Olen ollut esimies yli 10 vuotta. Haluatko kysyä jotain?

haluan kysyä, mikä pn vaikeinta, mutta en kysykään. Tiedän vastauksen. Siksi kysyn saman asian toisin, jotta en saa sitä vastausta mitä oletan saavani. Eli: jos sinun nyt pitäisi kouluttaa joku esimies tehtävääsi, niin mitä opetat hänelle (sisällön osaamisen lisäksi)?

Mikä on parasta ja pahinta esimiestyössä? Itsekin ollut esimies 90-luvulta saakka, joten kiinnostaa kollegana.

Parasta on se, kun näkee, miten työyhteisö innostuu ja onnistuu. Minusta on mahtava fiilis, kun näkee, miten homma lähtee positiivisessa mielessä "elämään omaa elämäänsä" ja onnistumiset ruokkivat uusia onnistumisia.

Ikävintä on se, jos porukassa on kyynisyyttä, valitusta, marmatusta, selän takana juoruamista ym. 

Pahinta on inhimilliset tragediat, joihin esimiehen kuitenkin täytyy puuttua - tavalla tai toisella (alkoholismi, mielenterveysongelmat tms.)

Mikä sinusta on parasta/pahinta?

ap

Kuvaile ihannetyöntekijä.

Jos osaisin tämän opettaa, niin opettaisin johtajuuden ottamisen. Tosin vahvasti epäilen, että tätä ei ehkä noin vain opeteta, mutta ainakin siihen voisi yrittää kannustaa. Liian usein esimiehiltä puuttuu ote johtajuuteen: ei oteta vastuuta, ei tehdä päätöksiä, ei uskalleta kohdata vaikeita asioita. Tämä ote pitää löytyä esimieheltä itseltään ja se vaatii tietynlaista johtajuuden ottamista- Enkä tarkoita tässä nyt mitään despoottia - päinvastoin.

ap

Miten saat aikasi kulumaan, kun esimiehillä ei ole oikein mitään tekemistä?

Entä miten vakuutat pomolle että olet organisaatiossa tarpeellinen?

Olen ollut 20 vuotta alainen. Esimihiä tulee ja menee, kukaan ei ole pysynyt kovin pitkään.

Minun näkökulmastani ihannetyöntekijä on aktiivinen, oma-aloitteinen, vastuunsa kantava ja reilu. Odotan toki myös vahvaa ammattitaitoa.

ap

TAAS tää ärsyttävää kysyttävää-häirikkötyyppi!

>> Miten saat aikasi kulumaan, kun esimiehillä ei ole oikein mitään tekemistä?

Heh, eikös kokoukset ole tähän aika hyviä? ;)

ap

>> Entä miten vakuutat pomolle että olet organisaatiossa tarpeellinen?

Ei tätä tarvitse vakuuttaa. Kyllä esimies näkee niin tekemiset kuin tekijätkin - ja tekemättä jättämiset ja lusmuilijat. Jos olet tarpeellinen, niin se aivan varmasti näkyy joka ainut arkipäivä aivan tavalllisten työasioiden kautta. Jos taas itsekin epäilet tarpeellisuuttasi, niin juttele esimiehen kanssa, että voisiko työnkuvaa muuttaa, laajentaa tms.

ap

Minä ainakin ihmettelen työntekijänä  sitä, että jos on pieni firma ja esimies on kokouksessa. Miten pienessä firmassakin täytyy olla useita kokouksia viikossa,samoja asioitako siellä käännellään ja väännellään, eikö tosiaankaan ole muuta tekemistä? Ja onkohan noi kaikki kokoukset todella tarpeellisia? Paremman kuvan työntekijöille esimies antaisi, jos esim. tulisi auttamaan työntekijöitäkin välillä, eikä istuisi kopissa tai kokouksessa. Olen ollut kerran tuollaisessa työpaikassa, jossa paikan johtaja tuli auttamaan työntekijöitä tarvittaessa itse, esim. jos joku oli sairastunut. Tuollaisesta jäi hyvä kuva mieleeni ja muistelen sitä vieläkin. Aikaa on kyllä mennyt jo yli 25 vuotta. Siis miten kommentoisit noita kysymyksiä?

Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Kokoukset ovat tämän päoivän kirous ja minusta on ihan älytöntä, miten plajon niissä menee aikaa. Osa on kyllä tosi tehokkaita ja tarpeellisia kokouksia, mutta osa täysin turhia. Minusta olisi hyvä, jos kaikilla olisi enemmän aikaa jutella ja myös auttaa toisiaan. Se täytyy kyllä sanoa, että itse en pystyisi monissakaan asioissa suoraan tekemään alaisteni töitä, sillä he ovat asiantuntijoita ko. työssä, minä en.

ap

Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Kokoukset ovat tämän päoivän kirous ja minusta on ihan älytöntä, miten plajon niissä menee aikaa. Osa on kyllä tosi tehokkaita ja tarpeellisia kokouksia, mutta osa täysin turhia. Minusta olisi hyvä, jos kaikilla olisi enemmän aikaa jutella ja myös auttaa toisiaan. Se täytyy kyllä sanoa, että itse en pystyisi monissakaan asioissa suoraan tekemään alaisteni töitä, sillä he ovat asiantuntijoita ko. työssä, minä en.

ap

Olen paljon sairaslomalla.

Kysymykseni liittyykin siihen että,uskotko minun tosiaan olevan kipeä vai epäiletkö aina?

Totuus on että minun vastustuskykyni on superhuono, saan noin jokatoinen viikko jonkun taudin.

Nyt tällä hetkellä minulla on Norovirus,joka tuli lapseni pksta.

Menin niin huonoon kuntoon ja tkhon menin oksennuspussin kanssa kokoajan oksentaen ja melkein pyörryin.

Tätä joka viikko ja teen kaikkeni etten olisi kipeä, syön maitohappobakteereita ja kasviksia.

pesen käsiä varmaan sata kertaa päivässä.

Tänään viimeisillä voimilla pesin pyykkiä ja desinfioin koko kämpän etten vaan saa tätä tautia oman kodin pinnoilta enää uudestaan.

Sillä se on minulle hyvin yleistä. Usein itken omaa voimattomuuttani.

Ja sitä kun menen töihin ja tajuan kuinka minua katsotaan. 

Missäs taas olit? Lomallako?

Ei en ollut lomalla. Koska en uskalla enää poistua kotoa, enkä jaksaisikaan.

Olin sairas

[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 21:48"]

Parasta on se, kun näkee, miten työyhteisö innostuu ja onnistuu. Minusta on mahtava fiilis, kun näkee, miten homma lähtee positiivisessa mielessä "elämään omaa elämäänsä" ja onnistumiset ruokkivat uusia onnistumisia.

Ikävintä on se, jos porukassa on kyynisyyttä, valitusta, marmatusta, selän takana juoruamista ym. 

Pahinta on inhimilliset tragediat, joihin esimiehen kuitenkin täytyy puuttua - tavalla tai toisella (alkoholismi, mielenterveysongelmat tms.)

Mikä sinusta on parasta/pahinta?

ap

[/quote]

Parasta on juuri se kun saa porukan innostumaan ja hyvän fiiliksen päälle. Täydet pisteet ilampiiristä on aika luksusta. Pahinta on se kun yrittää kaikkensa, mutta homma ei vaan toimi. Kun on näitä henkilökohtaisia ongelmia, joku ei vaan suoriudu ja joutuu irtisanomaan, kun joku ei tule toimeen muitten kanssa. Eli kyllä kai eniten ihmissuhdeasiat vaikuttavat kuitenkin. Työ saadaan hoidettua joka tapauksessa.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 21:48"]

Parasta on se, kun näkee, miten työyhteisö innostuu ja onnistuu. Minusta on mahtava fiilis, kun näkee, miten homma lähtee positiivisessa mielessä "elämään omaa elämäänsä" ja onnistumiset ruokkivat uusia onnistumisia.

Ikävintä on se, jos porukassa on kyynisyyttä, valitusta, marmatusta, selän takana juoruamista ym. 

Pahinta on inhimilliset tragediat, joihin esimiehen kuitenkin täytyy puuttua - tavalla tai toisella (alkoholismi, mielenterveysongelmat tms.)

Mikä sinusta on parasta/pahinta?

ap

[/quote]

Parasta on juuri se kun saa porukan innostumaan ja hyvän fiiliksen päälle. Täydet pisteet ilampiiristä on aika luksusta. Pahinta on se kun yrittää kaikkensa, mutta homma ei vaan toimi. Kun on näitä henkilökohtaisia ongelmia, joku ei vaan suoriudu ja joutuu irtisanomaan, kun joku ei tule toimeen muitten kanssa. Eli kyllä kai eniten ihmissuhdeasiat vaikuttavat kuitenkin. Työ saadaan hoidettua joka tapauksessa.

Valkkaatko alaisistasi aina jonkun jota nokit niin kauan että se ihminen hajoaa ja lähtee? Tarvitsetko jonkun jota polkea jotta tunnet itsesi suureksi johtajaksi? Jos et niin hyvä niin, minun esimieheni on tuollainen.

Mitä kiusaavalle esimiehelle pitäisi tehdä?

Miksi teit samasta asiasta ainakin 5 avausta?

Hmmm... Tämä sairaslomajuttu on hankalampi. HALUAISIN uskoa, että sairaslomat ovat aina sairauden takia, mutta joskus kyllä mielessä käy epäilyn siemen. Ja en myöskään kiistä, etteikö lukuisat sairauslomat ota hiukan päähän, vaikka ne kuinka aiheesta ovatkin. En toivottavasti anna tuon pännimisen näkyä, mutta kyllä ne minua oikeasti hiukan harmittaa.

ap

>> Miksi teit samasta asiasta ainakin 5 avausta?

Kysyin samaa tietokoneeltani, mutta en saanut siltä vastausta. :) Vikahan ei tietenkään ole tuolin ja näppäimistön välissä, ei ainakaan, kun pomoihmisestä on kysymys.

ap