selittäkää VELAt!

Mä tykkään harrastaa koiran kanssa. On meillä kissakin elämää ilahduttamassa. Sisarusten lasten kanssa vietän myös aikaa jonkin verran, mutta huokaisen onnesta kun lapset lähtevät pois ja saan nauttia taas hiljaisesta kodista. 
Olen onnellinen. 

Teen elämästäni mahdollisimman itseni näköisen ja kehittyä niin pitkälle ihmisenä kuin mahdollista. ERityisen paljon tykkään filosofiasta ja pohtia maailmaa. Haluan tavata erilaisia ihmisiä ja nähdä asioita muistakin näkökulmista. Eli silloin kun lapselliset keskittyvät kasvattamaan lapsiaan niin minä jatkan itseni kasvattamista. 

Minä opiskelen kieliä, luen kirjoja, matkustelen, käyn ravintoloissa, tapaan ystäviä, teen vapaaehtoistyötä eläinsuojelun parissa..
Tässä nyt tämänhetkiset. Niin ja käyn siis kokopäivätöissä myös.

En osaa ajatella, että elämäni olisi tylsää. Mulla on kaksi hevosta joiden kanssa menee miltei kaikki vapaa-aika. Ja onhan mullakin lapsia elämässäni, olen luokanopettaja :)

Mun elämässäni on niin paljon enemmän ilman lapsia. Vapaus tulla ja mennä, tehdä ja kokea asioita. Levätä kun väsyttää. Syödä kun itse haluaa.
Lapset eivät todellakaan ole ainoa sisällöntuoja elämään.
Olen hyvin onnellinen ja vapautunut.

Mulla on harvemmin oikeasti tylsää missään, vaikken edes tekisi mitään (ja teen minä toisaalta aika paljonkin), koska mulla on varsin rikas sisäinen elämä. Ollaan ehkä aloittajan kanssa niin eri planeetoilta ihmistyypeiltämme, että on turhaa yrittää kertoa tuon tarkemmin. Voin huonosti, jos elämä ympärilläni on pelkkää häslinkiä, mutta voin hyvin, kun siinä on rauhaa ja paljon aikaa vain ollakin.

Up

kyllä nyt ap:tä ahistaa kun joku julkeaakin elää toisella tavalla ja olla vielä tyytyväinen :D keksi itse elämääsi jotain sisältöä ettei tarvitse toisten valintoja pyöritellä päässään päivästä toiseen

En koe elämääni sisällöttömäksi. Minulla on vapaus muuttaa elämääni haluamalla tavallani. Nautin eniten siitä, etten ole kahlittu mihinkään, eikä tarvi ottaa vastuuta kenestäkään muusta.

Miksi minun pitäisi selitellä elämääni sinulle, ap? Olemme ilmeisesti molemmat onnellisia valinnoistamme, joten se riittänee.

Työtä, opiskelua, matkustelua, ystäviä, kotia, miestä, hevosta, kokkailua, konsertteja, lumilautailua, laitesukellusta. Näitä 'harrastamalla' nyt elämääni täytän. On tietyt rutiinit ja toistot elämässä (kuten myös lapsellisilla), toisaalta vapaus tehdä juttuja varsin spontaanisti.

Ei tyhjyyttä tai puutumista. Jos jokin maistuu puulta, ei ole pakko jatkaa. Maailmassa on aina jotakin uutta tekemistä. Menneinä vuosina olen olen opetellut mm. kirjansidontaa, keramiikkaa, hopeatöitä, helmitöitä, taidetakomista, vesihiihtoa, vikellystä, rullaluistelua jne. 

Ei kai sinkullakaan ole mitään puolisotyhjiötä vaan se paikka täyttyy kaikella muulla. Sepä vasta on onneton elämä, jos sisältö on täysin riippuvainen lapsista.

nautin elämästä. syön hyvin, harrastan seksiä ja liikuntaa, taidetta, erilaisia elämyksiä ja nautintoja :) Tarviiko sitä nyt mitään suuria tarkoituksia ollakaan?

ap tuli kommentoimaan. en kai esittänyt, että lapseton elämä olisi huonompaa? uteliaisuudesta kysyin. liittynee tähän ikään, kun miettii kaikenlaista. että millaista sen elämän pitäisi olla. toisaalta koen useasti tyhjyyttä, oli ympärillä lapset tai yksinollessa. sekin asia olisi hyvä ratkoa. kiinnostaa se, millaiseen elämään ihmiset on tyytyväisiä. lapsiperheen arki on tuttua, joten siksi kyselen lapsettomilta. 

harrastanhan itsekin kaikenlaista. kyse on ehkä sitten enemmän siitä, että entä sitten sen jälkeen. ja luulen, että minulla olisi myös puolisotyhjiö, jos eläisin yksin.

" toisaalta koen useasti tyhjyyttä"

Tämä on kummallista. Mulla ei siis ole koskaan tylsää, vaikka viettäisin viikon sisätiloissa pyjamassa raahustaen. Mielikuvitus on rikkautta, saatan pähkäillä ja kuvitella kaikenlaista tuntikausia ja se on ihanaa! Olen vela, mutta mielestäni tämä asia ei liity siihen. Tunnen ihmisiä, jotka muuttuvat levottomiksi kun "ei tehdä mitään" tai ahdistuvat esim. hiljaisuudesta.

Ehkä ap ei ole sinut itsensä kanssa vaan on vähän läheisriippuvainen. Kyllä ihminen pärjää ja elää ihan hyvää elämää jopa yksin.

Pääsisällöt ovat henkinen kasvu, rakkaus ja toimiminen yhteisön hyväksi.

Voi AP, kylläpä sinulla on rajoittunut ja pikkusieluinen maailmankuva! Minulla suurimman osan ajastani vie vaativa työni, aviomieheni, sekä koiralaumani. Kaiken liikenevän ajan ja tarmon käytän maailman pelastamiseen; erityisesti eläimet, luonto ja alkuperäiskansat ovat lähellä sydäntäni. Tykkään myös kirjallisuudesta, taiteesta, elokuvista, teatterista ja matkustelusta.

Kirjoitan ammatikseni. Prosessi on pitkä, aikaa vievä ja joskus juon viiniä ja tupakoin sisälä kun perehdyn kuvailemaan tapahtumia paperilla. Materiaalien haku on työläs mutta antoisa prosessi, ja joudun hankkimaan tietoa kirjastosta, haastattelrmalla, käymällä erilsisissa paikoissa valokuvaamassa jne.

Opiskelen kieliä. Haluan harrastaa balettia. Olen taidemaalari. Kaikki nuo vievät niin paljon aikaa vuorokaudesta, etten ehdi kuin huokaista ettei kukaan tule keskeyttämään minua. Siinä sulle sitä toistoa ja tyhjyyttä lapsettoman elämässä!

Onkohan muuten Veloissa suhteessa enemmän introvertteja? Koska minä en ainakaan ahdistu itsekseni olosta, mutta sen sijaan liikaa sosiaalinen koheltaminen stressaa - varsinkin jos seura on huonoa. Joku aikaisempi nimittäin puhui siitä miten jotkut ihmiset hermostuvat esim. hiljaisuudesta.