Lue keskustelun säännöt.
Suomalaiset äidit, relatkaa :)
08.03.2013 |
Olen asunut vuosia ulkomailla, pääasiassa maissa joissa on alempi (tai paljon alempi) elintaso kuin suomessa. Ja kyl mää sanoisin teille äidit, rentoutukaa vähän! Valittakaa vähemmän ja olkaa positiivisempia!
Suomessa on oikeasti kaikki tosi hyvin. Sosiaaliturva on hyvä, ja kaikilla on mahdollisuus ja vapaus tehdä elämälle jotain. Joo...kuulen jo korvissani ekat vastalauseet tähän, mutta näin se on. Itse olen tajunnut vasta muualla ollessani, millaiseen kultapossukerhoon olen saanut elämäni kuulua (vaikka olen suht vähävaraisesta duunariperheestä kotoisin) vain olemalla suomalainen.
En ole lukenut tätäkään vauva-lehden sivua vuosiin, mutta nyt toisen lapseni synnyttyä tuli vilkaistua. Ja voi että millasta nipostusta ja stressiä. Älkää ihmiset käyttäkö aikaanne sellaiseen :) Ei muualla maailmassa monessakaan paikkaa ole aikaa pohtia ja ressata joka ikistä asiaa vauvoihin ja niiden hoitoon liittyen. Ihan hirveitä paineita ja syyllisyyttä kasaatte itsellenne, ja ihan turhaan.
Otan yhden esimerkin, joka ei liity varsinaisesti vauvanhoitoon, mutta jonka tajusin vasta maailmalla. Tiedättekö yhtään, että millaisissa taloissa ja oloissa esim. Venäjällä ja Latviassa, ja Virossakin elää lapsiperheitä? Yh-äitejä? He voivat vain haaveilla kaupungin vuokra-asunnosta jossa on lämmin ja siistiä, juokseva vesi ja sisävessa yms....
Oletteko tulleet ajatelleeksi, miten ainutlaatuinen ja hieno asia on Suomen neuvolajärjestelmä. Se on itsestäänselvyys, meille suomalaisille, ei todelakaan monelle muulle perheelle maailmassa.
Tai opiskelevan äidin opintotuki, lapsilisät, ilmainen päiväkotipaikka. Näitäkin asioita pidin itsestäänselvyytenä vielä 10v sitten kun olin opiskeleva äiti. en pidä enää....enkä enää valittaisi.
Rakkautta ja maalaisjärkee vaan, ottaka rennommin! Hyvää naistenpäivää kaikille!
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 09:37"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 22:44"] Esim. toinen lapsemme oli lapsena tosi ujo ja sulkeutunut ja varmaan moni suomalainen olisi jo tehnyt asperger, autismi- tms diagnooseja ja juoksuttanut lasta tutkimuksiin, mutta minä päinvastoin PUOLUSTIN lastani neuvoloiden diagnosointihalua vastaan, ja nyt hän on yläastelainen joka pärjää erinomaisesti.
[/quote]
Minä taas en ymmärrä tätä ollenkaan, ettei suostuta tutkimuksiin jos epäillään että lapsella saattaisi olla jotain. Mitä se tutkiminen haittaa? Siinähän se selviää onko jotain vai ei. Ja jos on, diagnoosin jälkeen lapsella on mahdollisuus saada tarvitsemaansa apua ja tukea. Jos taas vanhemmat estävät tutkimukset, lapsi jää automaattisesti vaille kaikkia tukitoimia, jotka saattaisivat olla hänelle hyvinkin tarpeellisia/hyödyllisiä.
Ja tätä muuten on Suomessa paljonkin, ettei anneta tutkia lasta.
[/quote]
Mm. siksi, että erilaiset luonteenpiirteet ihmisissä eivät ole mikään poikkeama, sairaus tai diagnoosin arvoinen. Siinäpä sitten lapsi oppii, että olen joku asperger-erityislapsi, ei voi tehdä sitä ja tätä ja haluan sitä ja tätä ja surkutellaan seur. 10 vuotta asiaa, opitaan sosiaalitukien käyttäjäksi ja siinäpä se.
Paljon parempi on rohkaista lapsea, että olet ihan normaali ja kelpo lapsi.
Myös meillä lapset ovat pärjänneet hyvin elämässään vaikka joskus sossutantat on yrittäneet päästä diagnisoimaan.
[/quote]
Ensinnäkin, ainakin täällä Suomessa diagnoosi on tosi vaikea saada, ja toiseksi diagnoosin tekevät lääkärit. Ei sossuntantat eikä neuvola.
Luonteenpiirteiden perusteella ketään ei diagnosoida.
Oma elämäni helpottui aika lailla kun sain diagnoosin ja ymmärsin, että lukuisat elämäni hankaluudet johtuivatkin erityispiirteestäni eik esim siitä että olen tyhmä! Toivon vain että minut olisi diagnosoitu jo lapsena, luultavasti kaikki olisi silloin mennyt paremmin.