Oletko sinä ollut arkunkantajana hautajaisissa?

+

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 23:31"][quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 23:24"]

Aitini kantoi sisarustensa kanssa oman aitinsa arkun kirkkoon l. nelja naista ja kaksi miesta. Kirkosta pois ja hautaan laskivat enoni, kolmen siskon miehet ja veljeni. Voi naisetkin kantaa ja luoda hautaa umpeen. Surutyota parhaimmillaan.

[/quote]

Minä koen, että miehen tehtävä on tukea naista ja olla se tukipilari. Jos nainen itse yrittää olla se tukipilari, niin mihin tässä maailmassa enää miehiä tarvitaan.
[/quote] Miehia tarvitaan tukemaan sita naista joka haluaa tehda viimeisen palveluksen laheiselleen. jaksaa tsempata, etta nainen jaksaa esim. kantaa sen arkun. Mies voi olla miehinen mies vaikka nainen tekisikin "miesten"toita. Ja nainen voi olla naisellinen nainen arkunkantajanakin. Nain me ihmiset olemme erilaisia.

Äitini on kuolemansairas ja taatusti tulen kantamaan hänen arkkuaan veljieni kanssa sitten kun sen aika on. Äiti äiti...

2

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 22:23"]

Viisitoista kertaa on arkkua kannettu. Jopa puolimetrisiäkin arkkuja. Miksi SINÄ haluat tietää SEN asian? Mikä ihmisruumiin kantamisessa  kiinnostaa SINUA? T: Arkunkantaja.

[/quote]

Oudon agressiivinen kysymys. Uutinen naisesta arkunkantajana sai minut kysymään tämän kysymyksen.

Isäni on kantanut tyttäriään koko elämämme. Me tulemme kantamaan hänet. Arkunkantamiset, ruumiinpesemiset ja haudan täyttämiset ovat terapeuttisia viimeisiä palveluksia, jotka voivat auttaa surutyössä. Sinänsä sääli, että ne vanhat perinteet väistyvät.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 22:42"]En onneksi ole joutunut siihen hommaan. En tiedä, olisiko minusta henkisesti siihen. Jotain miehiä pitäisi haalia hommaan, vaikka tuntemattomia mieluummin.
[/quote]

Tuntemattomia? En ymmärrä.

Tässä appiukkoni hautajaisia koskeva sitaatti päiväkirjastani noin kymmenen vuoden takaa. Mainitut nimet muutettu. Ja olen siis mies.

Hautajaiset sujuivat niin hyvin kuin vain voi. Tilaisuus oli olosuhteisiin nähden onnistunut ja se tuntui kunnioitavan vainajan persoonaa paremmin kuin esimerkiksi isoäitini suureelliset maahanlaittajaiset viime vuonna. Kappelissa oli ihmisiä muutama kymmen, sukulaisia ja tuttuja. Kantajina oli edessä Jukka ja Kalevi, keskellä Arska ja Masa sekä takana minä ja Pentti. Kantaminen oli minulle kunniatehtävä, mutta fyysisessä raskaudessaan ehkä tilanteen eläytymistä vaikeuttava asia. Jukka ja Kalevi onnistuivat kärryvaiheessa siirtämään painoa Penttiin ja minuun päin. Vielä laskuvaiheessa samat miehet laskivat taakkaansa niin nopeasti, että jouduin päästämään nauhaa alas vaudilla, joka hiersi niskani lähes auki. Sinne maahan, kahden ja puolen metrin syvyyteen Arvo jäi makaamaan. Koitapa pärjäillä!

Onko pitkä nainen sopivampi kantaja kuin lyhyt? Odotan tähän kommentteja uteliaana.

Miten niin ei kanneta arkkua, jos on polttohautaus? Kyllä meillä ensin kannettiin arkku kirkkoon ja siunauksen jälkeen edelleen ruumisautoon, joka vei arkun vainajineen edelleen krematorioon. Miten teillä se arkku saapuu kappeliin, jos sitä ei kukaan kanna?

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 22:43"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 22:23"]

Viisitoista kertaa on arkkua kannettu. Jopa puolimetrisiäkin arkkuja. Miksi SINÄ haluat tietää SEN asian? Mikä ihmisruumiin kantamisessa  kiinnostaa SINUA? T: Arkunkantaja.

[/quote]

Oudon agressiivinen kysymys. Uutinen naisesta arkunkantajana sai minut kysymään tämän kysymyksen.

[/quote]

Montako sukulaistasi SINÄ olet kantanut hautaan? Minä olen kantanut 15 (viisitoista).

YKSI HEISTÄ OMA LAPSENI! T: Arkunkantaja

En ole, mutta isäni, setäni, enoni ja miespuoleiset serkkuni ovat olleet arkunkantajina. Toisenlaisesta hautaustavasta kokemukseni on, että Hietaniemessä polttohautausta ennen arkku oli toimitettu kappeliin seurakunnan työntekijöiden toimesta. Uurnaa laskemassa myöhemmin oli minulle läheisin ihminen.

Kannoin 18 vuotiaana velipuolen, vauvan, arkkua kappelista hautausmaalle.

Olen kantanut isoäitini arkkua :( (olen siis mies)

Itsekään en ole koskaan nähnyt naista arkun kantajana. Meilläpäin ainakin tapana, että jos naisen lähiomainen kuollut, niin naisen mies (jos on) kantaa ns. naisen puolesta arkun hautaan.

Minun isäni kantajana olivat minun mies, siskon mies sekä isäni veljet.

Ottakaas nyt rauhallisesti. Jos kyse on siitä, voiko nainen olla kantamassa, niin erään lehtijutun mukaan ennen sotia sellaista oli joskus. Itse tiedän yhden tapauksen nykyajalta. Mutta arkun kanto voi olla fyysisesti todella raskasta, esim. vanhojen kirkkojen jyrkät kivirappuset ja tammiarkku tekee siitä välillä rankkaa "miesten työtä". Kerran oli kuoppa kaivettu niin jämptiksi, että jouduimme kiskomaan vähän ylöspäin hihnojen kanssa, että saatiin tukipuun vapaalta puolelta alas. Se vaati tosiaan pinnistämistä.

Aitini kantoi sisarustensa kanssa oman aitinsa arkun kirkkoon l. nelja naista ja kaksi miesta. Kirkosta pois ja hautaan laskivat enoni, kolmen siskon miehet ja veljeni. Voi naisetkin kantaa ja luoda hautaa umpeen. Surutyota parhaimmillaan.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 22:42"]En onneksi ole joutunut siihen hommaan. En tiedä, olisiko minusta henkisesti siihen. Jotain miehiä pitäisi haalia hommaan, vaikka tuntemattomia mieluummin. [/quote] Tuntemattomia? En ymmärrä.

[/quote]

Niin. Tuntemattomia. Koen, että se on miehen homma. Tai ei ainakaan minun hommani. Kyllä maailmasta varmasti löytyy miehiä jotka pystyvät sen homman hoitamaan paremmin kuin mitä. Jos ei sukulaisia tai läheisiä, niin jotain vapaaehtoisia sitten. Ei naisten tarvitse armeijaankaan mennä. Mielestäni tuo arkunkantaminen on yhtälailla miesten hommaa. Tämä oli siis minun mielipiteeni. Muut olkoot mitä mieltä haluavat.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 23:24"]

Aitini kantoi sisarustensa kanssa oman aitinsa arkun kirkkoon l. nelja naista ja kaksi miesta. Kirkosta pois ja hautaan laskivat enoni, kolmen siskon miehet ja veljeni. Voi naisetkin kantaa ja luoda hautaa umpeen. Surutyota parhaimmillaan.

[/quote]

Minä koen, että miehen tehtävä on tukea naista ja olla se tukipilari. Jos nainen itse yrittää olla se tukipilari, niin mihin tässä maailmassa enää miehiä tarvitaan.

Kahdesti lähes tuntemattoman sukulaisen hautajaisissa koska vainajan ystäväpiiri pieni ja vanha, niin oli vaikea löytää tarpeeksi monta kantokykyistä henkilöä. Tarjouduin sitten kantamaan kun miehitys oli yhtä vajaa :)