Mitkä syyt johti teillä avo/avioeroon?

Ekassa avoerossa syynä miehen pettäminen. Mies meni myöhemmin tuon naisen kanssa naimisiin.

Toisessa avoerossa syynä minun pettäminen. Olen nyt naimisissa tuon miehen kanssa.

Molemmissa oli paljon muutakin vikaa, mutta kun ei osattu muuten erota, niin tarvittiin se potku, että jompi kumpi löysi itselleen sopivamman puolison.

hei, puolet liitoista päättyy eroon! laittakaa lisää syitä, että miksi kävi näin!!!

Miehen alkohlinkäytön aiheuttama vuosikausien henkinen kuorma, jonka alle tunteet lopulta kuolivat. Jatkuva riitely ja itse elin kuin nuorallatanssija, parhaani mukaan säädin ilmapiiriä ja toisinaan onnistuinkin ehkäisemään ryyppyreissun. Voimat loppui ja erosin. Nyt yksinollessa huomaan viikoittain, miten hyvä olo on, kun ei tarvitse pelätä tilipäivää, vapaapäiviä, omiin menoihin lähtemistä (sillä aikaa mies "karkasi" baariin), eikä kukaan tule yöllä ovesta sisään ja herätä vittuilullaan ja huomionkipeydellään koko perhettä. Siksi kävi näin.

Samat syyt kun nelosella.

ex-miehen Alkoholiongelma ja narsismi, tuskin tarvitsee muuta sanoa :(

Miehen nettipeliriippuvuus ja aggressiivisuus kun yritin keskustella asiasta. Tuli aivan selväksi kyllä että pelit ovat tärkeämpiä kuin perhe. En halunnut antaa lapsille tällaista mieskuvaa. Nyt mies tuhoaa jo toista liittoaan pelaamalla, nyxä on aloittanut keskustelut samasta aiheesta. Kohta tytötkin alkavat kysellä, että miksi heidän seuransa ei kelpaa isäviikonloppuina, mies pyrkii pelaamaan enemmän ja enemmän. Olen puhunut tyttöjen kanssa peliriippuvaisuudesta joten eivät ihmettele tilannetta.

ex-miehen alkoholi- ja mielenterveysongelmat: joi joka päivä, viikonloppuisin kunnon kännit. Alisti henkisesti ja mm. rikkoi tavaroita (mm. pari minun puhelinta, videokameran, läppärin...) ja sotki asuntoa (kaatoi viiniä lattialle, heitti jogurttipurkkeja seinään) suuttuessaan. Suuttui milloin mistäkin, esimerkiksi kerran siitä että olin laittanut Aamupalajuustopaketin jääkaappiin väärin päin. Kun hän otti sen, viipaleita tippui lattialle. Tästä hän sai taas syyn juoda koska vaimo oli niin tyhmä. Kyseli lapsen kuullen millä tavoin haluan kuolla ja retuutti minua hiuksista.

Voi lapsiparkoja kun tällaisen ydinperheen heiltä riistin, ehkä eron olisi tosiaan pitänyt odottaa.

Parisuhteestamme katosi kipinä. Olemme parhaita ystäviä, mutta emme rakasta enää toisiamme kuten miehen ja naisen kuuluisi. Lapset ovat jo isoja, joten päätimme erota ystävinä.

Riita siitä että minkä värisillä legoilla lapsemme saa leikkiä. Tästä on jo 3kk

Nainen, tuo häikäisevän älykäs tyyppi, ei kuitenkaan monivuotisen seurustelun jälkeen ymmärtänyt minun olevan henkisesti teini-ikäisen tasolla, hankkiutui omalla päätöksellään raskaaksi.  Hän ilmeisesti toivoi että kasvan, muutun, ja/tai alan ymmärtämään vauvan mukanaantuoman prioriteettien muutostarpeen . . . ei odottanut siihen menevän 20 vuotta.

Kumppanin täydellinen saamattomuus jokaisella elämänalueella (koulutus, työ, kotiaskareet, oma terveytensä..). Joo joo, olisit tehnyt kaiken ja tukenut. Niin teinkin aikani, mutta enpä jaksanut lopullisesti omaa elämääni uhrata.

Numeroilla 2, 7, 9, 10, 11 ja 12 oli turha ero.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 11:21"]

Numeroilla 2, 7, 9, 10, 11 ja 12 oli turha ero.

[/quote]

Miksi turha? Miksi pitäisi jatkaa yhdessä? Tuhlata oma ainutkertainen elämä parisuhteeseen, jota kumpikaan ei halua? Miksei saisi erota jos se tekee molemmat onnellisemmaksi?

Ystävänä eronnut ei nyt ymmärrä.

avokin saamattomuus, pelinpito toisten naisten kanssa, saituus ja lapsellisuus. Hanen kanssaan elaminen tarkoitti hanen ehdoillaan elamista, ei tasavertaista kumppanuutta, jossa kumpikin tekee osansa. 

Paivaakaan en ole lahtoani katunut, oli paras mahdollinen paatos.  

7,5 vuoden parisuhde alkoi mennä plörinäksi lapsen syntymän jälkeen.. Mies muuttui taholtansa kummallisemmaksi minua kohtaan.

Alkoi armoton kilpailu kumpi olisi parempi vanhempi lapselle. Vertasi aina minun tekemisiä omiinsa. "minä osaan paremmin tehdä tämän ja tämän kuin sinä" " sinä olet ihan paska äiti"

Hän myös alkoi työntämään minua luotaan pois. Hän hyljeksi lemmen osoitukseni ja haastoi tyhjästä riitaa.

Kuulin ystävieni sanovan "riitaan tarvitaan aina kaksi" kun tilitin heille kyyneleet silmissä miehestäni. Mutta olen 100% varma, että minä olin se joka yritti pitää suhteen viimiseen asti kynsin ja hampain koossa, minä olin se joka aina torjuttiin ja jonka itsetunto ja kaikki muu lyntättiin.

Pitkään eron jälkeeen vuosia, etsin itsestäni syitä tähän. Pyörittelin vaihtoehtoja pääkopassani ja olin muka niin varma,että syy oli minussa että mies käyttäytyi niin ja näin.

Sitten sain käsiini narsistista kertovan kirjan.. Ja palaset loksahtivat kohdalleen.
Lapsen syntymä ja iso elämänmuutos olivat laukaisseet miehessä jotain kummallista.
Ja kun tarkemmin rupesi miettimään, oireita narsistisuudesta oli jo pitkälti ennen lapsen syntymää en vain koskaan ollut älynnyt näitä asioita tai en halunnut nähdä hänessä pahaa.

Ero oli vaikea. Kumpikaan ei olisi halunnut luovuttaa,vaikka tiesimme tahoiltamme että tämä on ihan sairasta. Ei kukaan voi pitää toisen sydäntä kuristusotteessa.

Kun irrottauduimme toisistamme, huomasin kuinka hirttoköysi kaulallani rupesi pikkuhiljaa löystymään. Huomasin voivani hengittää, eikä minun tarvinut enää elää varpaillani ja miettiä miten käyttäydyn tarpeeksi sopivasti mieheni läsnäollessa jotta miellyttäisin häntä.

Mies lähti, me jäimme lapsen kanssa yhteiseen kotiimme. Pian muutimme toiselle paikkakunnalle.

Eron jälkeen mies on osoittanut muka olevansa minusta edelleen kiinnostunut. Se kiihkon katse, hellyyden osoitukset jne, tuntuvat harhaanjohtavilta enkä ota niitä vastaan. Kun olen torjunut hänet kerta toisensa jälkeen hän muuttuu ihan hirveäksi.

Mutta kaikki lapseen liittyvät asiat hän osaa hoitaa kanssani täysin ongelmitta ja on hyvin joustava jokatoinenviikonloppu isä, tai pidemmillä lomilla ottaa myös lapsen itselleen.

Jos teillä ystäviksi päätyneillä oli yhteisiä lapsia, vaikkakin isoja. Siksi te olisitte voineet löytää sitä kipinää välillenne jos olisitte halunnut. Varmasti lapsi kärsii vanhempien erosta vaikka olisi jo aikuinen.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 12:01"]

Jos teillä ystäviksi päätyneillä oli yhteisiä lapsia, vaikkakin isoja. Siksi te olisitte voineet löytää sitä kipinää välillenne jos olisitte halunnut. Varmasti lapsi kärsii vanhempien erosta vaikka olisi jo aikuinen.

[/quote]

Emme halunneet löytää enää sitä kipinää. Rakastamme toisiamme ystävinä, eikä meillä ole kummallakaan mitään halua muuttaa asiaa. Lapsemme eivät asu enää kotona, eivätkä millään tavoin kärsi erostamme.

Ensimmäinen ero johtui miehen väkivaltaisuudesta, niin henkisestä kuin fyysiestä, epäilen, että oli joku narsistin ja sosiopaatin välimuoto. Äärimmäisen pelottava tapaus, joka vaan sai alkuun nuoren tytön pään pyörälle ja alistettua niin pahoin, että kestä pari vuotta tajuta, että elin jatkuvassa pelossa toista parhaani mukaan miellyttäen.

Toinen ero johtui miehen totaalisesta keskenkasvuisuudesta. Miehessä oli paljon hyvää ja jotenkin uskoin, että kyllä se asiat lähtee sujumaan. Ei se oppinut ja lopuilta tulin siihen tulokseen, että arki ihmisen kanssa, joka ei ota vastuuta edes maitotölkin ostamisesta ja joka lisäksi oli niin saamaton ettei jaksanut edes käydä ostamassa sitä maitotölkkiä, on yksinkertaisesti liian mahdoton elämänmuoto.

Kummankaan miehen kanssa ei onneksi ollut lapsia eikä ehditty edes naimisiin asti.

Miehen alkoholiongelma, mukaan tulivat myös pelaaminen (todella isoilla rahasummilla), vaikeudet töissä ja rattijuopumus. Ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin ero, hoitoon mies ei halunnut koska hänellä ei ongelmaa ollut, minä vaan turhista pikkuasioista hänen kimpussaan olin ja estin häntä elämästä omaa elämäänsä.

Minä ajattelin lasteni etua ja erosin siksi. Olin itse aivan uuvuksissa enkä olisi enää kauaa jaksanut huolehtia lapsista ja perheen toimeentulosta vaikeassa tilanteessa. Ja olen edelleen tyytyväinen että tein sen, elämä kahden lapsen yksinhuoltajana on hyvää ja onnellista.

Ja meillä ongelmat alkoivat 15 vuoden yhdessäolon jälkeen, miehen ollessa nelikymppinen.

Puoliso syytti minua tyttäremme hyväksikäyttämisestä. Täysin yllättäen ja vailla mitään aihetta tai perusteita. Poliisi ei löytänyt asiasta mitään aihetta jutun nostamiseen, evästivät vaan minua neuvoilla kunnianloukkaussyytteestä. Aika vaikea on kai tuollaisen jälkeen yhdessäoloa jatkaa. Enkä kyllä ole lähtöäni katunut, aivan uusi elämä on minulle auennut eron jälkeen.