Mies mollaa pientä lasta

Aivan kamala sun miehesi. Ehdottomasti kasvettava vanhempana ja lopetettava tuollainen lapsen alentaminen. Lapsi oppii kotonaan sen, kuinka arvokas hän on. Jos lasta alennetaan, sen se sitten oppii ja uskoo siihen. Kotona on saatava kehuja ja tukea, niillä kasvetaan normaaliksi aikuiseksi, joka uskaltaa luottaa itseensä.

Meillä sais mies mennä muualle opettlemaan, ei onnistus tuollainen.

Lapsen kaltoinkohtelu määritellään Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan seuraavasti: Lapsen kaltoinkohtelu käsittää kaikki sellaiset fyysisen ja psyykkisen pahoinpitelyn muodot, seksuaalisen hyväksikäytön, laiminlyönnin taikka kaupallisen tai muun riiston, jossa on kyse vastuusta, luottamuksesta tai vallasta ja josta seuraa todellista tai mahdollista vaaraa lapsen terveydelle, kehitykselle tai ihmisarvolle[1][2][3][4]. Lapseksi määritellään Suomen ratifioiman Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan jokainen alle 18-vuotias, jos kansallinen laki ei muuta määrää[5].

Vahva itsetunto luodaan lapsuudessa

Vankkaa itsetuntoa tarvitaan, ei sen vähempään kuin selviämään elämästä. Hyvä itsetunto edistää kasvua tasapainoiseksi ihmiseksi, edesauttaa vuorovaikutusta muiden kanssa ja suojaa kaltoinkohtelulta. Itsetunnon perustukset valetaan lapsuuden arkisissa tilanteissa, ja vanhemmilla on siinä työssä merkittävä rooli.

Itsetunto voidaan määritellä persoonallisuuden myönteiseksi osaksi. Se kuvaa uskomusta siitä, onko riittävän hyvä, kannattaako itseä suojata riskeiltä ja ottaa haasteita vastaan.

Itseään arvostava lapsi suhtautuu toiveikkaasti ja luottavaisesti itseensä, ympäristöönsä ja tulevaisuuteensa. Vahva itsetunto suojaa lasta ja siivittää hänen elämäntietään.

- Hyvä itsetunto on uskallusta olla erilainen, omansalainen. Vaikka jokainen meistä on yksilö, media tyrkyttää ainoaksi malliksi superkaunista hypermenestyjää, mikä saa kenet tahansa lapsen ja nuoren epävarmaksi. Omaa erilaista mielipidettä ei ehkä uskalleta edes lausua ääneen, ellei se ole oletetun valtavirran mukainen. Kehittyvää itsetuntoa murentaa myös lasten keskinäinen nokittelu ja sosiaalinen väkivalta esimerkiksi netissä, lastenpsykiatri Raisa Cacciatore sanoo.

Pääosassa koti ja vanhemmat

Itsetunto ja elämänhallinnan kokemus rakentuvat tavallisessa arjessa. Miten arkisissa tilanteissa tulisi siis toimia, jotta lapsen kehittyvä itsetunto saisi parhaat mahdolliset eväät? Ensiksi kannattaa katsoa peiliin.

- Lapsi ottaa mallia vanhemmiltaan siinä, kuinka he hallitsevat elämäänsä ja kuinka tyytyväisiä he ovat. Iloinen, turvallinen ja tasapainoinen aikuinen kasvattaa samanlaisia lapsia. Hyväksyvä ja kannustava koti-ilmapiiri on tärkeä, samoin se, että aikuiset hoitavat omaa jaksamistaan ja itsetuntoaan. Myös epäonnistumisista ja kriiseistä selviytyminen tapahtuu mallioppimisen kautta, terveydenhoitaja Erja Korteniemi-Poikela korostaa.

Mitä enemmän lapsella on turvallisia aikuisia ympärillään, sitä varmemmin hän saa monipuolista, positiivista mallia elämän eri tilanteista selviämiseen.

Aikuisen tehtävä on olla läsnä lapsen elämässä, kuunnellen ja aidosti kohdaten. Arjen jakaminen ja lapselle tilan antaminen ovat kasvun kannalta toimivampia keinoja kuin jatkuva ohjaaminen ja opettaminen.

Erityistemppuja ei tarvita, rakentavaa vuorovaikutusta on muun muassa yhdessä löhöily!

Lapseen pitää uskoa, sillä uskolla omaan pärjäämiseen on suuri merkitys. Lapsi suhtautuu esimerkiksi uuden oppimiseen kiinnostuneesti ja luottavaisesti, jos vanhemmat ovat suhtautuneet häneen pienestä pitäen hyväksyvästi.

Jos lasta arvostellaan jatkuvasti ja heikkouksia alleviivataan, hän ei jaksa yrittää täysillä ja välttelee haasteita. Kannattaa myös muistaa, että ennustuksilla ja mielikuvilla on tapana toteuttaa itseään.

Itsetunto muuttuu koko ajan, ja tilanteesta riippuen se joko kannustaa tai jarruttaa ihmisen tekemisiä. Selvää on, että lapsi tarvitsee aikuisen tukea erityisesti silloin, kun hänen itsetuntonsa on heikoilla. Lapsen keinot murenevan itsetunnon kanssa selviytymiseen ovat rajalliset.

Liiallisen kasvattamisen sudenkuopat

Ylenpalttista kasvattamista ja paapomista on kuitenkin syytä varoa. Elämää ei tarvitse suunnitella etukäteen eikä kaikelle asettaa tavoitteita.

- Jatkuva puuttuminen lapsen tekemisiin ja ajatuksiin, niiden arvottaminen ja setviminen tekevät lapsen epävarmaksi. Etenkin esikoista saatetaan yrittää kasvattaa liikaa ja ohjelmoida hänen elämäänsä, lapsen spontaaniutta tukahduttaen. Näin luodaan suorituspaineita, Raisa Cacciatore varoittaa.

Oma isäni oli juuri tuollainen. Omasta mielestään käytöksensä oli humoristista, minun (pienen lapsen) mielestä ei. En koskaan uskaltanut luottaa tai tukeutua isään. Nyt aikuisena välimme ovat viileät.

puuttuuko mieheltäsi kokonaan normaali empatiakyky? Pienestä lapsesta tuo tuntuu tosi pahalta ja ahdistavalta. Pistä mies kuriin ettei lapsen tarvi kärsiä.

Niin mies kai pitää tuota jotenkin huumorinakin, en muuten pysty käsittämään. Hänesät ok puhua noin jos toisen kerran kehuu. Mitä tulisi tehdä hänen suhteensa? Eroaminenkin ajatuksena paha, kun isällähän tapaamisoikeus tietysti ja sitten voisi keskenään puhua mitä tahansa! ap

Kannattaa ottaa oppia amerikkalaisista, ne kehuu toisiaan kilpaa ja kaikki saa aiheen kukoistaa!

Henk.koht olen sitä mieltä, että juuri isä ei saisi tehdä noita virheitä, koska hän edustaa turvaa lapsilleen. Oma mieheni osasi tämän taidon -suukkoja hälle:)

Jos miehenne tekisi tuota, ja sanoisi että voi hän noin puhua kun paljon myös kehuukin - mitä te tekisitte? Konkreettisesti, tilanteessani. Jos vastaisitte että eroaisitte suoraan niin miten lasten sitten kävisi?

Selittäisin miehelle miksi noin EI TODELLAKAAN puhuta lapselle. Perustelut löytynee aika pitkälti hieman ylempänä olevasta pitkästä lainauksesta koskien lapsen henkistä kehitystä.

Selvennä miehelle, että yhtä mollausta vastaan tarvitaan vähintään 10 kehua, jotta saadaan laastaroitua vahingot

Jos pentu on ärsyttävä vajakki niin se pitää todellakin saada ruotuun!

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 23:54"]

Jos pentu on ärsyttävä vajakki niin se pitää todellakin saada ruotuun!

[/quote]

Millainen aikuinen ihminen kutsuu omaa lastaan pennuksi ja ärsyttäväksi vajakiksi? Onko sinut laitettu aikoinaan "ruotuun" nolaamalla ja kiusaamalla? Ovatko vanhempasi tyytyväisiä kasvatuksensa tulokseen? Minä en olisi. 

Ap, tilanteesi on vaikea. Miehesi käytös lastanne kohtaan on henkistä väkivaltaa ja se on lailla kielletty. Hän ei kuitenkaan näe omassa käytöksessään mitään väärää, etkä sinä tiedä, miten saisit miehen ymmärtämään tilanteen vakavuuden. Et kuitenkaan ole valmis eroamaan miehestäsi. Jollakin tavalla se mies pitäisi saada havahtumaan ja näkemään käytöksensä kauheuden. 

Olisitko valmis tekemään miehestäsi rikosilmoitusta? Väkivalta on kielletty. Viranomaiset tutkisivat asian, koska rikoksen uhrina on lapsi. Rangaistuksesta en tiedä, enkä oikeastaan välitäkään. Eniten minua kiehtoo ajatus, että miehesi joutuisi poliisikuulusteluun harjoittamansa henkisen väkivallan vuoksi. Samoin sosiaaliviranomaiset tutkisivat lapsen tapauksen. Miehesi tutkittaisiin tarkkaan, onko hän sopiva vanhempi vai ei. Ajatuksena tämä tuntuu minusta hyvältä. 

Minä asettuisin noissa tilanteissa puolustamaan lasta, jotta hänelle jäisi mieleen, että joku on hänenkin puolellaan.

Hitto mitä curling-vanhempia täällä taas kerran, onneksi lähden tästä maasta... Jääkää te tänne kauhukakaroittenne kanssa.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 00:48"]

Hitto mitä curling-vanhempia täällä taas kerran, onneksi lähden tästä maasta... Jääkää te tänne kauhukakaroittenne kanssa.

[/quote]

Hyvää matkaa! Voisitko kuitenkin ennen lähtöäsi antaa arvion omasta käytöksestäsi? Kuinka hyväksi arvioisit sellaisen ihmisen käytöstä, joka kiroilee sekä nimittää ihmisiä curling-vanhemmiksi ja kauhukakaroiksi?

Kuka muuten on tämän tarinan kauhukakara?

Ap:n lapsiko? No, ei ole. Tarina ei kerro, että lapsi olisi tehnyt mitään väärää. Ap:n mieskö? Aivan varmasti! Hän on tarinan kauhukakara. Hän ei kohtele lastaan oikeudenmukaisesti. 

Ap, mielestäni sinä voisit sanoa miehellesi lapsen kuullen vastalauseesi miehen käytöksestä. Kuten 15 sanoi, lapsesi tarvitsee puolustajan huonokäytöksistä isäänsä vastaan. 

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 00:48"]

Hitto mitä curling-vanhempia täällä taas kerran, onneksi lähden tästä maasta... Jääkää te tänne kauhukakaroittenne kanssa.

[/quote] Eikös Suomi ollutkin hyvä curlingissa? :D

Sinuna soittaisin heti poliisille!! On todellinen RIKOS mieheltä sanoa lastaan dementikoksi, oli se sitten leikkiä tai ei!!! Syyrian lasten kärsimyksetkin ovat pieniä tuohon verrattuna!!!

Kertoisin, että lasten ironian taju kehittyy vasta 9-10-vuotiaana. Ja sitä ennen lapsi ymmärtää kuulemansa täytenä totena.