Lue keskustelun säännöt.
Suomalaiset äidit, relatkaa :)
08.03.2013 |
Olen asunut vuosia ulkomailla, pääasiassa maissa joissa on alempi (tai paljon alempi) elintaso kuin suomessa. Ja kyl mää sanoisin teille äidit, rentoutukaa vähän! Valittakaa vähemmän ja olkaa positiivisempia!
Suomessa on oikeasti kaikki tosi hyvin. Sosiaaliturva on hyvä, ja kaikilla on mahdollisuus ja vapaus tehdä elämälle jotain. Joo...kuulen jo korvissani ekat vastalauseet tähän, mutta näin se on. Itse olen tajunnut vasta muualla ollessani, millaiseen kultapossukerhoon olen saanut elämäni kuulua (vaikka olen suht vähävaraisesta duunariperheestä kotoisin) vain olemalla suomalainen.
En ole lukenut tätäkään vauva-lehden sivua vuosiin, mutta nyt toisen lapseni synnyttyä tuli vilkaistua. Ja voi että millasta nipostusta ja stressiä. Älkää ihmiset käyttäkö aikaanne sellaiseen :) Ei muualla maailmassa monessakaan paikkaa ole aikaa pohtia ja ressata joka ikistä asiaa vauvoihin ja niiden hoitoon liittyen. Ihan hirveitä paineita ja syyllisyyttä kasaatte itsellenne, ja ihan turhaan.
Otan yhden esimerkin, joka ei liity varsinaisesti vauvanhoitoon, mutta jonka tajusin vasta maailmalla. Tiedättekö yhtään, että millaisissa taloissa ja oloissa esim. Venäjällä ja Latviassa, ja Virossakin elää lapsiperheitä? Yh-äitejä? He voivat vain haaveilla kaupungin vuokra-asunnosta jossa on lämmin ja siistiä, juokseva vesi ja sisävessa yms....
Oletteko tulleet ajatelleeksi, miten ainutlaatuinen ja hieno asia on Suomen neuvolajärjestelmä. Se on itsestäänselvyys, meille suomalaisille, ei todelakaan monelle muulle perheelle maailmassa.
Tai opiskelevan äidin opintotuki, lapsilisät, ilmainen päiväkotipaikka. Näitäkin asioita pidin itsestäänselvyytenä vielä 10v sitten kun olin opiskeleva äiti. en pidä enää....enkä enää valittaisi.
Rakkautta ja maalaisjärkee vaan, ottaka rennommin! Hyvää naistenpäivää kaikille!
Kommentit (21)
Aamen. Olen aivan samaa mieltä aloittajan (ja muutamien kommentoijien) kanssa. Suomalaiset ovat todella onnekkaita. Tuntuu, ettei mikään riitä. Olen itse asunut koko ikäni suomessa ja asun edelleen. Silti pidän itseäni todella onnekkaana, että olen suomalainen. Riittää katsoa pelkkiä unicefin videoita ja ymmärrän heti, että olessani suomalainen olen syntynyt "kultalusikka suussa". Olen yrittäjäperheestä ja olemme olleet aina hyvin toimeentulevia. Asun pk-seudulla omistusasunnossa, olen saanut kolme eri koulutusta (ylin niistä amk). Minulla on vakituinen työ -jo kolmas. Olen 30v. oln onnekas ja onnellinen. Toivottavasti saamme lapsestamme kasvatettua samalla tavalla tasapainoisen ja onnellisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, oletko ollut siellä ulkomailla ollessasi töissä? vai vaan miehesi mukana lähteneenä kotiäitinä ja -rouvana?
Suomi ei ole mikään onnela, on maita joissa jotkut asiat toimivat paljon paremmin kuin Suomessa ja toiset ei. Mutta hyvin monella tukia saavalla on karannut mopo kädestä valittaessaan kaikista mahdollista epäkohdista. Yhteiskunta ei voi kustantaa kaikkea, vaikka hyvinvointivaltion perusta yritettäisiinkin turvata. Mitä enemmän vain odotetaan että yhteiskunta tekee puolestasi, sitä vähemmän varoja on jatkossa jaettavana.
Ja lisän vielä (siis ketjun aloittanut AV-ulkomaan-mamma täs moi :) ) että kun puhuin "joka asiasta ressaamisesta ja paineista", tarkoitin nyt vaikka sellaista, että suomalaisäideillä on varaa murehtia sekä oman että naapurin Tarjan imetyksen pituutta ja maidon riittävyyttä ihan terapian partaalle saakka. Tai syyllistyä vaistovanhemmuuden ja kiintymyysvanhemmuuden käsitteistä. Tai....valittaa vaatteen väristä. Tai syyllistyä siitä että antaa pilttiä purkista eikä tee itse soseita luomu-kausivihanneksista. Siis IHANAA oikeastaan, että on aikaa ja mahdollisuutta vatvoa ja ressata jokaista nippeliä ja napelia mikä siihen omaan vauvaan (ja naapurin) liittyy :) sehän on sen merkki, että asiat on oikeesti tosi hyvin, eikö? Halusin vain ketoa omista kokemuksista, että joku turhaan äitiyden painetta tunteva voisi saada "synninpäästön". Nauttikaa ja olkaa onnellisia, olkaa POSITIIVISEMPIA! :)
Mietin eteeni tulleita tapauksia maailmalta: Latvialainen yh-äiti joutui jättämään hyvin pienen vauvansa mummon hoitoon ja lähtemään toiseen maahan tienaamaan. Miksi? siksi koska oli pakko. Ei ollut muita vaihtoehtoja. Eikä hän todellakaan ole ainoa.
Yli puolet tuntemistani virolaisäideistä pyörittää arkeaan yksin, miksi? Koska mies on muualla (usein suomessa tai ruotsissa) tienaamassa. Muuten ei pärjää, ei ole lämmintä tupaa ja lapsille ruokaa. On pakko, koska ei yhteiskunta huolehdi, ei todellakaan.
Voisin näitä esimerkkejä kirjoittaa tähän loputtomiin, mutta ei varmaan tarvi, pointti selvillä vai mitä.
Suomessa on kaikilla mahdollisuus, asenne ratkaisee! Tähän uskon. Minun silmät on avautuneet, ja kun/jos palaan suomeen, tajuan arvostaa sitä hyvää mikä on. En valita (toivottavasti).
kaikkea hyvää AV-mammoille!
Vielä ketjun aloittajana vastaan, että olen olen ollut ulkomailla sekä töissä, että rouvana. Nyt olen vauvan kanssa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä olen asunut 13,5 v keski-euroopassa työssäkäyvänä suurperheen äitinä. ja kyllä täälläkin on asiat hiton hyvin. jopa niin paljon paremmin, että suomeen en palaa vasta kuin eläkkeelle jäätyäni, silloinkin ehkä vain kesiksi.
Mitä paremmin asiat ovat, sitä pienemmistä asioista valitetaan. Suomalainen työmarkkinatukea saava on silti rikkaampi kuin mitä on keskimääräinen KUUKAUSIPALKKA esim Kiinassa vrt ruokakulut yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
just just ja suomalainen ei pärjäis toimeentulotuillaan päivääkään esim. sveitsissä. ei nää nyt ihan näin vertailukelposia ole.
ap. täällä vielä :) ei tietenkään ole ihan vertailukelpoisia, ja uskon että hyvä on Sveitsissä asua. Mut esim. Virossa on tosi paljon pienemmät palkat, mutta lasten vaatteet ja tarvikkeet ihan samoissa hinnoissa kun suomessa. Itse asiassa mies tuo usein työmatkoilla suomesta vauvalle kakkkea, koska hinnat on olleet edullisemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos sinulle, olet oikeassa. Minä olen jo rento äiti, etten voi paljon muuttua, mutta ainahan sitä jotain,esim. siisteysasioissa voisi ottaa rennommin. Missä asut, jos saan kysyä?
Asun tällä hetkellä virossa :)
Täytyy Virosta kertoa vielä sen verran, että täällä päivähoitomaksu on kaikille sama, ihan sama oletko tarjoilija joka tienaa 400e/kk vai johtaja joka tienaa 2000e/kk. Myös tasaverotus voimassa, ja vaikka en ole täällä opiskellut, mulla on käsitys että opintotuesta saa vain haaveilla. Kaikki vauvan tarvikkeet, vaipat ja ruuat maksaa ihan saman minkä suomessa, jopa enemmän. Keskipalkka 800e/kk. Täytyy sanoa, että rakastan ja arvostan Suomea :) Vaikka on tämäkin hieno maa monella tapaa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen vähän miettinyt samaa. Olen maahanmuuttaja ja äiti toisesta eurooppalaisesta maasta. Viime aikoina olen ihmetellyt erityisesti sitä, että suomalaiset äidit etsimällä etsii lapsistaan vikoja ja diagnosoitavaa, kun taas itse olen optimistisempi, uskon että kyllä luonto asiat hoitaa - toki oikeasti vakavien oireiden tapauksessa haetaan apua, mutta joka asiasta ei yritetä löytää oiretta jostain vakavasta
. Esim. toinen lapsemme oli lapsena tosi ujo ja sulkeutunut ja varmaan moni suomalainen olisi jo tehnyt asperger, autismi- tms diagnooseja ja juoksuttanut lasta tutkimuksiin, mutta minä päinvastoin PUOLUSTIN lastani neuvoloiden diagnosointihalua vastaan, ja nyt hän on yläastelainen joka pärjää erinomaisesti.
:) Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös olen ulkomailla ollessani kiinnittänyt huomion samaan. Suomessa ihmiset, joiden ei tarvitsisi panikoida tai olla huolissaan lapsistaan, tekevät sitä eniten. Toisaalta sitten on ne, jotka ei tee mitän vaikka pitäisi... Mutta yleensä juuri näin, eli kaikki lapset on pakko saada "normaalin" käyrälle, kaikki murehditaan, analysoidaan ja jankataan puhki. Murehditaan murehtimisen takia. Ottakaa rauhallisesti :)
Teillä ulkomaan mammoilla on ehkä väärä mielikuva Suomalaisista äideistä. Varsinkin jos perustatte sen käsityksen pelkästään AV-palstan mukaan :D Täällä nyt liikkuu vaikka minkälaista kirjoittajaa ja kuinka moni on edes tosissaan...
Sitä olen kyllä näin Suomalaisena mammana ihmetellyt, miten täällä asuvat äidit kehtaavat valittaa, kun esim. lapsilisä tai kodinhoidontuki on muka niin pieni.. Monissa maissahan sitä ei ole ollenkaan!
Tai saatika, että valitetaan, että äitiyspakkauksen vaatteet on niin rumia. Uskomatonta!
Olen itse juuri muuttanut ulkomaille, joten perustan seuraavan kokemuksiini suomessa.
Ihmettelin jo suomessa tuota käsittämätöntä äitiyspakkauksen vaatteiden kritiikkiä ja sitä, että vaatteita ei otettu käyttöön "väärän" värin takia :D samoin äitien lähes maaninen suhde merkkilastenvaatteita kohtaan on ihmetyttänyt.
Toisaalta, muualla maailmassa tunnutaan sietävän paremmin pienten lasten ääniä ja käytöstä, Suomessa oli vaikeaa ottaa lapsia mukaan esim. syömään ulos, koska heidän kuului siellä olla hiljaa.
Minä taas ulkomaille nyk. asuinmaahani muuttaessani opin aika nopeasti, että Suomen ylistäminen maailman parhaaksi maaksi on aika kova kupla. Suomi ei ole sitä.
Suomi on mennyt esim. vuosikymmenen aikana aika lailla alas; nuorisotyöttömyyttä, palkat kehnot, hinnat korkeat, kummalllinen henkinen ilmapiiri ja poliitikot kiusaa kansaa minkä ehtii.
Ei kuule kiitos, nyk. asuinmaassamme elintasomme on nyt paljon parempi, elämä helppoa ja nautinnollista.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 22:44"] Esim. toinen lapsemme oli lapsena tosi ujo ja sulkeutunut ja varmaan moni suomalainen olisi jo tehnyt asperger, autismi- tms diagnooseja ja juoksuttanut lasta tutkimuksiin, mutta minä päinvastoin PUOLUSTIN lastani neuvoloiden diagnosointihalua vastaan, ja nyt hän on yläastelainen joka pärjää erinomaisesti.
[/quote]
Minä taas en ymmärrä tätä ollenkaan, ettei suostuta tutkimuksiin jos epäillään että lapsella saattaisi olla jotain. Mitä se tutkiminen haittaa? Siinähän se selviää onko jotain vai ei. Ja jos on, diagnoosin jälkeen lapsella on mahdollisuus saada tarvitsemaansa apua ja tukea. Jos taas vanhemmat estävät tutkimukset, lapsi jää automaattisesti vaille kaikkia tukitoimia, jotka saattaisivat olla hänelle hyvinkin tarpeellisia/hyödyllisiä.
Ja tätä muuten on Suomessa paljonkin, ettei anneta tutkia lasta.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 22:44"] Esim. toinen lapsemme oli lapsena tosi ujo ja sulkeutunut ja varmaan moni suomalainen olisi jo tehnyt asperger, autismi- tms diagnooseja ja juoksuttanut lasta tutkimuksiin, mutta minä päinvastoin PUOLUSTIN lastani neuvoloiden diagnosointihalua vastaan, ja nyt hän on yläastelainen joka pärjää erinomaisesti.
[/quote]
Minä taas en ymmärrä tätä ollenkaan, ettei suostuta tutkimuksiin jos epäillään että lapsella saattaisi olla jotain. Mitä se tutkiminen haittaa? Siinähän se selviää onko jotain vai ei. Ja jos on, diagnoosin jälkeen lapsella on mahdollisuus saada tarvitsemaansa apua ja tukea. Jos taas vanhemmat estävät tutkimukset, lapsi jää automaattisesti vaille kaikkia tukitoimia, jotka saattaisivat olla hänelle hyvinkin tarpeellisia/hyödyllisiä.
Ja tätä muuten on Suomessa paljonkin, ettei anneta tutkia lasta.
[/quote]
Mm. siksi, että erilaiset luonteenpiirteet ihmisissä eivät ole mikään poikkeama, sairaus tai diagnoosin arvoinen. Siinäpä sitten lapsi oppii, että olen joku asperger-erityislapsi, ei voi tehdä sitä ja tätä ja haluan sitä ja tätä ja surkutellaan seur. 10 vuotta asiaa, opitaan sosiaalitukien käyttäjäksi ja siinäpä se.
Paljon parempi on rohkaista lapsea, että olet ihan normaali ja kelpo lapsi.
Myös meillä lapset ovat pärjänneet hyvin elämässään vaikka joskus sossutantat on yrittäneet päästä diagnisoimaan.
Niin, kertaan vielä tähä, että olen asunut, ja asun alemman eslintason maissa :) Suomi on näihin maihin verrattuna äideille ja vauvoille kyllä aika hyvä ja turvallinen paikka. Tietysti on maita joissa asiat on vielä paljon paremminkin, toki. ASENNEVAMMA vaan estää useita ihmisiä suomessa tajuamaan miten hyvin asiat kuitenkin on. Lähinnä halusin kannustaa ja rohkaista, että älkää niin hirveästi stressatko. Ei se käsitys ihan tähän AV-palstaankaan perustu ;) omiin kokemuksiin myös. Itsellä on näkökulma muuttunut huimasti viime vuosien aikana. Onneksi en valittanut niistä äityspakkauksen vaatteista koskaan, sitten kyllä hävetäis nyt aika kovaa. Kyllä kuulkaa vaikka virolaisäidit ottaisi aika iloisena sellaisen ilmaisen paketin... saa täälläkin pienen summan rahaa kun vauva syntyy mutta siinä kaikki. Lapsilisä on olemattoman pieni myös.
t. Ketjun aloittanut