Lue keskustelun säännöt.
onko hiustenleikkuussa joku psykologinen juttu??
17.01.2015 |
mulle tulee joskus ihan todella voimakas pakko leikata hiukset, siis niin että saatan vain nostaa tukan ylös ja napsaista poikki. äidilläni on sama juttu, välillä kynii tukkansa vähän liiankin lyhyeksi. oon aina ajatellut että se on vain joku meidän omituinen piirre, mutta lähiaikoina kaksi eri tuttua on kertonut harrastavansa tätä myös! siispä luulen että siinä on jonkunlainen psyykkinen juttu taustalla. mun mielestä tää on ihan älyttömän mielenkiintoista enkä muista koskaan kuulleeni/lukeneeni tälläisestä....onko kellään kokemuksia?
Kommentit (62)
Olen rankaissut itseäni hiustenleikkuulla... leikkasin rouvatukan masentuneena kun olin muuttanut miehen kanssa yhteen..
Otin rumat rastat rangaistukseksi kun petin miestä,, tunsin itseni niin kevytkenkäiseksi ja helpoksi nakiksi, että halusin varmistaa ettei kukaan halua minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiukset on monelle samanlaista materiaa kuin muukin materialistinen omaisuus johon takerrutaan, jota vaalitaan ja josta ei haluta luopua. Kyllä se on monille iso henkinen askel muuttaa tukkaa radikaalisti ja leikata esim. vuosia kasvatettu pitkä tukka lyhyeksi. Siinä samalla usein luopuu monista muista menneisyytensä asioista henkisellä tasolla -fyysinen luopuminen heijastaa henkiseen luopumiseen. Ihan samalla tavalla kuin vanhaa tavaraa kaapeista karsiessa ja sellaisia vaatteita pois heittäessä, joita ei ole käyttänyt enää vuosiin, mutta joita ei vaan raaskisi heittää poiskaan (vaikka tietää, ettei tule niitä enää koskaan käyttämäänkään).
Tuttuja tunteita! Minulla on luonnonkihara tukka jonka olen lukuisia kertoja antanut kasvaa ja sitten iskee tarve päästä siitä nopeasti eroon. Pidän kyllä muutenkin muutoksista kaikilla elämän alueilla. Pitkät hiukset ovat mielestäni ällöttävää, kuollutta rihmaa, omassa päässä hirveitä. Enää en aio kasvattaa. Inhoan kynsiä ja hiuksia jos ne eivät ole ihmisessä kiinni, yököttäviä lattialla. Eteenkin hiukset imurissa ovat oksettavia. Niin ja lisään vielä yli 50-kymppisten naisten pitkät, kuihtuneet karvat...yöks.
Ootte kyl vähän hulluja... Ei ole normaalia. Googlatkaa pakko-oireinen häiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 14:12"]
Ootte kyl vähän hulluja... Ei ole normaalia. Googlatkaa pakko-oireinen häiriö.
[/quote]
Höpö höpö. Kyllä on ihan täysin normaalia haluta ulkoinen muutos elämänmuutosten yhteydessä. Jos sen sijaan on ihan pakko jatkuvasti repiä tukkaa pois, niin se viittaa pakko-oireeseen. Ilmeisesti itse et ole vielä koskaan kokenut mitään niin kauhean suurta muutosta, että ymmärtäisit.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 14:03"]
Olen rankaissut itseäni hiustenleikkuulla... leikkasin rouvatukan masentuneena kun olin muuttanut miehen kanssa yhteen..
Otin rumat rastat rangaistukseksi kun petin miestä,, tunsin itseni niin kevytkenkäiseksi ja helpoksi nakiksi, että halusin varmistaa ettei kukaan halua minua.
[/quote] horo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On... äitini leikkasi hiukseni pienenä, käytti valtaa, ei halunnut että olen tyttö! samoin juuri murrosiän kynnyksellä pakotti leikkaamaan
Aikuisena olen yrittänyt leikata naiseuttani pois hiuksista, samaan aikaan vaihdan tyyliä aina androgyyniin suuntaan.
On... äitini leikkasi hiukseni pienenä, käytti valtaa, ei halunnut että olen tyttö! samoin juuri murrosiän kynnyksellä pakotti leikkaamaan
Aikuisena olen yrittänyt leikata naiseuttani pois hiuksista, samaan aikaan vaihdan tyyliä aina androgyyniin suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisko tuossa olla oikeasti jotain perää...itse olen eroamassa todella vaikeasta suhteesta...pitäisi koittaa miettiä minkälaiset fiilikset silloin on ollut kun se hiustenleikkuupakko on iskenyt päälle. kaveri on ollut täysin samassa tilanteessa kuin minä ja yllätys oli valtava kun tajusimme tekevämme tätä samaa...tässä olisi jollekin tutkimuksen aihetta :D
Mulla tulee aina yhtäkkiä semmonen idea että leikkaan hiukset, ja vielä pahempi, joskus leikkaan etuhiukset:D siis niin että asia ei käy edes mielessä aiemmin vaan jostakin tulee ajatus että nyt leikkaan hiukset. Vaikea selittää:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hair is largely believed by them to be an extension of your thoughts. Hair styles are especially important for they portray and announce participation in various events. Your hair style indicates your state of merriment or mourning at a given time, whether you’re marriageable or married, your age, and tribal status. It is a representation of your feelings and your life situation.
Ne on vaan karvoja jotka sattuu kasvamaan sun päästä... ei mitään sen kummempaa. Kyllähän sitä leikellään kainalokarvojakin jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
just vitonen näin, nimenomaan se yhtäkkinen tunne että ne hiukset vaan on leikattava! :D seuraavan kerran kun tuo mood taas tulee päälle niin täytyy koittaa miettiä mitkä tunnelmat sitä edeltää...:)
kutonen kiitti tästä linkistä! tod mielenkiintoista :) mua rupes tää aihe kiinnostaa niin paljon nyt :D ap
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 01:24"]just vitonen näin, nimenomaan se yhtäkkinen tunne että ne hiukset vaan on leikattava! :D seuraavan kerran kun tuo mood taas tulee päälle niin täytyy koittaa miettiä mitkä tunnelmat sitä edeltää...:)
[/quote]
Hah oon luullut että olen ainoa:D mulla kyllä tulee se tunne kun tulee jotain muutoksia elämässä tai tapahtuu jotain uutta. Esim aloitin työt uudessa paikassa ja toisena päivänä tuo tunne tuli ja leikkasin 10cm hiuksia:D
Huh, ei mulla kyllä tuollaista ole koskaan ollut. Kuulostaa aika sairaalta.
Yksi kaveri tykkää aina tehdä hiuksille jotain suurten elämänmuutostenyhteydessä. Eli leikkauttaa ja/tai värjäyttää (kampaajalla) esim. juuri eron jälkeen, koulua vaihtaessa tai eri paikkakunnalle muuttaessa. Kokee että on tarve muutokseen. Mutta ei taida olla ihan sama asia kuin tässä kuvattu.
ja seiskalle, kyllä hiuksilla on todellakin ollut kautta aikojen iso merkitys. nehän ovat suurinpiirtein ainoat karvat mitä varjellaan melkein viimeiseen asti, kun kaikki muut karvat halutaan pois hinnalla millä hyvänsä. ja mietipä sitä ensivaikutelmaa minkä saat siilipäisestä naisesta verrattuna naiseen jolla on todella paksu pitkä hyvinhoidettu tukka. ei ne siis vain ole mitään karvoja jotka sattuu kasvamaan päässä. todellakaan! ap
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 01:27"]Huh, ei mulla kyllä tuollaista ole koskaan ollut. Kuulostaa aika sairaalta.
Yksi kaveri tykkää aina tehdä hiuksille jotain suurten elämänmuutostenyhteydessä. Eli leikkauttaa ja/tai värjäyttää (kampaajalla) esim. juuri eron jälkeen, koulua vaihtaessa tai eri paikkakunnalle muuttaessa. Kokee että on tarve muutokseen. Mutta ei taida olla ihan sama asia kuin tässä kuvattu.
[/quote]
No en pidä kyllä itseäni sairaana, lähinnä tuo huvittaa:D
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 12:17"]
Mullakin tulee tarve tehdä isompi muutos kampaukseen aina elämänmuutosten yhteydessä.
[/quote]
Sama juttu mulla. Joskus on ollut sellainen olo elämänmuutosten yhteydessä, että en kestä enää olla se aiempi ihminen fyysisestikään, pakko saada jokin fyysinen muutos. Ja tukallahan sen voi tietysti parhaiten toteuttaa, mitenpä muuten. :)