Minkä ikäisen olet vienyt / veisit katsomaan sairasta isovanhempaa,

Niin varmaan riippuu kuinka sairas. Onko siis kuolemnasairas? Kyllä minusta on ihan ok joka tapauksessa viedä lapsi katsomaan isovanhempaa. Saavat "hyvästellä" ja lapsikin ymmärtää sitten kun isovanhempi kuolee että oli niin sairas että kuoli.

Veisin lapsen katsomaan (ja olen siis vienyt vauvasta noin 7-vuotiaaksi, kun omat isovanhemmat olleet huonossa kunnossa/kuolemassa). 5-vuotias piirteli vielä Terhokodissa piirustusta mummin kanssa - hieno hetki oli. Minusta lapset tuovat muutenkin iloa ja toivoa noihin muuten vähän ankeisiin vierailuihin. Aina ollaan puhuttu lapsille ihan rehellisesti kuolemasta.

3,5 vuotias. Ei poikani ollut millänsäkään eikä saanut traumoja. Ei kuolemaa ja sairautta tarvitse piilottaa, kosks se on osa elämää.

Itse toivoisin, että vanhempani eivät pienenä olisi vieneet minua katsomaa mummoa sairaalaan kun hän oli jo niin huonossa kunnossa taju kankaalla.

Itse olin 15 vuotiaana katsomassa mummoa joka oli enää luuta ja nahkaa. Oli aika rankka kokemus kyllä, melkeinpä olisin halunnut muistaa mummon sellaisena kuin oli eikä taudin riuduttamana.

Olen 16v ja olen käynyt katsomassa mummia viimeisinä hetkinä joskus ihan nappulana (päälle 2v kuitenkin, mutta alle 5v, ei takerruta nyt ikään, kun en muista tarkasti), muistan tuon reissun ja siitä on kuviakin jäljellä, eikä jäänyt mitään traumoja.

Ihan pienelle voi olla helpompi kun ei välttämättä asiaa niin ymmärrä.

Mun esioinen oli3v, kun kävimme viettämässä isomamman viimeisiä syntymäpäiviä. Onneksi kävimme, jäi molemmille hyvä mieli.

Mielestäni kuolema.pyyhitään ja kielletään ihan aikuistenkin keskuudessa. Kuitenkin.se on kaikilla edessä. Ennen kuoltiin kotona.

Jos mummu ymmärtää että lapsi on paikalla ja se tuo hänelle iloa niin veisin.

Jos mummu ei tiedä maailmasta enää mitään, miettisin asiaa lapsen kannalta.

Mun mies oli 32v nähdessään ensimmäisen kerran kuolemansairaan ihmisen eli isänsä. Häneltä oli kuollut isovanhemmat ja toisen isoäidin äiti, mutta aina vanhemmat oli ajatelleet, että ei lasta/nuorta saa kauhistuttaa käynnillä sairaalassa. Mies meni täysin tolaltaan nähtyään äitinsä, siinä piti etsiä ylilääkärin numeroa ja huutaa hoitajille, että nyt helvetissä teette jotain, ei ihmisen saa antaa noin vain kuolla (syöpään).

Kannatan lämpimästi, että lapset saavat nähdä sairautta ja surua, jopa kuolleen. Näin ei aikuisena ole todella kova paikka havaita, että sairaala ei välttämättä ole elämän jatkumisen paikka vaan siellä kuollaan useammin kuin synnytään.

Meillä 4-vuotias kävi katsomassa syöpään kuolevaa mummoani niin kauan kuin mummo oli kotihoidossa. Viimeisen viikkonsa mummo vietti sairaalassa ja sinne en enää lastani vienyt. Mummo oli tulloin jo niin huonossa kunnossa ja väsynyt, ettei tehnyt sairaalassa muuta kuin nukkui. Ei lapselle mitään traumoja tunnut jääneen, vaikka hyvin sairaan läheisen luona vierailikin. Sekin kuuluu elämään...

Meillä on päätetty, että lapset ei saa nähdä vakavasti sairaita, koska siitä voi tulla isoja ongelmia. Siksi ei ole nyt käyty kahteen vuoteen tapaamassa isääni, jolla on eturauhassyöpä. Lapset saavat muistaa veijarimaisen Ville-vaarin eikä mitään sairasta horisijaa. Edes isän ja uuden vaimonsa häihin emme menneet, koska on irvokasta avioitua kuoleman kynnyksellä.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 14:58"]

Meillä on päätetty, että lapset ei saa nähdä vakavasti sairaita, koska siitä voi tulla isoja ongelmia. Siksi ei ole nyt käyty kahteen vuoteen tapaamassa isääni, jolla on eturauhassyöpä. Lapset saavat muistaa veijarimaisen Ville-vaarin eikä mitään sairasta horisijaa. Edes isän ja uuden vaimonsa häihin emme menneet, koska on irvokasta avioitua kuoleman kynnyksellä.

[/quote]

Turha alkaa vittuilemaan.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 14:58"]Meillä on päätetty, että lapset ei saa nähdä vakavasti sairaita, koska siitä voi tulla isoja ongelmia. Siksi ei ole nyt käyty kahteen vuoteen tapaamassa isääni, jolla on eturauhassyöpä. Lapset saavat muistaa veijarimaisen Ville-vaarin eikä mitään sairasta horisijaa. Edes isän ja uuden vaimonsa häihin emme menneet, koska on irvokasta avioitua kuoleman kynnyksellä.
[/quote]

Onhan tää huono provo? Mauton.

Ei voi olla totta... Sanoisin että ongelmat alkaa siinä vaiheessa, kun ne teidän varjellut lapset joutuvat oikeasti kohtaamaan sen kuoleman. Ihan niin kuin 12 kertoi, että kun ei ole nähnyt sitä, niin se on aikuisena maailmanloppu. Ei ne lapset siitä rikki mene ja kun "suojelette" lapsianne sairauden ja kuoleman näkemiseltä, niin oikeasti teette vain hallaa niille lapsillenne. Omat isovanhempani ovat kuolleet kaikki, kun olin alle kymmenen ja luojan kiitos omat vanhempani tajusivat viedä minut katsomaan isovanhempiani, niin elävänä, sairaana kuin kuolleenakin. Eikä minusta tämän enempää traumatisoitunut tullut. Ja nekin olemassa olevat traumat on saattanut tulla jostain ihan muualta. Omat muistoni isovanhemmista ovat ne, mitä olen isovanhempieni kanssa tehnyt. Ei se, miten sairaita he esimerkiksi olivat. Minun mielestä on väärin estää lapsia tapaamasta isovanhempiaan. Mutta jokainen tekee omat päätöksensä (ja virheensä).

Aika tuomitsevia kirjoituksia ap on saanut..

Jos sairaalla esim. kovia kipuja tai ihan ulkona tästä maailmasta, niin en veisi. Jos ihan ok kunto niin veisin.

Itse muistan kun isoisoäiti makasi vanhainkodissa kuoleman kielissä, olin itse ehkä 10 ja mulle se oli ihan ok sillon, ei jäänyt traumoja, mutta 3 vuotta nuoremmalle veljelleni on jäänyt eli oli silloin ehkä 7 vuotias, on kertonut tästä vielä näin aikuisenakin.

Jotenkin tän perusteella voisin kuvitella että tuota nuoremmille lapsille siitä ei oo mitään haittaa kun eivät ymmärrä tilannetta vielä, mutta sitten taas 10+ vuotiaat alkaa ymmärtämään sen eri tavalla. Että välissä ois joku muutaman vuoden gappi, jolloin on herkempi tälläsille. Toki riippuu pitkälti varmaan ihan henkilön luonteesta tms?

Kun olin 14 ja isoäiti teki kuolemaa, oli pyytänyt meidän äidiltä ettei lapset tule enää katsomaan kun meni lyhyessä ajassa todella huonoon kuntoon. Juuri siksi että mieleen jää se kuva vielä hyvävointisesta mummusta. Olen kiitollinen tästä.