Varma siitä oikeasta, silti ero?

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 15:30"]

Onko täällä ketään, joka on löytänyt sen oikean ja ollut aivan varma siitä oikeasta, mutta kuitenkin eronnut?

Oma tilanteeni on se, että oma mieheni ei ole se oikea. Hän on mukava, vastuullinen, tuo rahaa taloon, hoitaa lapsia ja seksikin sujuu, mutta ei tähän juttuun sen kummempaa kipinöintiä liity tai ole koskaan liittynyt.

Olen ruvennut miettimään, pitäisikö tästä suhteesta lähteä ja etsiä se oikea. Pelottaa kuitenkin, että se varma kolahdus ei myöhemmin osoittaudukaan varmaksi.

Jotenkin tuntuu, että tässä mukaelämässä menee elämä hukkaan.

[/quote]

Kuka sulle on se oikea, josta eroaisit?

Luulin, että olin löytänyt sen oikea ja erosin. Ensimmäisen viikonlopun jälkeen totesi, ettei tästä nyt tulekaan mitään, vaikka oltiin vannottu ikuista rakkautta ja oltiin sielunkumppaneita jne.

Tuolla asetelmalla kysyttynä vaikka kuinka moni. Luulin, että olette asuneet yhdessä about 10 vuotta. Siis sen oikean kanssa.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 20:28"]

Minä erosin siitä oikeasta, olin ihan varma, että yhdessä ollaan ja pysytään. Ulkoiset tekijät veivät erilleen. Uskon kuitenkin, että voin olla onnellinen jonkun muunkin kanssa. Sitten tuosta että parisuhteen eteen pitää tehdä hirveästi töitä, niin en minäkään siihen oikein usko, eihän siinä ole mitään logiikkaa... Itsensä kanssa monet joutuukin varmaan tekemään töitä etenkin kun hakee omaa identiteettiään ja sitä, miten suhtautuu elämään ja vaikeuksiin. Mutta kun on itse tasapainossa ja parisuhteen toinen osapuoli on myös tasapainossa, niin mikä siinä sitten niitä töitä oikein teettää?

[/quote]

ihan samoja minäkin olen miettinyt!

Voi käydä niinkin että luulet jonkun olleen sulle se oikea.. Yhdessäkin näin puhuttu. Sitten eräänä päivänä toinen toteaakin luullensa väärin ja löytäneensä sen hetkiselle fiilikselleen sen oikean.. 

Kannattaa koittaa suhteessa kun suhteessa kasvaa samaan suuntaan. Jos vaan homma ei lähde luonnistumaan, kumpikaan ei jousta tai keskusteluistakaan ei ole iloa. Se oikea voi löutyä jostain muualta, tai paljastuu alun jälkeen ihan vääräksi.ö.

Mistä näitä ikinä tietää.. Sinä olet itsellesi se oikea, puoliso tasapainottava voima..

Jos ei tasapainoa löydy aloitteista huolimatta..->

Ei ole mitään Sitä Oikeaa.

on vain Se Jonka Kanssa Me On Päätetty Pitää Homma Toiminnassa.

Juuri tänään valitti lehdessä seksuaaliterapeutti, että naiset roikkuvat mieluummin Facessa kuin harrastavat miestensä kanssa seksiä. Lieneekö se sitten sitä ME ON PÄÄTETTY PITÄÄ HOMMA TOIMINNASSA -filosofiaa?

Jotenkin sitä vain tulee mieleen, ettei teennäisestä yrittämisestä saa käsiinsä edes niitä känsiä.

Onko lapset teidän yhteisiä? Miksi hätäilit? Tietenkin herää tuollaisia ajatuksia, kun ei ole sen oikean kanssa yhdessä. Silloin on ihan sama, kenen kanssa on parisuhteessa, koska "ihan ok" miehiä tapaa niin usein ja kaikkien kanssa saisi samanlaisen "ihan ok" parisuhteen.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 19:51"]

Ei ole mitään Sitä Oikeaa.

on vain Se Jonka Kanssa Me On Päätetty Pitää Homma Toiminnassa.

[/quote]

Jonkun kanssa Se Homma Vaan Toimii Helpommin kuin jonkun toisen kanssa.

Mä ihmettelen aina kun neuvotaan, että parisuhteen eteen pitää tehdä PALJON töitä. Parisuhteeseen täytyy tietysti panostaa, mutta jos sen eteen joutuu tekemään niska väärällään töitä niin ehkä parivalinta on mennyt alunperinkin pieleen.

Kuinka monelle se oikea sitten elämässä eteen sattuu? Minä olen tavannut elämässäni lukuisia mainioita ja ihastuttavia miehiä, mutta en sitä oikeaa. Yhden kanssa olen kuitenkin suhteessa ja tehnyt lapset. 

Kuinka todennäköistä on, että se oikea tulee myöhemmin vastaan? Olen nyt 40. 

Mulla on vähän sama tilanne. Mutta mä en todellakaan aio luovuttaa vaan joka päivä otan hetken ja katson miestäni sillä silmällä kun hän touhuilee lasten kanssa ja huomaan miten komea mies mulla on ja miten ihana isä hän on ja joka päivä tavallaan rakastun häneen uudelleen ja uudelleen.
Mä tiedostan itsekkin aiempien suhteideni perusteella, että mulla on tapana rakastua tulisesti, mutta sitten jossain vaiheessa kyllästyn vaikka rakkaus ei tavallaan katoakkaan, mutta se alkuhuuma on kadonnut ja alan taas haikailemaan sen perään. Tällä kertaa olen vanhempi ja viisaampi enkä lähde katsomaan olisiko se ruoho vihreämpää aidan, sillä mulla on kaikki mitä elämältä olen halunnut enkä aio riskeerata sitä jonkun alkuhuuman kaipuun takia.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 20:16"]

Kuinka monelle se oikea sitten elämässä eteen sattuu? Minä olen tavannut elämässäni lukuisia mainioita ja ihastuttavia miehiä, mutta en sitä oikeaa. Yhden kanssa olen kuitenkin suhteessa ja tehnyt lapset. 

Kuinka todennäköistä on, että se oikea tulee myöhemmin vastaan? Olen nyt 40. 

[/quote]

En mäkään usko ainoaan oikeaan, mutta uskon siihen, että jotkut sopivat paremmin toimilleen kuin jotkut toiset. 

Minä erosin siitä oikeasta, olin ihan varma, että yhdessä ollaan ja pysytään. Ulkoiset tekijät veivät erilleen. Uskon kuitenkin, että voin olla onnellinen jonkun muunkin kanssa. Sitten tuosta että parisuhteen eteen pitää tehdä hirveästi töitä, niin en minäkään siihen oikein usko, eihän siinä ole mitään logiikkaa... Itsensä kanssa monet joutuukin varmaan tekemään töitä etenkin kun hakee omaa identiteettiään ja sitä, miten suhtautuu elämään ja vaikeuksiin. Mutta kun on itse tasapainossa ja parisuhteen toinen osapuoli on myös tasapainossa, niin mikä siinä sitten niitä töitä oikein teettää?