Ihanaa olla tasoton juntti!

Nyt kun oikein miettii. Toisinaan koen alemmuutta siitä, kun en vain koskaan opi olemaan hillitty, huoliteltu, tyylikäs ja sivistynyt. Ehei, mun vaatteet ovat halpoja eikä beige/vaalean harmaa sovi mulle, käyn meikittä (enkä ole niitä luonnonkauniita) kaupassa ostamassa epäterveellistä ruokaa ja limua, keskustelen ystävieni kanssa jostain muusta kuin viineistä ja politiikasta, kuljen pyörällä joka paikkaan posket punoittaen, nenä valuen ja kainalot hioten.
/

Katson telkkarista hömppää, selailen nettiä tuntikausia, en omista mitään designia, tykkään palautella pulloja kauppaan.
/

Ja tiedättekö mitä? On melko mukavaa. En jaksa esittää mitään. Mulla ei ole tarvetta aloitella mitään "Minkä väriset on sukkasi tällä hetkellä? Sosiaaliluokkasi?" -keskusteluja ja tuntea vienoa ylemmyydentunnetta, kun seilaan Stockan herkussa akateemisen mieheni kanssa ostamassa juustoja viinin kanssa nautittavaksi valkoisessa, tyylikkäässä ja täydelliseksi hiotussa asunnossamme. En tiedä miksi koin tarpeelliseksi kirjoittaa tätäkään.