Mies joka ei osaa osoittaa rakkauttaan?
Siis ihan oikeasti omat voimat alkaa olla uupuneet. Olen seurustellut 3v miehen kanssa joka vannoo rakkauttaan, mutta välillä sanat ja teot ovat sellaisia, etten pysty uskomaan, että oikeasti rakastaisi. Olen jo ihan uupunut tähän tunteiden vuoristorataan ja soutamiseen. En tiedä haluaisinko edes yhteen asumaan, mutta siitä haluaisin olla varma että toinen oikeasti rakastaa.
Kertokaapa te viisaat, miten saan tämän selville?
Kommentit (10)
No ihan on kyllä kunnollinen mies, hyvässä asemassa jne, mutta saattaa suuttuessaan sanoa ihan mityä vaan eikä jälkikäteen muista sanoneensa. Alkoholin ei tarvitse liittyä tapahtumiin, mutta toki ilmeisempää on jos jotian on juonut. Saattaa yhtäkkiä käydä rintoihin kii, kysymättä multa mitään ja kun sanon että ei ollut kivaa, tuosta tulee tunne että olen hänelle olemassa vain seksiä varten, niin toteaa, että ei mahda sille mitään kun rakastaan haluaa aina. Itselle tulee kuitenkin halpa olo. Ja taas sama saattaa toistua vaikka vkon päästä eli puhe ei mene perille jne....
ap
No eipä se ihan noin helppoa ole kun itselläkin on tosi vahvat tunteet....mutta itkettää ja ärsyttää kun ei voi olla toisen tunteista varma ja luottaa toiseen.
ap
Kerro nyt jotain valaisevampaa, että miksi et usko hänen puhettaan? Miksi hän valehtelisi sinulle, että rakastaa juuri sinua? Kyllähän pillua saa ilman rakkauttakin.
Siksi en usko, kun hän esim. yhteisellä lomamatkallamme hieman juotuaan haukkui minut hänestä riippuvaiseksi ja itsekkääksi ihmiseksi kun en jaksanut kuunnella toista tuntia vuodatusta siitä kuinka joku hänen puolituttunsa ja hänen naisystävänsä olivat vakavissa riidoissa ja hän oli heistä niin huolissaan. Yritin keskustella asiasta, että kukhan tässä nyt oli se riippuvainen, sillä minä varasin matkat ja hotellin, huolehdin lähtöselvitykset, jopa matkapaperit (oli jättänyt omansa autoon, onneksi passi oli kuitenkin), toimin tulkkina ja olin selvittänyt etukäteen ostoskeskukset ym. Omasta mielestäni olen kaikkea muuta kuin itsekäs...liiankin kynnysmatto. En tiedä juontaako tämä juurensa suhteemme alkumetreille, kun hän olisi halunnut jo ekan 4kk seurustelun jälkeen muuttaa yhteen (minulla 2 alakouluikäistä lasta) ihan vieraaseen kaupunkiin ja minä en suostunut.
Ja sitten kun tapahtuu näitä "kiinnikäymisiä" ym ja tunnen itseni vain hyväksikäytetyksi. Olen moneen kertaan koittanut sanoa, että näytä ja kirjoita se minulle jos rakastat oikeasti, mutta hän vain sanoo ettei osaa. Ihmettelen, kun alussa häneen juuri siksi ihastuin että osasi kertoa tunteistaan ja todella tunsin että hän rakastaa...enää en tunne, vaikka sanat muuta sanovat.
ap
Millaset sun aiemmat miessuhteet ovat olleet? Mulle tulee tunne, että jotain traumaattista sulla olis taustalla... Toivottavasti olen täysin väärässä.
Minusta on mukavaa, kun mies käy kiinni. Ja se on mukavaa siksi/silloin, kun mies osoittaa rakkautta muutenkin. Tuo sinun juttusi tuntuu turhanpäiväiseltä löpinältä meidän vaikeaan avioliittoon verrattuna. Mutta meilläkin siitä noustiin pariterapian ja parisuhdeoppaiden lukemisella lähestulkoon täydelliseen suhteeseen :) (tilanteesta, jossa en voinut tuntea enää lainkaan rakkautta miestä kohtaan)
Kuulostaa vähän samanlaiselta tapaukselta kuin entiseni eli haukkuu toista itsekkääksi, vaikka onkin sitä itse. Eli siirtää oman heikkouden toisen niskoille. No...jos rakkauden osoittaminen on sinulle tärkeää ja tunteista puhuminen ylipäätään, ehkä löytäisit kaltaisesi jostain toisesta ihmisestä. On loukkaavaa käydä toisen tisseihin kiinni varoittamatta. Juominen ei saa olla syy kohdella sinua loukkaavasti. Mites... oletteko puhuneet lapsista, haluatko itse, haluaako hän? Millainen hän olisi isänä? Merkit tuossa kirjoituksessasi viittaavat vähän siihen, että et ole oikein onnellinen. Miksi siis roikkua suhteessa jossa ei saa sitä mitä tarvitsee. En tarkoita että suin päin pitää nyt mennä eroamaan, mutta jossain vaiheessa mitta tulee ns. täyteen ja eroatte - ennemmin tai myöhemmin tai sitten ei... yksi asia mikä on selvää, niin toista ei voi muuttaa, jollei hän itse sitä halua ja osoita siitä ihan konkreettisia merkkejä.
No minulla on takana 22v yhteiselo miehen kanssa jonka tapasin jo lukiossa. Isäsuhde enemmän kuin hyvä, kun sitä kuitenkin kysytte, tosin vanhempani erosivat kun olin yläasteella. Suhde äitiini ja sisrauksiinikin on hyvä. Meidän eroomme ei liittynyt pettämistä tai muutakaan dramatiikkaa, ainakaan tietääkseni.
Lapsia en enää halua, eikä tuo "uusi" miesystäväkään, hänen lapsensa ovat jo aikuisia. Hänellä takana muutamaa vuotta pidempi avioliitto, jonka aikana oli kymmeniä muita naisia kostoksi vaimon pettämiselle (ei kauhean tervettä toimintaa!).Tuossa myös yksi selitys, miksi luottamus ei ole 100% ja suhteemme alkoi niin, että mies avautui minulle noista naisseikkailuistaan ja oli hyvin ahdistunut asian suhteen. Nyt on monta vuotta hokemut miten ihanaa on löytää ihminen jota rakastaa, mutta kun käytös osoittaa kuitenkin muuta kuin rakkautta...itsekkyyttä ja toisen loukkaamista/alistamista (johon en kuitenkaan suostu).
ap
Sama kai se rakastaako vai, jos ei osaa käyttäytyä kunnolla. Pelkkä rakkausko sulle riittää, sama se vaikka on mikä kusipää muuten?