Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka erositte löydettyänne uuden miehen!
08.03.2013 |
Kertokaa tilanteestanne, eli mitä tapahtui? Miten uusi mies oli parempi kuin vanha, miten pystyitte olemaan varmoja, että kyseessä ei ollut pelkkä uutuudenviehätys?
On varmaan sanomatta selvää että minä olen ihastunut toiseen mieheen. Ei minulla kyllä koskaan olisi rohkeutta tehdä asian eteen mitään (saati että moraalini antaisi periksi niin paljon).
Mutta saman kokeneiden ratkaisuja olisi kiva lukea!
Kommentit (10)
Rakastuin omissa kaveripiireissäni kaverin kaveriin. Se oli melko totaalista, ei jäänyt mitään arvailtavaa. Löysin kaltaiseni ihmisen, exän kanssa oltiin kovin erilaisia (koulutus, perhe, harrastukset ym.) Eroa "helpotti" tosiaan se, että tajusin siinä rytäkässä, että me erotaan joka tapauksessa, oli tätä toista tai ei. Aloitin uuden suhteen vasta exän jätettyäni, mutta oli aika katkeraa vuosien suhteen ja avioliiton jälkeen. Ero siis ei kaikesta huolimatta mikään helppo, koska exä oli/on kuitenkin hieno ihminen ja hyvä puoliso, ei kuitenkaan minulle.
Nykyisin tämän toisen kanssa naimisissa ja pari lasta. Koskaan en ole katunut, minkä tiesin jo silloin. Vinkkinä, että kannattaa ajatella sitä nykyistä suhdetta myös: jos tätä toista ei olisi, olisiko teillä kaikki hyvin? Minulla vastaus oli ei, mutta sen myöntäminen itselle tosi vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 20:39"]
Rakastuin omissa kaveripiireissäni kaverin kaveriin. Se oli melko totaalista, ei jäänyt mitään arvailtavaa. Löysin kaltaiseni ihmisen, exän kanssa oltiin kovin erilaisia (koulutus, perhe, harrastukset ym.) Eroa "helpotti" tosiaan se, että tajusin siinä rytäkässä, että me erotaan joka tapauksessa, oli tätä toista tai ei. Aloitin uuden suhteen vasta exän jätettyäni, mutta oli aika katkeraa vuosien suhteen ja avioliiton jälkeen. Ero siis ei kaikesta huolimatta mikään helppo, koska exä oli/on kuitenkin hieno ihminen ja hyvä puoliso, ei kuitenkaan minulle.
Nykyisin tämän toisen kanssa naimisissa ja pari lasta. Koskaan en ole katunut, minkä tiesin jo silloin. Vinkkinä, että kannattaa ajatella sitä nykyistä suhdetta myös: jos tätä toista ei olisi, olisiko teillä kaikki hyvin? Minulla vastaus oli ei, mutta sen myöntäminen itselle tosi vaikeaa.
[/quote]
Tämä oli hyvä neuvo, kiitos. Meidän suhteessa on alusta asti ollut sellainen tunne että tässä on paljon todella hyviä asioita, mutta sitä turvallisen tuntuista varmuutta meidän yhteenkuuluvuudesta en ole koskaan kokenut. Meilläkin on paljon perustavanlaatuisia eroja, mm. mainitsemasi koulutus, perhe ja harrastukset.
ap
ällöä tuollainen exän kaveriin vaihtaminen. Hyi helvetti miten ällöttävän sisäsiittoista toimintaa. Halpamaista lähinnä. Hyh. Oksettaa. Eihän sille tosin voi mitään, mutta tulee mieleen että onkohan oikein että nainen on vapaalla jalalla, kun noin valitsee kumppaninsa. Eikö olisi parempi että nainen oleilisi lähinnä keittiössä turpaani päällään vain silmät näkösällä. Säästyisi haureudelta moni kunnon sielu.
Kaverin kaveri on eri asia kuin exän kaveri. Opettele lukemaan ennenkuin alat moralisoimaan.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 21:22"]
Kaverin kaveri on eri asia kuin exän kaveri. Opettele lukemaan ennenkuin alat moralisoimaan.
[/quote]
Lunttu mikä lunttu. Panisit varmasti vammaista serkkuasikin rahasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono päivä?
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 21:48"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 21:22"]
Kaverin kaveri on eri asia kuin exän kaveri. Opettele lukemaan ennenkuin alat moralisoimaan.
[/quote]
Lunttu mikä lunttu. Panisit varmasti vammaista serkkuasikin rahasta...
[/quote]
Mä aina ihmettelen sitä meininkiä, että eksän kavereihin ei kosketa eikä kaverin eksiin kosketa. Tosi aikuista toimintaa. Kelatkaa nyt ihan oikeasti, jos sä oot kerran valinnut puolisos väärin eikä enää synkkaa, kokonainen joukko ihmisiä on no-no sen takia? HALOO? Ja jos sun kaverille ei joku tyyppi kelpaa, säkään et saa sitä? Pissismi for the win ja silleen. Kannattais varmaan hyväksyä se, että eron jälkeen kumpikin on vapaata riistaa. Roikutteko kenties pahasti eksisänne vai mikä hiertää? :D :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ollut monta vuotta naimisissa ja rakkaus oli osaltani muuttunut ystävyydeksi. Kohtasin mielenkiintoisen miehen, tapailtiin pari viikkoa, muttei menty sänkyyn. Sitten totesin yhtenä iltana, että "minä haluan olla vain sinun kanssa". Kerroin asian miehelleni seuraavana päivänä. En voi sanoa, että uusi mies olisi ollut jotenkin "parempi" kuin vanha, olin vain valmis löytämään ihmisen, jota kohtaan olisi muitakin kuin toverillisia tunteita. Olen vieläkin hyvissä väleissä exäni kanssa, koska pyrin hoitamaan eron niin nätisti kuin mahdollista.
Mä olin seurustellut silloin 3v silloisen avopuolison kanssa, jossa ei periaatteessa ollut paljon mitään vikaa, oli kyllä lapsellinen, temperamenttinen (tavarat lenteli riidellessä), aggressiivinen muille miehille, mustasukkainen jne. mutta ei siis väkivaltainen ja ihan ok muuten. Mutta olin jo miettinyt kauan että uskaltaisinko erota, tai miettinyt että onko tämä normaalia tällanen tunne, että ei halua enää toista. Ihastuin muihin miehiin pari kertaa, mutta se meni ohi. Sitten eräänä baari-iltana, taas vaihteeksi riideltiin, mies heitti tuopin ihmisten sekaan ja lähti kotiin, jäin yksin ja eräs mies lähestyi. Se otti syliin ja tuli tunne kuin olisin kotiin tullut. Sitten lähdin ja tämän toisen miehen kanssa on nyt kolmas lapsi tulossa, kovin hyvin ei mene aina mutta en ole katunut.
Oletko miettinyt eroa ennen tätä ihastumista? Sydämessäsi tiedät vastauksen.
Mulla oli avoliitto itseäni vanhemman miehen kanssa. Hän ei ollut fyysisesti väkivaltainen, mutta henkisesti kyllä. Kyttäsi, vahti, komenteli, sanoi rumasti, haukkui perhettäni jne. Aivan täysi kontrollifriikki. Suhde oli jo aika hiiipumassa kun tapasin nuoremman ja kaikin puolin paremman miehen. Oltiin uuden miehen kanssa ensin vain kavereita. Sitten puhuttiin tunteistamme ja oikeastaan ennen kuin mitään tapahtui, tein rohkean päätöksen ja jätin tämän ex-miehen kuin nallin kalliolle, kannoin vain tavarani muuttoautoon eräänä lauantaipäivänä kun hän oli poissa.
Ei ole kaduttanut päivääkään. Nyt on oltu uuden miehen kanssa 10 vuotta yhdessä, kun se ensimmäinen suhde kesti vain reilun vuoden.
Ei todellakaan kannata ajatella niin, että jos joku on ollut olemassa ensin, se olisi parempi! Nykyistä en jättäisi millään, mutta eksää ei tule ikävä. Hän haukkui minussa ihan kaikkea, alkoi heti aamusta, kun kommentoi aamupalaani, sitten haukkui varmuudeksi ruokatunnin syömiseni, vaikkei niitä ollut edes näkemässä. Kaupasta en osannut ostaa oikeita juttuja, en halunnut oikeisiin paikkoihin lomille, en osannut katsoa oikeita elokuvia/tv-ohjelmia tai lukea oikeita uutisia. Kaikesta löysi arvosteltavaa, en edes osannut ostaa oikeita vaatteita, vanhemmillani oli väärä koulutus ja liian pienet tulot jne.
En todellakaan tunne huonoa omaatuntoa siitä, että jätin tuolllaisen päällepäsmärin nykyisen mieheni vuoksi, joka siis on aviomieheni ja lasteni isä. Kyllä sen tietää jos vaihto kannattaa. En tosiaan olisi jättänyt minkään sellaisen syyn vuoksi, että vanha suhde on kulahtanut ja uusi tuo jonkun kipinän, vaan mulla oli ihan painavat syyt.