitteli ns. salaisia, hänelle luotettuja asioita pitkin Facebookkia ja omille kavereilleen jne. ja käytti noita tietoja herjatakseen mua julkisesti), uhkailua (yksi ämmä otti sydämen asiakseen mun julki herjaamisen ja huorittelun + uhkailun. Oli yksi ex-kaveri), sydänsuruja ja valehtelua yhdeltä miespuoliselta kaveriltani, hylkäyskirjeitä (en päässyt kumpaankaan kouluun, mihin hain) jne.
Ja kaiken huipuksi työkkäri hönkii ja hinkuu niskaan, hinkunut jo kesästä asti. Ja tuoltakin sitten saanut paskaa niskaan :( Edellisen kerran, kun kävin työkkärissä (marraskuussa muistaakseni), istuin tunnin verran itku kurkussa, kun virkailija todellakin vihjailee monta kertaa, että olen tyhmä, kun en päässyt kouluun enkä sitten varmaan osaa etsiä netistä niitä työpaikkoja, niitä kun on muitakin kun vaan MOL:in sivut :( Ei riittänyt, että kerarn sanoi tuon, eiiiiiii. Monta kertaa piti haukkua.
Uutena vuotena sitten päätin, että tästä vuodesta ei tule yhtä paskaa, kun viime vuodesta, mutta eipä tässäkään vuodessa ole ollut vielä hurraamista :(
Löysin kaksi kiinnostavaa työpaikka ilmoitusta MOL:ista. Toinen oli jo mennyt yli viikko sitten ja toisessa puolsetaan oli väärä numero, tulee vaan herja, että numero ei käytössä :O Eli turha toivo, että mitään töitäkään sitten löytyisi (oman alan töitä on oikeasti vaikea saada ja nuo kaksi paikkaa olisi ollut lottovoitto) ja en nyt sitten tiedä, että yritänkö hakea koulunkaan (alanvaihdos olisi edessä, vaikka tykkäänkin ammatistani, niin tuo työpaikkojen "vähyys" on se pitkä miinus), kun kyseisille aloille on satoja hakijoita :(
Stressitaso oli jo suht normaali hetken, mutta ennen joulua tasot pompsahti taas avaruuteen ja esim. rytmi on persiillään (esim. nukahdan vasta kolmen-neljän pintaan, kun normaalisti käyn nukkuimaan siinä yhden pintaan), tuo kyllä johtuu paristakin asiasta, suurin syyllinen on työkkäri. Sain kirjeen, että pitää mennä jollenkin 6 viikon kursille, jolla saa pyyhkiä perseensä. Sillä kun ei tee mitään. Ja jos kurssille ei mene, rävähtää karenssi :(
Kommentit (4)
No voi sinua! Mitäpä jos unohtaisit nuo koulu- ja työjutut muutamaksi viikoksi kokonaan ja antaisit nuppisi levätä. Teet asioita mistä nautit ja rauhoitut. Mene vaan sinne kurssille. Itsekin olen ollut monella kurssilla joista olen jo etukäteen tiennyt ettei niistä tule olemaan mitään hyötyä työllistymisen kannalta. Mutta niillä kursseilla on kuitenkin ollut mukavaa ja on saanut tavata hienoja ihmisiä. Asiat alkavat toisinaan loksahdella paikoilleen kun ei enää stressaa niistä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nupin lepuuttaminen on ollut nyt todella kiven alla, koiran kanssa ei ole voinut tehdä pitkiä lenkkejä (loukkasi tassun pari viikkoa sitten, nyt onneksi on parantunut, mitä nyt vielä saattaa linkata, jos juoksee paljon) ja esim. metsässä olen aina saanut nollata aivot, mutta nyt sitten on metsälenkitkin bannissa (en uskalla yksin lähteä metsään, polveni on paskana (kaksi vuotta sitten leikkaus epäonnistui ja polvi menee edelleenkin välillä sijoiltaan jne.), mutta enpähän ole saanut ketään seuraksi :(
Ketään ei enää kiinnosta meidän seura, ei puistoon, ei metsään ja lopetinkin jo marraskuussa kyselemisen (kysyin tyyliin kaks kertaa kuussa eli en joka viikko kysellyt tms.).
Yksi harrastus on nyt ollut joulutauolla, viime viikolla olisi pitänyt alkaa, mutta jouduttiin perumaan, tällä viikolla sitten uusi yritys.
Viime kesä oli senkin takia niin paha, kun helteellä ei pystynyt nukkumaan, kun max pari tuntia, syöminen oli niin ja näin ja siihen päälle vielä se, että en päässyt ollenkaan tanssimaan, en vaan jaksanut kävellä kaupungin toiselle puolelle ja alku kesästä harjoituksia peruttiin vesisateen takia (tanssitaan kesällä ulkona). Yleensä ollaan menty kimppakyydillä tuonne, mutta en sitten päässytkään kenenkään kyytiin eli :(
Tsemppiä sinulle. Aidosti! Asioilla on tapana järjestyä. Älä luovuta. :)
Potkii se muillakin. Must tuntuu että et oo ainoo.... Nyt on kovat ajat :(