Noin 10-vuotiaiden vanhemmat, kuinka paljon "päivystätte" kotona?

No mä en jättäisi lasta illaksi kotiin yksin. Pimeällä tulee pelko ja epävarmuus herkemmin. Jos sulla on iltameno, hommaat lastenvahdin. 

Min mielestä vaihtoehdot ei ole että lapsi on joko pleikalla/kavereiden kanssa tai sun kanssa shoppaamassa.

Nyt kannattaa etsiä sellaista yhteistä tekemistä, josta molemmat nauttivat. Tuossa on nyt vaarana se, että menetät murruosiässä keskusteluyhteyden. Silloin on tosi hankala hoitaa kuohuntoja, jos lapsi ei osaa puhua sulle. 

Päiväsaikaan voit käydä menoissasi yksin, mutta illat on perheen aikaa ellei ole kyläilyä sovittuna. 

Yksi hyvä juttu voisi olla, että otat lapsen kavereita yökylään silloin tällöin vikonloppuisin. 

No ei kait siinä mitään syytä ole miksei, saattaa lapsikin innostua tekemään sun kanssa jotain kun se on enemmän speciaalia kun ei normisti niin paljon koko ajan ole läsnä. Toisaalta jos yksin saa kotona pelata niin sitten se pelaaminen jatkuu vaikka sä haluaisitkin tehdä jotain. Ei kannata antaa tuon pelihomman valtaantua.. Ruudun äärestä on vaikea päästä pois jos siihen opettaa.

Ei 10-vuotiaan pitäisi olla vielä noin itsenäinen.

Ettekö voisi keksiä jonkun yhteisen harrastuksen? Aika vähän tunnutte viettävän aikaa yhdessä.

Ei kyllä todellakaan ole minkään sortin ratkaisu että viikonloppu iltana sä sanot että lähdet ryyppäämään, ruokaa on jääkaapissa äläkä valvo yli puolenyön. Lapsi ei todennäköisesti muista peleiltään syödä, sekä oppii kyllä milloin sä tulet kotiin jne. ja on maksimaalisen ajan valveilla, mahdollisesti jopa loikkaa sänkyyn ja laittaa vehkeet kiinni kun alkaa kuulua avaimen ääntä lukosta.

Voi että tuota paapomista, ite oon ollut jo 7 vanhana koulun jälkeen yksin kotona, eikä traumoja ole jäänyt...

Tuollainen itsenäinen peli-ikä missä istutaan vaan koneella jne pitäisi tulla maksimissaan 15 vuoden iässä. Kyllä siihen asti on jaksettava nähdä kavereita ihan livenäkin.

Iltamenot olenkin mennyt yleensä kun lapsi on isänsä luona. Ja meillä on hyvä keskusteluyhteys, nukkumaan mennessä viimeistään pitää oikein varata aikaa että ei unen tulo viivästy kun juttua riittäis. Tämä lapsi on nimittäin kova puhumaan :D Ja kyllä päivälläkin jutustellaan kaikesta maan ja taivaan välillä silloin kun on aikaa, ettei lapsi ole kavereillaan tai muuta tekemässä. Se vaan alkaa olla enemmän ja enemmän kaveriseura mikä vapaa-ajalla päivisin kiinnostaa, ei äidin tai isin (tylsä) seura.

ap

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 12:08"]

Iltamenot olenkin mennyt yleensä kun lapsi on isänsä luona. Ja meillä on hyvä keskusteluyhteys, nukkumaan mennessä viimeistään pitää oikein varata aikaa että ei unen tulo viivästy kun juttua riittäis. Tämä lapsi on nimittäin kova puhumaan :D Ja kyllä päivälläkin jutustellaan kaikesta maan ja taivaan välillä silloin kun on aikaa, ettei lapsi ole kavereillaan tai muuta tekemässä. Se vaan alkaa olla enemmän ja enemmän kaveriseura mikä vapaa-ajalla päivisin kiinnostaa, ei äidin tai isin (tylsä) seura.

ap

[/quote]

Kysy lapselta mikä ei ole tylsää tekemistä ja tee sitä sen kanssa, vaikka se sinusta olisikin tylsää/pa**aa/ajan haaskausta.

Tottakai lapsi voi olla yksin 7 vuotiaasta asti paljonkin, mutta tässä nyt vähän puhuttiin siitä että alkaa jo tuossa iässä olla vain internetin välityksellä yhteydessä kavereihin ja istua koneella jne. Nyky lapset ovat aika pullukkaa sorttia jo muutenkin.

Kyllä vähäsen on vanhemmuus nyt hukassa, sori vaan! Oma 10-vuotiaani haluaisi tehdä juuri samoja asioita kuin sinunkin, ja protestoi kaikkea perheen yhteistä tekemistä vastaan, oli sitten kyseessä kotityöt, kauppareissu, laskettelu, kyläily tai golf. Silti hänet pakotetaan mukaan, ja kas vain! kohta onkin ihan mukavaa (eikä haittaa, vaikkei aina olisikaan, ei aina voi olla kivaa ja hauskaa).

10-vuotiasta ei missään nimessä voi jättää myöhäisillaksi yksin kotiin, sillä kyllä varmasti iskee kamala turvattomuuden tunne! Ja taas kerran, lapsi varmasti väittää, että pärjäisi hyvin yksin (meillä käytiin itse asiassa eilen asiasta keskustelua, koska lapsi menee mummolaan yökylään, eikä itse ole ideasta järin innostunut), mutta se on kyllä kaukana totuudesta. 

Olisiko tosiaan jotakin sellaista kivaa tekemistä, mitä voisitte tehdä yhdessä? Keilailu, pyöräily, taidenäyttely tai vaikka ihan ne arkiset kauppareissut?

Mulla on 11-vuotias lapsi, en minä häntä kotona päivystä, mutta olen kotona muuten ihan kohtuullisen paljon. Menemme myös yhdessä paljon, silloin ei mennä kavereille. Käymme uimassa, retkillä lähiseudulla, pyöräilemässä jne. Tätä tietenkin helpottaa se, että lapsi on pienestä pitäen tottunut siihen, että myös perheen kanssa vietetään aikaa. Lapsella on aikaa kavereille koulun jälkeen monta tuntia ennen kuin tulen töistä, lisäksi kavereillakin on omia menoja ja harrastuksia, joten joka ilta ei joudakaan kavereiden kanssa roikkumaan. 

Pelaamaan ei pysty, sillä minulla EI ole pelikonetta. Eikä ihan heti tulekaan, sillä ei lasta se tunnu edes kiinnostavan. 

Minä joustan lapsen tärkeiden kaverimenojen suhteen, joten lapsi jousata myös että pääsemme olemaan ja tekemään asioita perheenä. Tämä kulkee kahteen suuntaan. Minusta on ihana, että lapsella on kavereita, joiden kanssa olla. Mutta minusta on myös mahtava, että lapsi viihtyy seurassani. Illat olemme rauhoittaneet juttelulle, syömme iltapalaa, puhumme ja pelaamme jonkin pelin. Sen jälkeen luen (joo, luen 11-vuotiaalle, joka osaa jo itsekin lukea) n. puoli tuntia jotain hyvää kirjaa. Sitten hän saa lukea itsekin. Puolille öin ei valvota viikonloppuisinkaan, itsekin haluan viimeistään yhdeltätoista nukkumaan, lapsi menee kymmeneltä - noin keskimäärin. 

Minä olen aina kotona. Lapsi lähtee mukaani, jos haluan. Olen kotona myös silloin kun lapsi on kavereiden luona. Kyllä sitä sitten ehtii viilettää itse, kun lapsi on aikuinen ja johan minä ehdin nuorena toteuttaa omia haaveitani ja harrastuksiani. Baareissa ei lapsiperheen äidin ole mielestäni soveliasta käydä. Eikä siellä tarvitse kenenkään muunkaan käydä.

Jos lapsi ei enää viitsisi lähteä äidin kanssa pyöräilemään niin voisiko niistä pyöräilyistä tehdä kiinnostavampia? Eväät mukaan ja etsikää vaikka geokätköjä?

Tai sitten joku uusi yhteinen harrastus.

Meillä tuo 11v kulkee vielä sujuvasti mukana lomilla, kylillä jne. Välillä häviää omien kavereidensa kanssa tunneiksi mutta ei me silloin miehen kanssa "päivystetä" hänen takiaan kotona. Päinvastoin nautitaan rauhasta, laitetaan ovet lukkoon ja rakastellaan päivänvalossa:D Kaikki kahdenkeskiset hetket käytetään hyväksi... Jos ei muuta niin katsotaan leffaa tai luetaan rauhassa kun kukaan ei kaipaa peli- tai juttuseuraa.

Yksin ei suostu jäämään illalla kotiin edes muutamaksi tunniksi jos käymme illallisella (paluu n klo 21) vaan viemme aina isoäidille tms hoitoon. Iltapäivisinkin menee samaan paikkaan koulun jälkeen jos kukaan ei ole kotitoimistolla, ei halua olla yksin kotona.

Meillä mennään klo 21 nukkumaan, viikonloppuna saa lukea sängyssä 21.30 saakka. Haluan vähän omaa aikaa myös illalla eikä tv:stä tulevat ohjelmat sovi lasten silmille. Itse menen nukkumaan klo 22.

Isompien (jo poismuuttaneiden) lasten kanssa oli erilaista kun heillä oli toisistaan seuraa koulun jälkeen ja joskus myös iltaisin

Kunhan ette eksy millekkään frisbeegolf radalle, ei voi paljon enempää ottaa päähän kuin joku lapsi joka lähtökohtaisesti heittää frisbeetä sen 3 metriä ja sekin menee joko 90 astetta metsikköön tai taakseppäin.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 12:05"]

Tuollainen itsenäinen peli-ikä missä istutaan vaan koneella jne pitäisi tulla maksimissaan 15 vuoden iässä. Kyllä siihen asti on jaksettava nähdä kavereita ihan livenäkin.

[/quote]

Kyllä näkeekin kavereita myös livenä. Se pelaaminen on lähinnä iltaisin kun ei ole minusta enää aika tuon ikäisen juoksennella ulkona, vaikka moni kaverinsa saakin olla kymmeneenkin asti pihalla ja sitä vingutaan välillä meilläkin. Ilmaisin itseni varmaan huonosti. Tarkoitin sitä aikaa kun poika lähtee ulos, esim juuri nyt. Söi ja kaverien kanssa sopi menoja, eli trampalle kaverin luo ja sit muuta ulkoilua jne. siellä viivähtää helposti aina nelisen tuntia, sit taas kotiin syömään jne. Ja näitä pätkiä on sitten päivän aikaan hyvällä säällä useampia. Että istunko kotona päivisin ihmettelemässä ne ajat vai menenkö omia menojani. Tai pitäiskö ajoittaa omat menot aina niin että olen varmasti kotona ruoka-aikoina ja antamassa itse sen sapuskan nenän eteen. soittelen kyllä noin 1½h välein aina kun lapsi on poissa kotoa. Kysyn missä menee ja kenen kanssa. Onko sekin liiallista paapomista?

Yhteistä tekemistä oli aiemmin lähiuimahallissa käynti, mut sekään ei innosta enää äidin kanssa. Kun sinne pääsee 10v yksinkin, joten kaverien seura on kivempaa ja hallireissut onki menneet hyvin silloin kun ovat käyneet.

Muuten tämä lapsi on kahden ollessamme hyvinkin äidin poika :) Tulee syliin ja halaa ja on niin lutuinen, kun ei kaverit ole näkemässä niin äiti on tärkeä ja on ihan sanonutkin että on kivaa kun tuollainen äiti.

ap

Meillä hoidettiin tuo ikäkausi lautapeleillä. Koskaan ei jätetty yksin, meillä 10-vuotias ei olisi vielä halunnutkaan jäädä, häntä pelotti. 12-vuotiaana oli sitten jo ihan eri juttu, mutta ei häntä silloinkaan jätetty iltaisin eikä öisin yksin. Kyllähän se vähän päivystämiseltä tuntui, mutta tuo(kin) vaihe menee pian ohi.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 12:05"]

Tuollainen itsenäinen peli-ikä missä istutaan vaan koneella jne pitäisi tulla maksimissaan 15 vuoden iässä. Kyllä siihen asti on jaksettava nähdä kavereita ihan livenäkin.

[/quote]

Kyllä näkeekin kavereita myös livenä. Se pelaaminen on lähinnä iltaisin kun ei ole minusta enää aika tuon ikäisen juoksennella ulkona, vaikka moni kaverinsa saakin olla kymmeneenkin asti pihalla ja sitä vingutaan välillä meilläkin. Ilmaisin itseni varmaan huonosti. Tarkoitin sitä aikaa kun poika lähtee ulos, esim juuri nyt. Söi ja kaverien kanssa sopi menoja, eli trampalle kaverin luo ja sit muuta ulkoilua jne. siellä viivähtää helposti aina nelisen tuntia, sit taas kotiin syömään jne. Ja näitä pätkiä on sitten päivän aikaan hyvällä säällä useampia. Että istunko kotona päivisin ihmettelemässä ne ajat vai menenkö omia menojani. Tai pitäiskö ajoittaa omat menot aina niin että olen varmasti kotona ruoka-aikoina ja antamassa itse sen sapuskan nenän eteen. soittelen kyllä noin 1½h välein aina kun lapsi on poissa kotoa. Kysyn missä menee ja kenen kanssa. Onko sekin liiallista paapomista?

Yhteistä tekemistä oli aiemmin lähiuimahallissa käynti, mut sekään ei innosta enää äidin kanssa. Kun sinne pääsee 10v yksinkin, joten kaverien seura on kivempaa ja hallireissut onki menneet hyvin silloin kun ovat käyneet.

Muuten tämä lapsi on kahden ollessamme hyvinkin äidin poika :) Tulee syliin ja halaa ja on niin lutuinen, kun ei kaverit ole näkemässä niin äiti on tärkeä ja on ihan sanonutkin että on kivaa kun tuollainen äiti.

ap

[/quote]

Juu, ei mitään puolentoistatunnin välein soittelua. Kyllä kait se lapsi selviää vähän kauemmin. Ja ei tietenkään tarvitse siellä istua, siis jos lapsi nytkin lähti mihin ikinä menikään, niin lyöt lenkkikamat niskaan ja pihalle tai minne ikinä menetkin, kunhan siellä nyt ei mene kuin se pari tuntia, tai niin että ehdit ruoan tehdä valmiiksi. Ja miltä kuulostaa säännölliset ruoka-ajat? Oppii lapsikin rytmittämään menojaan. Esim se 12 päivällä ja 17 sitten seuraavan kerran. Ja ruoka on silloin piste, ei mitään selityksiä. Siitä saa taas sitten lähteä rientoihin. Ps. uiminen voi olla aika noloa äidin kanssa tuossa iässä, keksippäs nyt jotain järkevämpää.

17 ei ehtinyt nähdä ap:n selvennystä. Mutta kyllä meillä päivystettiin. Jos ei oltu töissä, jompi kumpi oli kotona. Työaikamme menivät limittäin niin että käytännössä olin joka päivä kotona tai muuten lapsen seurassa klo 17-21 riippumatta siitä, oliko lapsi kaverin kanssa vai ei. Tätä ihan siihen asti kun hän oli 15-16.

Ruoka-ajathan meillä onkin suht säännölliset :) Söi nyt vähän ennen puoltapäivää lounaan ja lähti ulos, eli neljän viiden maissa tiedän että on nälkä ja silloin taas kunnon ruokaa. Saattaa käydä välissä nappaamassa jonkun hedelmän tai jugurtin jos pyörivät kavereineen tässä lähipihoilla. Illalla on sitten iltapala. Näistä syömisajoista ei ole kyllä tarvinnut koskaan vääntää, mutta ei me nyt kahden tunnin välein syödä sentään, että voi tulla se 4h kun lapsi on omissa menoissaan.

Alkaa nyt itsestä tuntua näitä lukiessa että taidan olla vaan jumittunut liikaa kotiin, kun aiemmin mulla ei ollut hirveästi kavereita. Nyt olen saanut uusia ystäviä ja menoja riittäisi enemmän. Mutta sitten tulee se tunne että menenkö liikaa, kun on tottunut (ja lapsen totuttanut?) että aina se äiti vaan kotona on ja odottaa. Sitten kun lapsi on yltiösosiaalinen ja kavereita on joka sormelle niin sitä viedään vauhdilla, äiti jää jalkoihin.

Täytyy kysellä pojalta mikä ois kivaa tekemistä yhdessä, kesällä luulisi enemmän löytyvänkin sellaista. Ei oikein kummatkaan olla innostuneita talvesta ja talvitekemisistä ulkona. Paitsi lapsi laskettelee, isänsä kanssa. Minä en sitä lajia osaa, enkä edes uskaltaisi.

Nyt jos tästä lähtisi ihan kauemmas kaupoille pyöräilemään, ettei nyt vaan kotona olisi koko ajan päivystämässä :)

Laskettelua ei kesällä paljon tehdä, kyllä sinä kerrot lapselle minne menet ja kauanko menee, etkä valehtele vaan arvioit jonkun ajan ja pysyt siinä. Pidät puhelimen koko ajan lähellä äänet päällä, niin ei siinä ole ongelmia, lasta ei kiinnosta vaikka sinä kävisin missä hänen poissa ollessaan. Se ruoka on vaan tärkeintä, kunhan sitä on saatavilla kun on nälkä niin kaikki on hyvin. Ja jos lapsi on aina , sen 4h tms poissa niin kyllä sinä voit huoletta 2-3 tuntia mennä niille kavereille istumaan ja porisemaan jonninjoutavia.