Vanhempi ei tapaa lastaan

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 20:11"]

Ap:n tapauksessa etää ei ole luokiteltu turvattomaksi vanhemmaksi, jos kerran oikeus on tuollaiset tapaamiset määrännyt. Ennen oikeudenkäyntiä on varmasti tehty sosiaaliviranomaisten toimesta olosuhdekartoitus.  

Humalassa oleva ei luonnollisestikaan lapsi saa tai voi tavata mutta muissa tapauksissa lähillä ei ole oikeutta estää tapaamisia. Tällaisissa tilanteissa, joissa etä on selvinpäin ei sosiaaliviranomaiset tule paikalle, koska heidän toimivalta ei ylitä oikeuden toimivaltaa eli oikeuden antamat tapaamiset on toteutettava ilman, että lähi estää niitä, jos etä haluaa ja on selvinpäin.

[/quote]

AP vastaa: etävanhempi aloitti ryyppämisensä vasta puoli vuotta lastenvalvojalla tehdyn sopimuksen jälkeen.

Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi. Tilanteeseen pitää vaan mukautua keskittyä siihen lapsen perusarkeen iloinen ja suruineen.

Ja eiköhän tuossa ole jo riittävästi materiaalia siihen yksinhuoltajuuteen, mutta tapaamisihan ei se estä.

Väsynyt vanhempi on itse vastuussa itsestään ja hänen tulee itse kehittää tukiverkostoaan, jo lastenkin tähden.

Eikö se ole lapsen etu, että vanhempi ei tapaa?! Kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhden vanhenman perheissä. Ja tähän pitäisi keskittyä luomalla riittävät raamit turvalliseen lapsuuteen ilman toista vanhempaa.

Mistä väsynyt yh saa apua, sielä mistä muutkin vanhemmat. Ystäviltä, sukulaisilta, naapureilta, tukihenkilöiltä jne...

Ongelma onkin siinä, että etä ei tapaa. Mutta hänellä on sopimus kädessä, että hänellä on oikeus tavata. Lähi ei koskaan tiedä tuleeko etä vai ei.

Ongelma onkin siinä, että etä ei tapaa. Mutta hänellä on sopimus kädessä, että hänellä on oikeus tavata. Lähi ei koskaan tiedä tuleeko etä vai ei.

Etävanhemman ei tarvitse tavata lasta ja sille ei voi kukaan mitään, koska tapamisvelvollisuutta ei ole lakiin kirjattua.

Lähivanhempi ei saa estää tapaamisia mikäli etä haluaa lapsia tavata ja tämä on kirjattu lakiin.

Yksinhuoltajuutta ei saa, ellei etä siihen sovinnolla suostu, muuta kuin oikeusteitse. Tuolloin kumpikin osapuoli maksaa oikeudenkäyntikulut itse. Sitä paitsi oikeus määrää erittäin harvoin yksinhuoltajuutta, koska oikeus voi määrätä rajatun yhteishuollon.

Jos vanhempaa ei voi pakottaa tapaamaan lastaan, niin eihän sille sitten voi mitään. Väsynyt yh voi hakea apua sukulaisilta ja ystäviltä.

Ap:n kirjoitus voisi olla minun. Yhteishuoltajuus on meilläkin. Etä halusi vuosi sitten viikkoviikko tapaamiset ja minä en suostunut. Oikeudessa oltiin ja saatiin tapaamiset sovittua, joka toinen viikonloppu etävanhemalla ja lomat vuorovuosin. Näin karkeasti. Sopuun päästiin kesäkuussa. Elokuun puolessa välissä etä on nähnyt lapset viimeksi. Hän ei ole ilmoittanut, ettei tapaa enää lapsia. Ei vastaa puhelimeen, eikä viesteihin. Vanhin lapsista itse on lähettänyt pari viestiä ja niihin on saanut vastauksen.

Nyt on tulossa syysloma, joka tänä vuonna on etävanhemman. Me olemme silti tehneet omat suunnitelmat, koska en usko etävanhemman ilmaantuvan tapaamiseen. Tänä vuonna myös joulu on etävanhemmalla. Jos hän saapuu paikalle, niin soitan päivystävän sossun ja he saavat kertoa etävanhemmalle, että ei saa lapsia.

Minulle on kerrottu, että saan evätä lasten tapaamisen, jos minusta tuntuu etteivät lapset ole turvassa. Tai etävanhemmalla ei ole osoittaa paikkaa mihin hän lapset vie. Tähän en voi turvautua, kuin pari kertaa. Tai sitten minulla pitää olla näyttää faktana esim. etteivät lapset ole turvassa.

Että minä olen taas menossa oikeuteen sopimaan huollosta ja tapaamisista. En jaksaisi taas sitä rumpaa, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa. 

Lähdin myös nyt syksyllä perheneuvolan asiakkaaksi. Tuntuu, että en enää jaksa yksin. Olen saanut apua.

Tiedoksesi, että sossut eivät tule paikalle kertomaan, että et anna lapsia oikeuden määräyksen mukaisesti; heillä ei ole siihen toimivaltaa.

Etän ei tarvitse kertoa, missä hän on lasten kanssa tapaamisten aikana eli riittää, että etällä on osoite olemassa. Humaltuneelle ei tarvitse lapsia antaa mutta etän humaltuminen on voitava osoittaa eli poliisi paikalle puhalluttamaan etää. 

Oikeuteen meno ei oikeasti muuta tilannetta miksikään; etän ei ole pakko noudattaa tapaamismääräyksiä mutta lähi ei saa estää tapaamisten toteumisia.

Voit toki tehdä suunnitelmia niihin ajankohtiin, mitkä on sovittu etälle mutta sinä olet sitten se, joka joustaa ja peruu tapaamiset, jos etä haluaa lapset.

Voimassa olevan lainsäädännön yli kun ei voi kävellä vaikka kuinka haluaisi ja tilanne ottaisi aivoon; lähille määrätään uhkasakko ja hän voi sen myös joutua maksamaan, jos jatkaa peliään. Pahimmassa tapauksessa lapset noudetaan ulosottomiehen toimesta tapaamiseen. Todellakin poliisi ei ole noutava taho vaan ulosottomies.

Tiedän nämä asiat pirun tarkkaan, koska olemme mieheni eksän kanssa joutuneet läpikäymään rankat taistelut nimenomaan siitä, että lähi ei noudata tapaamissopimuksia ja estää tapaamisia. 

Meidän tapauksessa etällä ei ole osoitetta. Sossuun muo on kyllä neuvottu soittamaan.

T:4

Näin se just menee. Etää ei voida pakottaa tapaamaan lapsiaan, mutta lähi voidaan pakottaa luovuttamaan lapset etälle. Erittäin epäreilua ja haitallista myös lapsille niissä tilanteissa, jossa etä on vastuuton ja jolle lapset ovat vain vallankäytön välineitä. Yksinhuoltajuuteen nämä sankarit eivät yleensä ikinä suostu, joten ainoa reitti on oikeus. Ja yksinhuoltajuuskaan ei tuo mitään muutoksia näihin tapaamisasioihin. 

Väsynyt yh voi hakea apua lastensuojelusta, sitä kautta voi saada esim tukiperheen jos toista vanhempaa ei ole tai hän ei tapaa lapsia. 

Noh, voin kertoa, että mieheni eksä soitti sossuun kun menimme hakemaan lasta tapaamiseen ja vastaus oli: vaihtotilanteissa vanhemmuus punnitaan eli lähin luovutettava lapsi. Kukaan sossu ei suostunut tulemaan paikalle.

5

Teillä 5 on ollutkin tilanne, missä lapsi on luovutettu teille, turvallisille vanhemminlle.

Ap:n tapauksessa etää ei ole luokiteltu turvattomaksi vanhemmaksi, jos kerran oikeus on tuollaiset tapaamiset määrännyt. Ennen oikeudenkäyntiä on varmasti tehty sosiaaliviranomaisten toimesta olosuhdekartoitus.  

Humalassa oleva ei luonnollisestikaan lapsi saa tai voi tavata mutta muissa tapauksissa lähillä ei ole oikeutta estää tapaamisia. Tällaisissa tilanteissa, joissa etä on selvinpäin ei sosiaaliviranomaiset tule paikalle, koska heidän toimivalta ei ylitä oikeuden toimivaltaa eli oikeuden antamat tapaamiset on toteutettava ilman, että lähi estää niitä, jos etä haluaa ja on selvinpäin.

AP: niin ongelman ydin on se että Etä tekee ihan mitä sitä huvittaa, tulee tapaamisiin noin joka neljäs kerta (viime vuoden puolella), mutta nostaa hirveän älämölön jos ollaan tehty muita suunnitelmia lasten kanssa. Eikä voi koskaan tietää dokaako se sitten jos saa lapset.

AP on uudessa suhteessa, 2 lapsen yh-äiti joka katselee vierestä nyksän eksän kännitoilailuja, etäkin siis nainen kuten minä.

Olen jo kuukausia yrittänyt saada apua miehelleni mutta kukaan ei auta. Hän on erittäin hyvä mies joka rakastaa lapsiaan mutta mitään emme voi tehdä; etä-exä tulee kun huvittaa....Nyt on siis katkolla tämä nainen ja pelkona että kun sieltä pääsee, alkaa vaatimaan tapaamisia juuri kun lapset ovat rauhoittuneet. (Siis erosta kohta kolme vuotta, meidän suhteeemme 18kk ja samassa kämpässä asumme kaikki viisi nykyään).

Ja jos joku tunnistaaminut , niin ei enää kiinnosta. Suomi on paska maa jossa ryyppävä kusipää saa kaiken anteeksi. "Lapsen etu" ja pah.