Osaatko elää tässä hetkessä?

Niin, osaatko?

Osaan tehdä sen itse, mutta en osaa antaa siihen ohjeita muille. Kai jokaissen pitää tehdä se omalla tavallaan.

mä kierrän pihalla paikkoja ja katson ja haistelen , mitä missäkin tänään kasvaa. Mä mietin, mitä tänään söisin ja tunnustelen makuja suussani. Työpäivän jälkeen mä pysähdyn hetkeksi katsomaan ja lukemaan sen päivän aikaansaannoksiani. 

Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö minä myös muistaisi muistoja ja nauttisi tai oppisi niistä, eikä sitä, etten suunnittelisi tulevaisuutta ja työskentelisi senkin eteen.

Antakaa hevosten ajatella, niillä on isompi pää

Osaan. Muistan kun jo yli viisi vuotta sitten puhuttiin ystävien kanssa tulevaisuuden suunnitelmista ja totesin, että olisin todella tyytyväinen, jos elämä vain jatkuisi kuten silloinkin. Eräs ystäväni (joka on tyypillinen "sitten kun"-haikailija) väitti tämän olevan muutosvastarintaa. Minusta se vain osoittaa, että on onnellinen ja tyytyväinen senhetkiseen elämäänsä, eikä siksi kaipaa muutosta. Tämä ystäväni sen sijaan ei muusta puhukaan kuin joko menetetystä nuoruuden hehkusta (olemme kolmevitosia) tai tulevaisuuden haaveistaan...

Samaa vikaa täällä kuin ap:llä. Ennen oli enemmän ystäviä ja vähemmän huolia, tulevaisuus näyttää isolta kysymysmerkiltä. Osaan myös elää hetkessä, esim. lähden kävelylle ja otan kameran mukaan, se terävöittää aistit ja tulee katseltua ympäristöjä tarkemmin kuin muuten.

Huomasin tänään pitkästä aikaa, että olen niin iloinen kun saan nähdä, kokea taas yhden Suomen kesän! Että tämä on kaunista! Ja aion jättää kiireisen työni ja toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni! Heti kesälomien jälkeen!  En voisi olla varmempi.