Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinä kadut: IL Näitä 5-kymppiset katuvat eniten:
22.02.2013 |
1. Sitä ettei matkustanut tarpeeksi, 91 %
2. Uravalintaa, 72 %
3. Huonoja valintoja ihmissuhteissa, 64 %
4. Oman terveyden laiminlyönti (ruokavalio, liikunta), 55 %
5. Yhteyden menettäminen ystäviin, 53 %
6. Huoleton rahankäyttö, 46 %
7. Lasten hankkiminen liian aikaisin, 27 %
8. Liika murehtiminen, 25 %
9. Kielteinen asenne, 19 %
10. Lasten hankkiminen liian myöhään, 8 %
Tuosta listasta tuo 2 on ainoa mikä mietityttää - olen aina mennyt töihin koska on ollut taloudellinen pakko, en koska olen halunnut. Halusin 70 -luvun lopulla opiskella sisustusarkkitehdiksi mutta ei ollut taloudellisesti mahdollista. Toimistohommia tehnyt 34 vuotta (ihan menestyksekkäästi, työssä edeten). Edelleen siis rahasta en intohimosta.
8:sta yritän päästä eroon, ihan turha murehtia etukäteen.
Kommentit (21)
Mä kadun sitä, etten ole matkustanut. Opintotuella oli paha matkustaa, kesällä tienasi tuskin mitään ja nyt tulee opinnoista huolimatta työmarkkinatukea. Kadun, etten matkustele ja hanki enempää lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtooko olla mainosmielessä tehty tutkimus? Nimittäin tuon matkustuksen puutteen ehtii vielä ja varsinkin viiskymppisenä korvata.
Mielenkiintoista muuten tuo, että enemmän kaduttaa lasten aikaisin hankkiminen, kuin myöhään?
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 11:45"]
Mahtooko olla mainosmielessä tehty tutkimus? Nimittäin tuon matkustuksen puutteen ehtii vielä ja varsinkin viiskymppisenä korvata.
Mielenkiintoista muuten tuo, että enemmän kaduttaa lasten aikaisin hankkiminen, kuin myöhään?
[/quote]
Jos vain kuntoa on niin matkustaa voi hautaan saakka! Eräälläkin reissulla istuin 79v maratoonarin vieressä, hän kiertää maailmaa maratoneja juosten:) Liekö vieläkin jossainpäin maailmaa menossa....
Minä en kadu lasten tekemist nuorena, esikoisen sain 21v:nä ja kolmikymppisenä näitä oli jo 3. Kun ei ollut varaa opiskella tai matkustaa päätimme tehdä lapset "pois päiväjärjestyksestä" ja nauttia elämästä sitten kun ovat aikuisia.... No elämäntilanteet muuttui ja uusperheen kuopus syntyi kun olin 42v:D Ei kaduta aikaisin - eikä myöhään tehdyt muksut!
Ap 52v
Ainoa, mitä kadun on se, että avioliitossani annoin oman itseni hukkua miehen ja hänen sukunsa vaatimuksiin.
Minusta koitettiin tehdä näkymätöntä, hajutonta ja mautonta jonka huumorintajua ei enää ole.
Onneksi erosin.
En kyllä kadu noista mitään. Voihan sitä aina miettiä, että elämä olisi voinut mennä toisinkin, mutta katuminen on niin hyödytöntä. Katson mieluummin eteenpäin, mitä vielä voin tehdä ja mihin suuntaan elämäni tästä eteenpäin kulkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Non, rien de rien, non je ne regrette rien. Siinä asenteeni Edith Piafin sanoin. Ja tuossa listassa hämmästyn suuresti matkustamiseen liittyvää katumista. Jos terveyttä riittää, niin varhainen eläkeikä näyttää olevan ihanteellista aikaa reissata. Sitä odotellessa: mitään en kadu.
Lapset tuli hankittua vähän liian myöhään, vasta 23 vuotiaana, olis hyvin voinu aloitta pari kolme vuotta aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä kerran valitsin väärän ihmissuhteen josta seurasi sit se, ettei 10 vuoteen ollut rahaa matkustaa.
Onneksi kaikki nyt takanapäin ja on rahaa ja rakkauttakin, eli matkustelen nyt sitten niin paljon kun kerkeen.
Urasta en ole ikinä niin välittänyt, omillani toimeen tulen, lapsia en hankkinut ja sitä en ainakaan kadu !
En kadu mitään suurta asiaa. Jotain pientä olisi joskus voinu jättää tekemättä, mutta tehty mikä tehty, en murehdi menneitä.
Ylipäätään tuo lista on vähän sellainen, että eipä noita olisi ehkä voinut kuitenkaan tehdä toisin, vaikka olisi miettinyt tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän meillä nykyisillä viisikymppisillä ollut lapsena ja nuorena samoja mahdollisuuksia matkustaa kuin nykyään. Parikymppinen tyttäreni on matkustanut jo nyt yhtä paljon kuin minä koko ikänäni, koska hän on saanut kulkea vanhempiensa mukana toisin kuin minä. Hän myös pitää oikeasti lomaa, kun minun oli pakko tienata opiskelurahoja kaikki lomat - vanhemmat eivät avustaneet missään ja opintotuki oli nykyiseen verrattuna olematon. Eli en ole matkustanut, mutta ei siinä minusta mitään katumista ole, että mieluummin syö ja maksaa vuokran.
Sitä olen katunut, etten vaihtanut ammattia, kun se olisi vielä ollut mahdollista. Enää en ehtisi tuolla alalla sellaiseen asemaan, jota toivon, koska kouluttautuminen ja kokemuksen kerääminen vie yli 10 vuotta. Uudella alallani ei olisi tarvinnut koskaan pelätä työttömyyttä tai jäämistä syrjään iän takia. Päin vastoin kokemuksesta olisi etua.
Samoin ensimmäisen avioliittoni olisin voinut jättää väliin. Toisaalta oppia ikä kaikki. En olisi minä, ellen olisi kokenut sitä kaikkea.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 12:11"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 11:45"]
Mahtooko olla mainosmielessä tehty tutkimus? Nimittäin tuon matkustuksen puutteen ehtii vielä ja varsinkin viiskymppisenä korvata.
Mielenkiintoista muuten tuo, että enemmän kaduttaa lasten aikaisin hankkiminen, kuin myöhään?
[/quote]
Jos vain kuntoa on niin matkustaa voi hautaan saakka! Eräälläkin reissulla istuin 79v maratoonarin vieressä, hän kiertää maailmaa maratoneja juosten:) Liekö vieläkin jossainpäin maailmaa menossa....
Minä en kadu lasten tekemist nuorena, esikoisen sain 21v:nä ja kolmikymppisenä näitä oli jo 3. Kun ei ollut varaa opiskella tai matkustaa päätimme tehdä lapset "pois päiväjärjestyksestä" ja nauttia elämästä sitten kun ovat aikuisia.... No elämäntilanteet muuttui ja uusperheen kuopus syntyi kun olin 42v:D Ei kaduta aikaisin - eikä myöhään tehdyt muksut!
Ap 52v
[/quote
Auta mua ymmärtämään miten ei ole varaa opiskella mutta on varaa tehdä kolme lasta? Opiskelu on lyhyt investointi joka toivottavasti tarkoittaa että pystyy elättämään itsensä ja lapsensa myöhemmin. Kun taas lapset on puhdas menoerä jonka summa vaan kasvaa kun lapset kasvaa. Joten miten voi ajatella että on varaa lapsiin muttei opiskeluihin kun on nuori?
Ymmärrän että kun lapset on tehty niin ei ole varaa enää jäädä pois töistä opiskelmaan mutta miten nuorella ei ole varaa opintoihin mutta on useampaan lapseen?
]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadun nuorempana sairastettua syömishäiriötä, joka on vaikuttanut terveyteeni ja etenkin hampaitteni kuntoon. Ammattivalintakin olisi voinut olla toinen - en päätynyt parhaalle mahdolliselle alalle.
Mutta muuten en kadu mitään. Koen että ihmissuhteissa tehdyt virheetkin kuuluvat elämään ja olen kasvanut niiden kautta. Olen onnellinen ja tasapainossa.
Kohta viiskymppinen katuu 4. Elintasosairaudet päällä ihmettelee, miksi ei aikaisemmin tehnyt elämänmuutosta. Kaikkeen muuhun elämässään tyytyväinen, nimenomaan suhteeseen lapsiin ja puolisoon. Sitä paitsi uraa voi muuttaa/ tehdä vielä tässä iässä, yllättäviä asioita tulee eteen nyt, kun on aikaa ja mahdollisuuksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 12:36"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 12:11"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 11:45"]
Mahtooko olla mainosmielessä tehty tutkimus? Nimittäin tuon matkustuksen puutteen ehtii vielä ja varsinkin viiskymppisenä korvata.
Mielenkiintoista muuten tuo, että enemmän kaduttaa lasten aikaisin hankkiminen, kuin myöhään?
[/quote]
Jos vain kuntoa on niin matkustaa voi hautaan saakka! Eräälläkin reissulla istuin 79v maratoonarin vieressä, hän kiertää maailmaa maratoneja juosten:) Liekö vieläkin jossainpäin maailmaa menossa....
Minä en kadu lasten tekemist nuorena, esikoisen sain 21v:nä ja kolmikymppisenä näitä oli jo 3. Kun ei ollut varaa opiskella tai matkustaa päätimme tehdä lapset "pois päiväjärjestyksestä" ja nauttia elämästä sitten kun ovat aikuisia.... No elämäntilanteet muuttui ja uusperheen kuopus syntyi kun olin 42v:D Ei kaduta aikaisin - eikä myöhään tehdyt muksut!
Ap 52v
[/quote
Auta mua ymmärtämään miten ei ole varaa opiskella mutta on varaa tehdä kolme lasta? Opiskelu on lyhyt investointi joka toivottavasti tarkoittaa että pystyy elättämään itsensä ja lapsensa myöhemmin. Kun taas lapset on puhdas menoerä jonka summa vaan kasvaa kun lapset kasvaa. Joten miten voi ajatella että on varaa lapsiin muttei opiskeluihin kun on nuori?
Ymmärrän että kun lapset on tehty niin ei ole varaa enää jäädä pois töistä opiskelmaan mutta miten nuorella ei ole varaa opintoihin mutta on useampaan lapseen?
]
[/quote]
Helppo laskutoimitus: 1 henkilön palkka vuonna 86 netto 5400mk, laina+ asumiskulut 5000mk, elämiseen 400mk (ruoka, vaatteet, terveys, minimitarhamaksu jne) - asumistukea ei saanut omaan asuntoon, opintotuki 1000mk/kk eli elämiseen 1400mk. Käytännössä tuon verran meni pelkkään ruokaan.
tai 2 henkilön palkka 10000mk, laina+asumiskulut 5000mk, elämiseen 5000mk (- ruoka, vaatteet, terveys, minimitarhamaksu). Köyhiä oltiin silti vaikka molemmat kävi töissä.
Voit olla varma että tätä laskettiin moneen kertaan. Hankin sitten 30+ yo-merkonomintutkinnon että on joku koulutus. Se kun vei vain 2 vuotta (ja avioliiton)
Mikään ei ole niin turhaa kuin katuminen, paitsi pitkään katuminen....
Taisi olla Katherine Hepburn joka tämän viisauden on sanonut. Ja tämä kannattaisi kaikkien sisäistää :)
Huoleton rahan käyttö on ainoa mitä kadun. Lapset olen saanut yli kolmekymppisenä - ihan ok. Uravalinta olisi tietysti voinut olla parempi. En ole matkustellut enkä kadu sitä.
t. juuri 50v täyttänyt
1. Sitä että olen tukistanut lastani raivostuneena
2. Huonoa rahankäyttöäni
3. Sitä etten ole hoitanut terveyttäni kunnolla
4. Että olen käyttänyt aikaani liikaa nettiin
5. Etten ollut lasten kanssa tarpeeksi kun he olivat pieniä
te jotka kadutte huoletonta rahan käyttöä, niin mihin oletta rahanne sitten laittaneet?
uravalintaa kadun minäkin. Tai ei tässä kyllä voi edes puhua urasta. Olenkin nyt aloittanut opinnot, 35-vuotiaana, työn ohessa.
Huoletonta rahankäyttöä kadun myös.
Lapsen nuorena hankkimista en sen sijaan kadu tippaakaan.